Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2004 > Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, mutta kansainvälisessä vertailussa Suomi on edelleen keskimääräistä alhaisempien tuloerojen maa. Suhteellisten tuloerojen tasoa tarkasteltaessa ääripäät löytyvät Suomen lähialueilta. Ruotsissa ja Tanskassa tuloerot ovat Suomea hieman pienemmät, Venäjällä ja Virossa huomattavan korkeat. Etelä-Euroopassa, erityisesti Portugalissa, suhteelliset tuloerot ovat suuremmat kuin Pohjois- tai Keski-Euroopassa.

Tuorein tieto tuloerojen tasosta eri maissa perustuu EU:n tulo- ja elinolotutkimukseen (EU-SILC 2004)¹, jossa oli mukana neljätoista maata. Alankomaat, Saksa, Iso-Britannia ja uudet jäsenmaat Viroa lukuun ottamatta eivät olleet vielä vuoden 2004 tutkimuksessa mukana. Tutkimuksen tiedot on kerätty vuonna 2004, mutta tulotiedot ovat pääsääntöisesti vuodelta 2003.

Näistä neljästätoista maasta alhaisimmat tuloerot Gini-kertoimella mitattuna olivat Ruotsissa ja Tanskassa ja korkeimmat Virossa ja Portugalissa². Suomessa ja Norjassa tuloerot ovat tämän aineiston perusteella nykyisin lähempänä eräitä keskisen manner-Euroopan maita (Luxemburg, Itävalta, Belgia) kuin Ruotsia ja Tanskaa. Väestön pienituloisimman viidesosan osuus tuloista oli likimain yhtä suuri kaikissa Pohjoismaissa, noin 10 prosenttia, mutta suurituloisimman viidesosan osuus oli Ruotsissa ja Tanskassa jonkin verran alhaisempi kuin Suomessa ja Norjassa.

Asetelma 1. Keskitulot, tuloerot ja pienituloisten osuudet neljässätoista maassa
Lähde: EU-SILC 2004

Maa		Keskiarvo, ekvivalentit tulot		Tulo-osuus		Väestöosuus, tulot alle 60 %
	Gini-kerroin	Euroa	Ostovoima- korjattu (Suomi=100)	Alin viidennes (S20)	Ylin viidennes (S80)	Kansallisesta mediaanitulosta	Suomen mediaanitulosta
Ruotsi	22.8	18 200	18 400	10.0	32.8	11.3	9.6
Tanska	23.9	22 800	20 600	9.9	33.7	11.0	6.5
Norja	25.2	28 900	25 100	9.8	35.3	10.8	3.7
Suomi	25.4	18 500	18 500	10.1	35.4	11.0	11.0
Luxemburg	25.6	30 400	36 400	9.6	35.2	11.4	1.0
Itävalta	25.8	18 700	22 300	9.4	35.3	12.8	7.0
Belgia	26.4	16 800	20 400	8.7	35.0	14.9	10.8
Ranska	28.3	17 500	20 800	9.0	37.4	13.5	10.1
Espanja	30.7	11 700	17 000	7.4	38.0	24.8	28.8
Irlanti	31.6	20 700	20 500	8.0	39.4	20.9	16.9
Italia	32.9	14 800	18 200	7.2	40.3	18.9	21.9
Kreikka	33.1	10 200	15 200	6.7	39.6	20.0	32.8
Viro	37.4	3 200	6 500	6.2	43.9	20.2	84.0
Portugali	37.7	8 600	12 400	6.2	44.6	21.0	51.0
Maiden mediaaniarvo	27.4	17 850	19 450	8.9	36.4	14.2	10.9

Kansainvälisen Luxembourg Income Study -tutkimuksen (LIS) mukaan EU:n ulkopuolisista maista selvästi suurimmat tuloerot olivat vuosituhannen vaihteessa Meksikossa ja Venäjällä³. Yhdysvalloissa tuloerot olivat tuolloin likimain samalla tasolla kuin Virossa.

Tuloerojen muutoksista viime vuosina on vaikea tehdä päätelmiä, koska EU:n tilastoviraston Eurostatin julkaisemat indikaattorit kärsivät aikasarjakatkoksista. Viimeisimmän kansainvälisen tutkimuksen tuloerojen muutoksista 1990-luvun loppupuolelle asti on julkaissut OECD vuonna 2005⁴.

OECD:n mukaan Suomessa ja Ruotsissa tuloerot kasvoivat muita maita voimakkaammin 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, mutta myös tämän kasvun jälkeen maat kuuluivat alhaisten tuloerojen ryhmään (Gini-kerroin vähintään 15 prosenttia alhaisempi kuin OECD:n keskiarvo). Molemmissa maissa erityisesti ylin tulonsaajaviidennes kasvatti merkittävästi tulo-osuuttaan 1990-luvun lopussa. Suomessa tuloerot olivat vuonna 2004 samalla tasolla kuin vuonna 2000, kuten toisaalta tästä julkaisusta käy ilmi.

Pienituloisten osuus väestöstä Pohjoismaissa noin 11 prosenttia

EU-määritelmän mukaan pienituloisia (köyhyysuhan alaisia) ovat henkilöt, joiden kotitalouksien ekvivalentit tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Aineistossa mukana olevien maiden pienituloisuusasteiden mediaani oli 14 prosenttia. Suomessa suhteellisesti pienituloisia oli 11 prosenttia väestöstä. Muissa Pohjoismaissa osuus oli lähes sama kuin Suomessa. Korkeimmat pienituloisuusasteet löytyvät maista, joissa tuloerot ovat suuret. Tämä on luonnollista, sillä mediaanituloon suhteutettuna indikaattori kuvaa kunkin maan sisällä vallitsevia toimeentuloeroja pieni- ja keskituloisten välillä.

Maiden väliset erot elintasossa eivät näy edellä kuvatulla tavalla määritellyssä osuudessa, sillä pienituloisuuden raja lasketaan suhteessa kansalliseen mediaanituloon. Suomen EU-SILC -aineistossa pienituloisuusraja oli 9 900 euroa vuodessa⁵. Asian havainnollistamiseksi taulukossa on esitetty myös sellaisten henkilöiden osuus eri maissa, joiden yksityisen kulutuksen hintatasolla korjatut tulot jäävät Suomen vastaavasti korjatun pienituloisuusrajan alapuolelle.

Alhaisen tulotason ja korkeiden tuloerojen maissa näin määritelty pienituloisten väestöosuus kasvaa verrattuna kansallisen mediaanitulon perusteella määriteltyyn pienituloisten osuuteen. Noin kolmannes kreikkalaisista, puolet portugalilaisista ja 84 prosenttia virolaisista jäisi Suomen pienituloisuusrajan alapuolelle. Vastaavasti Suomea korkeampi tulotaso ja maltilliset tuloerot jättävät vain pienen osan tiettyjen maiden henkilöistä Suomen pienituloisuusrajan alapuolelle. Näin käy erityisesti Luxemburgissa ja Norjassa, jossa tuloerot ovat Suomen tasolla, mutta tulotaso on huomattavasti korkeampi.

Tutkimusaineistoon liittyviä varaumia

On huomattava, että tällä hetkellä kansainvälisten tutkimusaineistojen (sekä EU-SILC että LIS) tulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo. Näin ollen esimerkiksi yhteiskunnallisista palveluista saatavia etuja, välillisiä veroja, omasta asunnosta saatavaa taloudellista etua verrattuna vuokralla asumiseen tai vaikkapa omaan käyttöön tuotettuja puutarhatuotteita ei oteta huomioon tuloeroja mitattaessa. Näiden tuloerien merkitys voi vaihdella merkittävästi maiden välillä.

EU-SILC 2004 -tutkimuksen tulokäsitteestä puuttuu tuloeriä, jotka ovat mukana tulonjakotilaston kansallisessa tulokäsitteessä. Tulonjakotilaston kansallinen tulokäsite tuottaa korkeamman tulotason ja suuremmat tuloerot kuin kansainvälisiä vertailuja varten harmonisoitu tulokäsite. Tärkeimmät EU-SILCistä puuttuvat tuloerät ovat luovutusvoitot, luontoisedut lukuun ottamatta autoetua, sekä laskennallinen asuntotulo omasta asunnosta.

Eri maiden aineistot perustuvat otoksiin, joten tuloksiin liittyy otannasta aiheutuvaa virhettä. Myös muut kuin otantaan liittyvät virheet aiheuttavat epävarmuutta tietojen vertailukelpoisuuteen. Esimerkiksi Pohjoismaissa tulotiedot saadaan pääasiassa rekistereistä, kun ne muissa maissa joudutaan kysymään kotitalouksilta haastattelemalla.

Alaviitteet:

¹ EU-SILC (Statistics on Income and Living Conditions) on vuonna 2003 käynnistetty tutkimus, joka vuodesta 2005 alkaen tehdään jokaisessa jäsenmaassa. Suomessa EU-SILC on yhdistetty kansalliseen tulonjakotilastoon. Tulokäsite ja taustamuuttujat on määritelty EU-SILC -asetuksen vaatimusten mukaisesti, mutta otos, tietolähteet ja estimointi ovat identtisiä vuoden 2003 tulonjakotilaston aineiston kanssa (vrt. Tulonjakotilasto 2003).

² Tunnusluvut on laskettu EU-SILCin käyttäjätiedostoista (EUSILC XUDB 2004 - versio helmikuu 2006).

³ Luxembourg Income Study on tietokanta, johon on kerätty eri maiden tulonjakotutkimuksia. Tutkimusten tulokäsitteet on pyritty yhdenmukaistamaan. Tutkimuksen keskeiset tulokset on julkaistu internetissä osoitteessa http://www.lisproject.org/keyfigures.htm. Viimeisimmät tulokset ovat noin vuodelta 2000.

⁴ Förster & d'Ercole (2006): "Income Distibution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s." OECD Social, Employment and Migration Working Papers 22.

⁵ Vuoden 2003 tulonjakotilastossa pienituloisuusraja oli 11 130 euroa ja pienituloisten henkilöiden osuus 11,2 prosenttia. Ero aiheutuu tulokäsitteen eroista, pääasiassa laskennallisesta asuntotulosta, jota ei ole mukana EU-SILC -aineiston tulokäsitteessä.

---

Päivitetty 20.6.2006