Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2005 > Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Suomen tuloerot kansainvälisessä vertailussa

Vaikka tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, on Suomi kansainvälisesti vertaillen edelleen keskimääräistä alhaisempien tuloerojen maa. Myös väestön pienituloisuusaste (köyhyysuhan alaisten henkilöiden osuus kotitalousväestöstä) on Suomessa selvästi EU:n keskitasoa alhaisempi ja likimain samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa.

Tuorein tieto tuloerojen tasosta eri maissa perustuu Euroopan unionin tulo- ja elinolotutkimukseen 2005 (EU-SILC), jossa oli mukana 27 maata¹. Tutkimuksen tiedot on kerätty vuonna 2005, mutta tulotiedot ovat pääsääntöisesti vuodelta 2004. Suomen tiedot on kerätty vuoden 2004 tulonjakotilaston yhteydessä.

Ruotsissa pienimmät, Portugalissa suurimmat tuloerot

Tutkimuksessa mukana olleista maista suurimmat suhteelliset tuloerot olivat Portugalissa, jossa suurituloisimman viidesosan tulotaso oli kahdeksankertainen pienituloisimman viidesosan tuloihin verrattuna (asetelma 19). Tuloerot olivat suuret Portugalin lisäksi myös muissa Etelä-Euroopan maissa, Puolassa, Romaniassa, Baltian maissa, Britanniassa ja Irlannissa. Näissä maissa suurituloisten tulotaso oli noin viisinkertainen tai korkeampi pienituloisiin verrattuna ja Gini-kerroin yli 30.

Pienimmät tuloerot olivat Ruotsissa, jossa suuri- ja pienituloisten keskitulojen suhde oli 3,3 ja Gini-kerroin 23. Suomessa tuloerot ovat edelleen keskimääräistä pienemmät, vaikkakin hieman Ruotsia ja Tanskaa suuremmat². Suurituloisimman viidesosan keskitulot olivat Suomessa EU-SILC -tulokäsitteen mukaan 3,6 -kertaiset pienituloisimman viidenneksen tuloihin nähden ja Gini-kerroin 25,7³.

Pienituloisia (köyhyysuhan alaisia) ovat EU-määritelmän mukaan henkilöt, joiden kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Korkeimmat suhteelliset pienituloisuusasteet löytyvät maista, joissa tuloerot ovat suuret. Edellä mainittujen suurten tuloerojen maissa pienituloisia on noin viidesosa (18-21 %) väestöstä, kun Pohjoismaissa ja keskisessä manner-Euroopassa osuudet ovat pääsääntöisesti lähempänä kymmenesosaa (9-13 %).

Pienituloisuusriski on useimmissa maissa suurin yksinhuoltajilla, yhden hengen talouksilla ja lapsiperheillä, joilla on kolme lasta tai enemmän. Suomessa näin on erityisesti yksinhuoltajien ja yhden hengen talouksien kohdalla. Alhaisin pienituloisuusriski on pääsääntöisesti yhden lapsen lapsiperheillä ja lapsettomilla pareilla⁴.

Asetelma 1. Tuloerot ja pienituloisuusasteet 27 Euroopan maassa, EU-SILC 2005.

	Tuloerot		Pienituloisuusasteet		Pienituloisuuden raja, 1 hengen talous
Maa	Gini-kerroin	S80/S20	Koko väestö	Lapset (0-15 v.)	% Suomen rajasta
Ruotsi	23	3.3	9	8	101
Islanti	25	3.5	10	10	121
Tanska	24	3.5	12	10	113
Suomi	26	3.6	12	10	100
Tsekki	26	3.7	10	18	55
Itävalta	26	3.8	12	15	124
Luxemburg	26	3.8	13	20	193
Slovakia	26	3.9	13	18	37
Alankomaat	27	4.0	11	16	114
Unkari	28	4.0	13	19	40
Ranska	28	4.0	13	14	103
Norja	28	4.1	11	9	135
Saksa	28	4.1	13	13	116
Belgia	28	4.1	15	19	111
Malta	28	4.2	15	22	76
Kypros	29	4.3	16	12	103
Romania	31	4.9	18	25	18
Irlanti	32	5.0	20	22	106
Espanja	32	5.4	20	24	83
Italia	33	5.6	19	24	97
Britannia	.	5.6	19	.	.
Kreikka	33	5.8	20	19	77
Viro	34	5.9	18	21	34
Puola	36	6.6	21	29	34
Latvia	36	6.7	19	21	28
Liettua	36	6.9	21	27	28
Portugali	41	8.2	20	24	59
Maiden mediaaniarvo	28	4.1	15	19	99

Lähde: Eurostat.
S80/S20 = ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde (keskitulojen suhde)
Pienituloisuusraja: 60 % kulutusyksikköä kohden lasketusta mediaanitulosta, stovoimakorjattu (PPS).
Britannia: osa tiedoista puuttuu; Slovenia: kaikki tiedot puuttuvat.

Pienituloisuusasteet ovat vahvasti yhteydessä tuloeroihin, sillä kansalliseen mediaanituloon suhteutettuna pienituloisuusaste kuvaa pieni- ja keskituloisten välisiä toimeentuloeroja kunkin maan sisällä. Suhteelliset tuloero- ja pienituloisuusindikaattorit eivät siten ota huomioon maiden välisiä elintasoeroja. Tulotaso on erityisesti Itä-Euroopan maissa selvästi vanhojen EU-maiden keskitasoa alhaisempi. Tämä käy ilmi asetelman 19 viimeisestä sarakkeesta, jossa yhden hengen kotitalouden ostovoimakorjattu pienituloisuuden raja on suhteutettu Suomen pienituloisuusrajaan. Ostovoimakorjauksella otetaan huomioon maiden väliset erot yksityisen kulutuksen hintatasossa.

Esimerkiksi Tšekissä ja Slovakiassa suhteelliset tuloerot ja pienituloisuusasteet olivat muita uusia jäsenmaita pienemmät. Nämä indikaattorit eivät kuitenkaan anna huono-osaisuudesta vertailukelpoista kuvaa esimerkiksi Suomea (pienituloisia 12 %) ja Slovakiaa (pienituloisia 13 %) verrattaessa. Slovakiassa ostovoimakorjattu pienituloisuusraja oli vain 37 ja Tšekissä 55 prosenttia Suomen pienituloisuusrajasta.

Tuloerojen ja pienituloisuusasteiden muutoksista on vaikea tehdä päätelmiä Eurostatin indikaattoreiden perusteella, koska ne kärsivät aikasarjakatkoksista. OECD:n tutkimusten perusteella tuloerot kasvoivat Suomessa ja Ruotsissa muita maita voimakkaammin 1990-luvun puolivälistä vuosituhannen vaihteeseen, mutta myös tämän kasvun jälkeen maat kuuluivat alhaisten tuloerojen maiden ryhmään⁵. Suomessa tuloerot eivät ole olennaisesti kasvaneet vuoden 2000 jälkeen.

Lasten pienituloisuus alhaisinta Pohjoismaissa

Myös pienituloisissa kotitalouksissa elävien lasten osuus kaikista lapsista on alhaisin Pohjoismaissa. Suomessa EU-SILC 2005 -aineiston määritelmillä köyhyysuhan alaisia oli 10 prosenttia alle 16-vuotiaista, kun koko väestössä osuus oli 12 prosenttia. Korkein lasten pienituloisuusriski oli Puolassa (29 %), Liettuassa (27 %) ja Romaniassa (25 %). Vanhoista EU-jäsenmaista korkeimmat lasten pienituloisuusasteet olivat Italiassa (24 %), Espanjassa (24 %) ja Portugalissa (24 %).

Pohjoismaissa lasten pienituloisuusaste oli koko väestön tunnuslukua alhaisempi. Näin oli myös Kyproksella ja Kreikassa. Saksassa ja Islannissa koko väestön ja lasten pienituloisuusasteet olivat samalla tasolla. Valtaosassa maita lasten pienituloisuusaste oli kuitenkin selvästi koko väestön astetta korkeampi. Ero oli suurin eräissä uusissa EU-maissa (Tšekki, Unkari, Romania, Puola), mutta myös Hollannissa, Luxemburgissa ja Maltalla.

Lasten pienituloisuusasteeseen vaikuttavat olennaisesti sen kotitalouden ominaisuudet, johon lapsi kuuluu: esimerkiksi huoltajien ja huollettavien lukumäärä sekä huoltajien työmarkkinatilanne. Keskeinen rooli on myös pienituloisuusriskiä vähentävillä vero- ja tulonsiirtojärjestelmillä, joiden merkitys vaihtelee maiden välillä.

Tutkimusaineistoon liittyviä varaumia

Käsite-erojen vuoksi Suomen EU-SILC tiedot poikkeavat muualla tässä julkaisussa esitetyistä kansallisista tiedoista. Suomen EU-SILC -indikaattoreita voi käyttää vain vertailtaessa Suomea muihin Euroopan maihin. Kansainvälisestä tulokäsitteestä puuttuu tuloeriä, jotka vaikuttavat merkittävästi tulonjako- ja pienituloisuusindikaattoreihin eräissä väestöryhmissä. Kansalliseen tulokäsitteeseen verrattuna tärkein EU-SILCistä puuttuva tuloerä on laskennallinen asuntotulo, jonka huomiotta jättäminen nostaa merkittävästi mm. ikääntyneiden pienituloisuusastetta. Myös myyntivoitot ja luontoisedut lukuun ottamatta autoetua puuttuvat kansainvälisiin vertailuihin tarkoitetusta tulokäsitteestä.

Eri maiden aineistot perustuvat otoksiin, joten tuloksiin liittyy otannasta aiheutuvaa virhettä. Myös muut kuin otantaan liittyvät virheet aiheuttavat merkittävää epävarmuutta tietojen vertailukelpoisuuteen. Esimerkiksi Pohjoismaissa ja Hollannissa tulotiedot saadaan pääasiassa rekistereistä, kun ne muissa maissa joudutaan kysymään kotitalouksilta haastattelemalla.

Viitteet:

¹ EU-SILC (Statistics on Income and Living Conditions) on vuonna 2003 käynnistetty eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus, joka vuodesta 2005 alkaen tehdään jokaisessa jäsenmaassa. EU-SILCin indikaattorit on julkaistu EU:n tilastoviraston Eurostatin internet-sivuilla. Tässä luvussa esitettävät indikaattorit on poimittu Eurostatin verkkosivujen tietokannasta maaliskuussa 2007.

² Eurostatin indikaattoreiden mukaan Norjassa tuloerot olisivat kasvaneet muita Pohjoismaita korkeammiksi.

³ Kansallisten lukujen mukaan vuoden 2004 S80/S20-suhde oli Suomessa 3,7 ja Gini-kerroin 26,5. Kansallisten tietojen ja EU-SILC -tietojen ero selittyy täysin tulokäsitteen eroilla, koska tiedot perustuvat samaan otokseen. Eurostat raportoi indikaattorit pyöristämällä desimaalit.

⁴ Indikaattorit on laskettu kaikille maille käyttämällä ns. muunnettua OECD-asteikkoa. Asteikon vaihto voi muuttaa huomattavasti kotitaloustyyppien pienituloisuusriskin indikaattoreita.

⁵ Förster & d'Ercole (2006): "Income Distibution and Poverty in OECD Countries in the Second Half of the 1990s." OECD Social, Employment and Migration Working Papers 22.

---

Päivitetty 27.9.2007