Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan
Elinvaiheluokituksessa kotitaloudet jaetaan yhden hengen kotitalouksiin, lapsettomiin pareihin, pareihin, joilla on lapsia sekä yksinhuoltajakotitalouksiin. Kahteen jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat ne kotitaloudet, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi1.
Lapsiperheiden tulokehitys oli vuonna 2006 varsin erilainen kuin lapsettomissa kotitalouksissa. Asetelmassa 1 kuvataan käytettävissä olevien tulojen muutoksia kotitalouden elinvaiheen mukaan. Kun sekä yhden hengen talouksien että lapsettomien parien tulot kasvoivat mediaanilla mitattuna yli 3 prosenttia edellisvuodesta, pienenivät yksinhuoltajatalouksien ja kahden huoltajan lapsiperheiden tulot.
Yhden hengen talouksien tulot kasvoivat kaikissa ikäryhmissä. Kasvu oli suurinta alle 35-vuotiaiden ikäluokassa, 2,3 prosenttia mediaanilla ja 4,1 prosenttia keskiarvolla mitattuna. Myös 35-64 ja yli 65-vuotiaiden ryhmissä tulot kasvoivat nopeammin kuin kotitalouksissa keskimäärin. Sekä nuorten että ikääntyneiden yhden hengen kotitalouksien tulot ovat alhaisimpia kotitalouden elinvaiheen mukaan tarkasteltuna, kuten kuviosta 8 voidaan havaita. Korkein tulotaso on lapsettomilla pareilla, joiden viitehenkilö on 35-64-vuotias. Tässäkin ryhmässä tulot kasvoivat vuonna 2006 keskimääräistä enemmän.
Asetelma 1.
Kotitalouksien reaaliset tulomuutokset (%) kotitalouden elinvaiheen
mukaan vuosina 2000-2006, käytettävissä olevat
ekvivalenttitulot/kotitalous
Keskiarvo | Mediaani | |||
Elinvaihe | Vuosimuutos 2005-2006 |
Keskimääräinen vuosimuutos 2000-2006 |
Vuosimuutos 2005-2006 |
Keskimääräinen vuosimuutos 2000-2006 |
Yhden hengen taloudet | 3,4 | 2,4 | 3,4 | 2,4 |
Yhden hengen talous, ikä<35 | 4,1 | 1,9 | 2,3 | 1,1 |
Yhden hengen talous, ikä 35-64 | 3,4 | 3,1 | 2,2 | 2,9 |
Yhden hengen talous, ikä 65- | 2,1 | 1,7 | 0,9 | 1,8 |
Lapsettomat parit | 2,6 | 2,3 | 3,0 | 2,7 |
Lapsettomat parit, ikä <35 | -3,7 | 2,6 | 5,6 | 3,3 |
Lapsettomat parit, ikä 35-64 | 6,6 | 2,5 | 1,3 | 2,5 |
Lapsettomat parit, ikä 65- | 0,3 | 2,0 | 2,3 | 2,7 |
Parit, joilla lapsia | -1,3 | 2,9 | -0,8 | 2,8 |
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7v | -1,1 | 2,6 | -3,2 | 2,5 |
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7v | 7,2 | 3,2 | 1,1 | 2,7 |
Parit, joilla lapsia, nuorin 7-12 | -3,7 | 2,9 | 0,7 | 2,8 |
Parit, joilla lapsia, nuorin 13-17 | -9,4 | 2,4 | -3,2 | 2,4 |
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v, lapsia | 2,5 | 3,8 | -2,8 | 3,0 |
Yksinhuoltajat | -0,3 | 1,9 | -3,3 | 1,7 |
Kaikki kotitaloudet | 1,9 | 2,6 | 0,8 | 2,8 |
Kahden huoltajan lapsiperheistä tulot pienenivät eniten sellaisissa kotitalouksissa, joilla nuorin lapsi oli 13-17-vuotias. Nämä kotitaloudet muodostavat kuitenkin edelleen toiseksi eniten tuloja saavan ryhmän elinvaiheluokituksen perusteella. Tulojen mediaani pieneni myös sellaisissa kahden huoltajan lapsiperheissä, joiden kaikki lapset ovat alle 7-vuotiaita tai joilla oli sekä yli että alle 18-vuotiaita lapsia.
Yksinhuoltajakotitalouksien tulot pienenivät vuonna 2006 mediaanilla mitattuna yli 3 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Keskiarvolla mitattuna yksinhuoltajakotitalouksien tulot pienenivät vähemmän, 0,3 prosenttia. Suurehko ero mediaanin ja keskiarvon muutoksen välillä osoittaa, että yksinhuoltajien ryhmä on tulokehitykseltään varsin heterogeeninen. Yksinhuoltajien ryhmä kuuluu nuorten ja ikääntyneiden yksinasuvien ryhmien ohella selkeästi muita kotitalouksia pienituloisempaan väestöryhmään.
Kuvio 1.
Kotitalouksien tulotaso kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna
2006, käytettävissä olevat ekvivalenttitulot/kotitalous, euroa
Suurin yksittäinen tekijä lapsiperheiden heikkoon tulokehitykseen vuonna 2006 oli asuntolainojen korkomenojen kasvu. Asuntolainojen korot vähennetään tuloista osana ns. laskennallista asuntotuloa (ks. menetelmäseloste luku 8). Asuntotulo kuuluu käytettävissä olevien tulojen määritelmään ja se lasketaan omistusasujille vähentämällä todelliset asumiskustannukset (mukaan lukien korot, mutta ei lainojen lyhennyksiä) vastaavanlaisesta asunnosta maksettavasta markkinavuokrasta. Asuntolainojen korkomenot kasvoivat kaikissa kotitalouksissa keskimäärin noin 30 prosenttia vuonna 2006, mikä on huomattavan suuri kasvu verrattuna aikaisempiin vuosiin. Asuntolainojen korkojen nousu kasvatti asumiskustannuksia erityisesti niissä kotitalouksissa, joilla oli runsaasti asuntovelkaa.
Asuntotulo (suhteessa muihin tuloihin) pieneni voimakkaasti juuri lapsiperheissä vuonna 2006. Kahden huoltajan lapsiperheillä asuntolainojen keskimääräiset korkomenot ovat selvästi suuremmat kuin muuntyyppisillä kotitalouksilla. Yksinhuoltajilla asuntolainojen korkomenot ovat suuremmat kuin lapsettomilla kotitalouksilla, etenkin kun korkomenot suhteutetaan kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin. Vuonna 2006 asuntolainojen korkomenojen kasvu suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli kahden huoltajan lapsiperheillä 1,7 prosenttia ja yksinhuoltajilla 0,9 prosenttia. Lapsettomilla pareilla asuntolainojen korkomenot suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin kasvoivat 0,5 prosenttia ja yhden hengen kotitalouksilla 0,2 prosenttia.
Asuntotulon pieneneminen ei kuitenkaan yksin selitä lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien tulokehityksen eroja vuonna 2006. Lapsiperheiden tulot ilman asuntotuloa pysyivät vuonna 2006 suunnilleen edellisen vuoden tasolla, kun ne yhden hengen talouksissa ja lapsettomilla pareilla kasvoivat.
Asetelmassa 1 tarkastellaan myös hieman pidemmän aikavälin tulojen kehitystä, vuodesta 2000 lähtien. Tulojen kasvu on 2000-luvulla ollut nopeinta kahden huoltajan lapsiperheissä. Toisaalta tulojen mediaanin keskimääräinen vuosimuutos on ollut melko samankaltaista kaikissa elinvaiheryhmissä. Tässäkin tarkastelussa on yksinhuoltajakotitalouksien tulokehitys ollut muita ryhmiä heikompi.
Kuvio 2.
Kotitalouksien tulojen reaalikasvu kotitalouden elinvaiheen mukaan
vuosina 1990-2006, käytettävissä olevat
ekvivalenttitulot/kotitalous, mediaani
Kuviossa 2 on esitelty reaalitulojen mediaanin kehitys vuodesta 1990 vuoteen 2006 kotitalouden elinvaiheen mukaan. Kuviosta voidaan havaita, että tulot putosivat lamavuosina melko tasaisesti eri elinvaiheissa olevissa kotitalouksissa, eivätkä erot tulojen kasvussa eri ryhmien välillä ole laman jälkeenkään olleet kovin suuria.
Kaksi ryhmää kuitenkin poikkeavat tulokehitykseltään hieman muista ryhmistä. Lapsettomien parien tulot ovat kasvaneet keskimäärin jonkin verran muiden ryhmien tuloja nopeammin. Vuosina 1990-2006 lapsettomien parien reaalitulot ovat kasvaneet keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa kun kaikissa muissa ryhmissä kasvu on ollut alle 1,5 prosenttia. Vielä selkeämmin on nähtävissä yksinhuoltajakotitalouksien muita ryhmiä heikompi tulojen kehitys. Yksinhuoltajien tulot ovat kasvaneet keskimäärin 0,7 prosenttia vuodessa vuosina 1990-2006, yli puoli prosenttiyksikköä vähemmän kuin minkään muun ryhmän tulot. Kun vielä 1990-luvulla yksinhuoltajien tulot olivat yhden hengen talouksien tuloja korkeammat, ovat yksinhuoltajakotitaloudet suurimman osan 2000-luvusta olleet pienituloisin ryhmä elinvaiheen mukaan tarkasteltuna.
Lue myös:
Kotitalouksien
tulokehitys sosioekonomisen aseman mukaan
Viitteet:
1 Lapsiperheiden määritelmää on muutettu vuoden 2006 tulonjakotilastossa. Aikaisemmin lapsiperheiksi luokiteltiin ainoastaan kotitaloudet, joissa kaikki lapset ovat alle 18-vuotiaita. Uuden määritelmän mukaan lapsiperheisiin luetaan myös taloudet, joissa on sekä alle että yli 18-vuotiaita lapsia.
Päivitetty 16.5.2008
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006,
Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_kat_002.html