Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2006 > Pienituloisuus iän, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen, työllisyyden ja sukupuolen mukaan

Pienituloisuus iän, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen, työllisyyden ja sukupuolen mukaan

Ikäryhmä

Nuoruus on ikävaihe, jolloin henkilön pienituloisuusriski on suurimmillaan. Asetelmasta 1 näkyy, että 16-24-vuotiaiden ikäryhmässä on ollut pienituloisia selvästi enemmän kuin muissa ikäryhmissä aina 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Melkein joka neljäs 16-24-vuotias oli pienituloinen vuonna 2006. Nuorten pienituloisuus kaksinkertaistui 1990-luvun laman aikana nykyiselle tasolleen. Aikasarja osoittaa, että nuorten pienituloisuus liittyy useimmiten elämänvaiheeseen eikä ole pysyvää, sillä ikäryhmässä 25-49 pienituloisuus on taas suhteellisen matalalla tasolla.

Vähiten pienituloisia (9 %) oli 50-64-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämä ikäryhmä on ainoana säästynyt suhteellisen pienituloisuuden kasvulta. Pienituloisuusrajan alittaneiden osuus 65 vuotta täyttäneistä kääntyi kasvuun 1990-luvun lopussa tuloerojen kasvun myötä. Eläkeiässä olevien osalta aikasarjassa näkyy työeläkejärjestelmän kypsyminen, sillä paremman tulotason vuoksi 65-74-vuotiaiden pienituloisuus on selvästi alempi kuin vanhimman ikäryhmän. Vuonna 2006 oli 65-74 -vuotiaista pienituloisia 11 prosenttia ja 75 vuotta täyttäneistä 18 prosenttia.

Asetelma 1.
Pienituloisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmistä vuosina 1993-2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

	Pienituloisten henkilöiden osuus, %														Pieni- tuloisia,
	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2006
Kaikki	6,4	6,9	7,2	8,5	8,3	9,8	10,2	11,3	11,2	11,4	11,5	12,2	12,8	12,5	651 800
Henkilön ikä
-15	5	4	4	6	6	8	9	12	12	12	12	12	11	12	118 200
16-24	15	18	19	23	22	22	23	21	24	24	24	27	26	23	134 100
25-49	5	6	6	7	8	9	8	10	10	10	10	10	11	11	186 000
50-64	4	5	5	6	5	7	8	8	7	7	7	8	9	9	96 600
65-74	4	3	5	5	5	7	7	8	7	9	7	9	12	11	49 700
75-	10	13	10	10	9	11	11	14	14	12	15	18	19	18	67 100
Lapset, alle 18 vuotta	5,0	4,5	4,7	6,0	6,2	8,0	9,1	11,7	11,8	11,7	12,2	12,1	11,5	12,3	135 900
Pienituloisia, 1 000 henkilöä	323	347	362	431	420	501	520	576	576	587	591	629	661	652
Pienituloisen raja, euroa/kulutusyksikkö	9 120	9 180	9 360	9 590	9 830	10 200	10 520	10 620	10 890	11 250	11 530	12 050	12 500	12 460
Pienituloisuusrajana käytetty 60% käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaania. Pienituloisuusrajat ovat reaalisena vuoden 2006 rahassa.

Sosioekonominen asema

Asetelmassa 2 kuvataan pienituloisten talouksia sosioekonomisen aseman mukaan. Koska yrittäjä- ja eläkeläistalouksien sisällä tuloerot ovat suuria, ryhmät on tässä tarkastelussa jaoteltu vielä alaryhmiin. Yrittäjät on jaettu alaryhmiin sen mukaan, onko heillä palkattuja työntekijöitä vai ovatko he yksinäisyrittäjiä tai ammatinharjoittajia. Eläkeläistalouksien jaottelu on tehty sen mukaan, mikä oli viitehenkilön sosioekonominen asema ennen eläkkeelle siirtymistä.

Asetelma 2.
Pienituloiset henkilöt kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen ryhmän mukaan vuosina 1990-2006 ja pienituloiset henkilöt vuonna 2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Viitehenkilön	Pienituloisten henkilöiden osuus, %									Pienituloiset henkilöt vuonna 2006
sosioekonominen ryhmä	1990	1995	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	Lukumäärä	Rakenne, %
Yrittäjä	11	11	13	15	14	14	13	12	12	64 700	10
Maatalousyrittäjä	13	8	15	12	14	14	16	12	11	13  900	2
Työnantajayrittäjä	6	8	7	10	7	9	7	6	7	13  700	2
Yksinäisyrittäjä	12	16	17	23	20	21	16	18	21	37  200	6
Palkansaaja	2	2	4	4	4	4	3	4	4	134  600	21
Opiskelija	64	57	64	74	74	67	81	84	82	87  400	13
Eläkeläinen	20	7	13	12	11	12	15	17	17	186  800	29
Eläkkellä oleva maatalousyrittäjä	34	17	22	21	23	22	24	29	24	29  700	5
Eläkkellä oleva muu yrittäjä	20	6	15	11	10	14	17	13	15	12  700	2
Eläkkeellä oleva toimihenkilö	5	2	4	3	5	5	6	9	8	38  300	6
Eläkkeellä oleva työntekijä	20	6	14	14	10	14	19	21	22	89  100	14
Muu eläkeläinen	51	25	38	36	34	36	35	45	46	17  100	3
Työtön	40	29	55	59	63	58	64	66	66	138  800	21
Muu ammatissa toimimaton	40	26	66	52	64	44	58	67	59	39  400	6
Kaikki	8	7	11	11	11	11	12	13	13	651  800	100

Suurin osa pienituloisista, lähes 70 prosenttia, kuului ammatissa toimimattomien kotitalouksiin. Eläkeläiskotitalouksien edustus pienituloisten joukossa oli merkittävä (29 %), mikä johtuu pienten tulojen lisäksi siitä, että eläkeläistaloudet ovat ryhmänä suuri. Työttömien osuus pienituloisista oli 21 prosenttia ja opiskelijoiden 13 prosenttia vuonna 2006.

Myös pienituloisuusriski, eli pienituloisten osuus kaikista ryhmän talouksissa asuvista henkilöistä, on suurin edellä mainituissa ammatissa toimimattomien ryhmissä. Suurin pienituloisuusriski oli opiskelijatalouksissa, joista 82 prosenttia kuului pienituloisten ryhmään vuonna 2006. Osa opiskelijoiden pienituloisuudesta selittyy sillä, että tulonjakoaineistossa opintolainoja ei katsota tuloiksi. Sitä vastoin opiskelijoiden muilta kotitalouksilta saamat tulonsiirrot (esim. vanhempien antamat avustukset) on kysytty haastattelussa. Työttömien kotitalouksissa asuvista oli määritelmän mukaan pienituloisia 66 prosenttia. Eläkeläisillä pienituloisuusriski oli 17 prosenttia. Eläkeläisten ryhmässä riski joutua pienituloisten joukkoon vaihteli kuitenkin paljon; kahdeksasta prosentista (eläkkeellä oleva toimihenkilö) 46 prosenttiin (muu eläkeläinen).

Noin 21 prosenttia kaikista pienituloisista henkilöistä asui palkansaajataloudessa vuonna 2006. Näinkin korkea osuus selittyy pitkälti ryhmän suurella koolla, sillä pienituloisten osuus kaikista palkansaajakotitalouksissa asuvista henkilöistä oli vain neljä prosenttia. Yrittäjäkotitalouksilla pienituloisuusaste vaihteli työnantajayrittäjien seitsemästä prosentista yksinäisyrittäjien 21 prosenttiin.

Elinvaihe

Asetelmassa 3 on kuvattu pienituloisten henkilöiden osuuksia ja rakennetta kotitalouden elinvaiheen mukaan. Vuonna 2006 yhden hengen talouksissa asuvat muodostivat lukumääräisesti suurimman pienituloisten ryhmän (43 % kaikista pienituloisista). Tämän lisäksi kahden vanhemman lapsiperheissä asuvat muodostivat yli neljänneksen (28 %) pienituloisista lähinnä ryhmän suuren koon vuoksi, sillä pariperheissä asuvien pienituloisuusriski oli keskimääräistä pienempi. Yksinhuoltajien perheissä asuvien osuus pienituloisista oli varsin pieni, noin 10 prosenttia.

Asetelma 3.
Pienituloisten henkilöiden osuus elinvaiheen mukaan vuosina 1990-2006 ja pienituloiset henkilöt vuonna 2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Elinvaihe	Pienituloisten henkilöiden osuus, %								Pienituloiset henkilöt vuonna 2006
	1990	1995	2000	2002	2003	2004	2005	2006	Lukumäärä	Rakenne, %
Yhden hengen taloudet	25	20	25	25	25	28	31	29	277  100	43
Iän mukaan
-34 vuotta	25	36	35	42	38	42	44	41	94  100	14
35-64 vuotta	17	17	24	21	21	21	24	24	98  400	15
65- vuotta	33	12	20	19	21	25	31	27	84  600	13
Lapsettomat parit	6	5	5	6	6	6	6	6	86  700	13
Viitehenkilön iän mukaan
-34 vuotta	6	13	13	17	17	16	15	12	38  100	6
35-64 vuotta	3	3	3	3	3	4	4	3	24  500	4
65- vuotta	8	2	3	3	3	4	5	6	24  100	4
Kahden vanhemman lapsiperheet	4	4	9	9	9	9	8	9	179  700	28
Yksinhuoltajataloudet	9	8	22	25	26	27	25	25	66  400	10
Muut taloudet	5	4	6	7	5	7	9	8	41  900	6
Kaikki	8	7	11	11	11	12	13	13	651 800	100

Yhden hengen ja yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusriski on ollut yleensä keskimääräistä korkeampi. Alle 35-vuotiaista yksin asuvista peräti 41 prosenttia luokiteltiin vuonna 2006 pienituloisiksi. Myös vanhemmista yksin asuvista henkilöistä useampi kuin joka neljäs oli pienituloinen. Huomiota herättää yksinhuoltajatalouksissa asuvien pienituloisuuden nopea kasvu. Vielä 1990-luvun puolivälissä yksinhuoltajaperheissä asuvista oli pienituloisia vajaa 10 prosenttia, kun vuonna 2006 neljäsosa yksinhuoltajista oli pienituloisia. Myös kahden huoltajan lapsiperheissä oli 1990-luvun alussa ja vielä puolivälissäkin sangen vähän pienituloisia; osuus kuitenkin kasvoi nopeasti 2000-luvulla kaksinkertaiseksi.

Koska pienituloisuusrajat jatkuvasti muuttuvat väestön mediaanitulon muuttuessa, on vaikea muodostaa kuvaa siitä, missä määrin on kyse "köyhien köyhtymisestä" ja missä määrin siitä, että yhä useampi kotitalous jää nopeasti kohoavan pienituloisuusrajan alapuolelle. Kiinteään tulorajaan (jota korotetaan ajan kuluessa vain elinkustannusindeksillä) perustuva tarkastelu kertoo, kuinka tarkastelun lähtötilanteessa määritellyn pienituloisuuden määrä vuosien mittaan muuttuu. Esimerkiksi, kun vuonna 2000 pienituloisuusaste oli 11,3 prosenttia ja pienituloisuuden raja oli nykyrahassa 10 200 euroa, vuonna 2006 kyseisen tulorajan alapuolelle jäi 6,4 prosenttia väestöstä.

Kuviossa 1 tarkastellaan pienituloisuutta vuoteen 2000 sidotulla pienituloisuustulorajalla tietyissä ryhmissä. Tarkasteluun on otettu elinvaiheluokituksesta ryhmät, joissa pienituloisten osuus on keskimääräistä suurempi, eli yhden hengen ja yksinhuoltajien kotitaloudet. Kiinteällä pienituloisuusrajalla tarkasteltuna koko väestön pienituloisuusriski oli lähes puolet vähemmän vuonna 2006 kuin vuonna 1990. Myös yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusriski on laskenut vuodesta 1990, vaikka lasku onkin ollut melko vähäistä. Yhden hengen talouksissa pienituloisuusaste on laskenut noin puoleen vuoden 1990 tilanteesta. Yhden hengen kotitalouksissa muutokset pienituloisuudessa vaihtelevat kuitenkin huomattavasti henkilön iän mukaan. Eniten pienituloisten osuus on laskenut yli 64-vuotiaiden yksinasujien ryhmässä, mutta myös 35-64-vuotiaiden pienituloisuus puolittui kiinteällä pienituloisuusrajalla tarkasteltuna. Yleisestä kehityksestä poikkeavan ryhmän muodostaa alle 35-vuotiaiden yhden hengen kotitaloudet, joissa pienituloisuusaste on jopa kasvanut vuodesta 1990.

Kuvio 1.
Pienituloisten henkilöiden osuus kiinteällä, vuoden 2000 mediaanituloon sidotulla tulorajalla vuosina 1990-2006 yhden hengen ja yksinhuoltajien kotitalouksissa

Työllisyys

Työssä käyvän henkilön tulotaso harvoin alittaa pienituloisuusrajan. Kun työssä käyviksi luokitellaan henkilöt, jotka ovat tulonmääräytymisvuoden aikana olleet vähintään kuusi kuukautta työllisiä¹, heidän pienituloisuusasteensa (in-work at-risk-of-poverty) on pysytellyt neljän prosentin tasolla koko käytettävissä olevan aikajakson. Työelämän ulkopuolella olleiden työikäisten, mukaan lukien ne, joiden työpanos oli alle 6 kuukautta vuodessa, pienituloisuus sen sijaan on lähes kaksinkertaistunut vuoden 1990 18 prosentista 32 prosenttiin vuonna 2006.

Asetelmassa 4 kuvataan miten pienituloisuus on muuttunut tarkastelujaksolla, kun otetaan huomioon kaikki kotitalouden jäsenet ja heidän osallistumisensa työelämään. Pienituloisuusaste näyttää pysyneen vakaasti noin kolmen prosentin tasolla silloin, kun kotitalouden kaikki työikäiset ovat olleet työmarkkinoilla. Kotitalouksissa, joissa vain osa työikäisistä oli työssä tai yksikään ei ollut työssä, pienituloisuusaste on 2000-luvulla noussut selvästi.

Asetelma 4.
Työssä käyvien työikäisten pienituloisuusaste sekä koko väestön pienituloisuusaste kotitalouden työllisten lukumäärän mukaan.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

	TILASTOVUOSI
	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006
Työikäiset henkilöt	6,7	7,4	7,0	6,9	7,8	8,1	9,7	9,2	10,7	10,8	11,1	11,2	11,5	11,4	12,0	12,4	12,2
Työlliset työikäiset henkilöt	3,4	3,8	3,3	3,0	2,9	3,1	3,8	3,4	3,8	3,7	4,2	4,1	4,3	4,3	3,8	4,1	4,0
Ei työlliset työikäiset henkilöt	17,9	17,5	15,1	13,6	15,7	16,5	20,3	19,9	24,2	26,0	26,8	26,9	27,6	27,6	30,8	31,9	32,5
Kaikki henkilöt	7,9	7,8	7,1	6,4	6,9	7,2	8,5	8,3	9,8	10,2	11,3	11,2	11,4	11,5	12,2	12,8	12,5
Kotitaloudessa ei työllisiä	25,2	21,6	17,9	15,2	15,5	16,6	19,7	19,4	23,7	26,7	27,5	27,2	27,5	27,3	31,3	32,8	31,2
Kotitaloudessa ainakin yksi työllinen...	3,8	4,2	3,6	3,0	3,2	3,4	4,1	3,8	4,5	4,1	5,4	5,4	5,6	5,7	5,2	5,3	5,7
joista:
...osa kotitalouden työikäisistä työllisiä	5,0	5,3	4,5	2,9	4,0	4,2	5,1	4,9	6,6	5,7	7,7	8,4	8,6	8,9	8,4	8,5	9,4
...kotitalouden kaikki työikäiset työllisiä	3,2	3,5	2,9	3,1	2,6	2,6	3,2	3,0	2,9	3,0	3,8	3,4	3,5	3,5	3,0	3,2	3,3

Työssä käyvien pienituloisten ja heidän perheenjäsentensä pienituloisuus liittyy kotitalouden rakenteeseen ja kokoon - siis elatustaakan ja ansiotulojen epäsuhtaan, ei niinkään mataliin tulotasoihin sinänsä. Pienituloisuusasteen nousu kotitalouksissa, joiden työikäisistä vain osa on työllisiä, on yhteydessä näiden kotitalouksien koon ja lapsiluvun kasvuun. Keskimääräinen lapsiluku nousi niissä 2000-luvulla yhdestä kahteen lapseen.

Naisten ja miesten pienituloisuus

Hieman yli puolet, 54 prosenttia, kaikista 650 000:sta pienituloisista henkilöistä oli naisia vuonna 2006. Naisten enemmistö pienituloisuusrajan alittaneista on pienentynyt lähes olemattomiin sen seurauksena, että 65 vuotta täyttäneiden naisten pienituloisuus on voimakkaasti vähentynyt. Eräissä elämänvaiheissa naisten pienituloisuus kuitenkin korostuu. Naisten itsenäistyminen miehiä nuorempina lisää yksin asuvien alle 25-vuotiaiden naisten pienituloisuuden näkyvyyttä tilastossa: he ovat tuossa iässä yleensä pienituloisia ja omina kotitalouksina muodostavat pienituloisen talouden. Köyhyysriskille erityisen alttiista yksinhuoltajista yli 85 prosenttia on naisia. Naiset myös elävät pitempään ja altistuvat siten vanhuuden pienituloisuudelle. Ainoastaan työiässä naisten ja miesten osat ovat vaihtuneet: etenkin 35 vuotta täyttäneiden työikäisten miesten pienituloisuus on selvästi yleisempää, keskimäärin kaksi kertaa yleisempää, kuin työikäisten naisten.

Yksin asuvat naiset ja miehet

Pienituloisissa yhden hengen talouksissa naiset ovat viimeisten 17 vuoden aikana olleet enemmistönä (Kuvio 2). Naisten pienituloisuus sijoittuu aivan eri ikävaiheisiin kuin miesten. Noin puolet pienituloisista naisista oli 65 vuotta täyttäneitä. Miehillä pienituloisuus on ollut yleisintä 25-64 -vuotiaana ja ikääntyneiden miesten pienituloisuus on ollut vähäistä. Työikäisten miesten pienituloisuusaste on pitkällä aikavälillä ollut lähes kaksinkertainen vastaavan ikäisiin naisiin verrattuna.

Kuvio 2.
Pienituloisten yhden hengen talouksien jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan 1990-2006, prosenttia pienituloisista.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Vielä 1990-luvun alussa yksin asuvien naisten pienituloisuus oli huomattavasti yleisempää kuin miesten, mutta sukupuoliero näyttää jokseenkin hävinneen 1990-luvun puolivälissä. Eron katoamiseen on eniten vaikuttanut 65 vuotta täyttäneiden naistalouksien pienituloisuusriskin aleneminen. Mutta samalla kun sukupuoliero tasaantui, ikääntyneiden suhteellinen pienituloisuus kääntyi kasvuun kansantalouden selvittyä lamasta ja nousukauden alettua. 1990-luvun puolivälissä 65 vuotta täyttäneiden yhden hengen talouksien pienituloisuusaste oli noin 20 prosenttia, mutta 2000-luvulla se on noussut jo yli 30 prosenttiin. Elinaikaeron takia naisten osuus pienituloisista ikääntyneistä yhden hengen talouksista on yhä kuitenkin peräti kolme neljäsosaa (77%).

Monijäseniset kotitaloudet, pienituloisuus ja sukupuoli

Monijäsenisten kotitalouksien pienituloisuusaste on matala yhden hengen talouksien pienituloisuusasteeseen verrattuna. Yhden hengen talouksista 29 prosenttia oli pienituloisia, mutta kahden hengen talouksien ja lapsiperheiden jäsenistä vain kahdeksan prosenttia vuonna 2006. Pienituloisissa monijäsenisissä talouksissa oli toki väestöä enemmän (375 000 henkilöä) kuin pienituloisissa yhden hengen talouksissa (275 000 henkilöä).

Monijäsenisten kotitalouksien toimeentuloa tarkasteltaessa oletetaan, että kotitalouden jäsenten talouteen hankkimat tulot käytetään tasapuolisesti jäsenten hyväksi. Kaikkien kotitalouden jäsenten tuloasema määräytyy kotitalouden ekvivalenttien tulojen perusteella samaksi. Tilastossa ei ole mahdollista tehdä havaintoja siitä, jakautuvatko kotitalouden saamat tulot tasaisesti sen jäsenten välillä. Tämän vuoksi sukupuolieroja monijäsenisten talouksien pienituloisuudessa ei kannata tarkastella. Seuraavassa tarkastellaan kuitenkin sitä, kuinka suuret pienituloisuusriskit vallitsevat talouksissa sen mukaan, onko kotitalouden tulonhankinnasta suurimmassa vastuussa oleva henkilö mies vai nainen. Kaikkien yksinhuoltajatalouksien pienituloisuusaste on jo edellä esitetty asetelmassa 3. Kuviossa 3 ilmenevä vuosivaihtelu voi johtua otosaineiston pienehköön havaintomäärään liittyvästä satunnaisvaihtelusta.

Valtaosa yksinhuoltajista on naisia ja pienituloisten joukossa naisten osuus vielä korostuu: yksinhuoltajanaisten talouksiin kuuluu 83 prosenttia kaikista yksinhuoltajatalouksien jäsenistä, mutta 92 prosenttia pienituloisten yksinhuoltajatalouksien jäsenistä.

Koska naisten tulotaso on selvästi miesten tulotasoa heikompi, ei ole yllättävää, että talouksien pienituloisuusriski on korkea naisen ollessa suurituloisin kotitalouden jäsen. Tämä pätee, vaikka yksinhuoltajat jätettäisiin tarkastelun ulkopuolelle (Kuvio 3). Nainen on viitehenkilö noin joka neljännessä monijäsenisistä talouksista. Huomattakoon, että henkilön luokittuminen viitehenkilöksi ei tarkoita sitä, etteikö muillakin kotitalouden jäsenillä olisi tuloja. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti talouksien sisäisiä tuloeroja.

Kuvio 3,
Pienituloisuusaste monihenkisissä kotitalouksissa viitehenkilön sukupuolen mukaan, yksinhuoltajataloudet erikseen.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Lue myös:
Pienituloisuus eri mittareilla vuonna 2006
Pienituloisuus ja koettu taloudellinen ahdinko

Viitteet:

¹ Luokittelussa on käytetty sosioekonomisen aseman luokitusta, jonka mukaan henkilö on luokiteltu työlliseksi, mikäli hän on tulonmääräytymisvuoden aikana toiminut vähintään kuusi kuukautta koko- tai osa-aikaisena palkansaajana, yrittäjänä tai yrittäjäperheenjäsenenä, palkalliset sairaslomat mukaan lukien. Eurostatin verkkosivuillaan julkaisema indikaattori on muodostettu samankaltaisella luokituksella, mutta rajana on käytetty seitsemää kuukautta.

---

Päivitetty 16.5.2008