Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2008 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2008

1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2008

Pienituloisten määrä Suomessa on kasvanut melko tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2008 pienituloisten määrä putosi hieman edellisvuodesta, mutta oli silti yli kaksinkertainen verrattuna viidentoista vuoden takaiseen tasoon. Nämä tiedot saadaan, kun pienituloisuutta tarkastellaan Euroopan tilastoviraston Eurostatin määritelmän mukaan, jossa ns. köyhyysraja, eli tuloraja, jonka alle jäävä henkilö luokitellaan pienituloiseksi, lasketaan jokaisen vuoden mediaanitulojen perusteella.

Taulukko 1.1 Pienituloisuusindikaattoreita, 1990–2008

Vuosi	Pienituloisia	Pienituloisuusaste, % väestöstä	Pienituloisuusraja, euroa / kulutusyksikkö	Pienituloisten köyhyysvaje, % pienituloisuusrajasta	Lapsiköyhyys
1990	394 978	7,9	10 601	13,5	4,9
1995	361 744	7,2	9 983	13,5	4,7
2000	576 104	11,3	11 331	13,3	11,6
2004	629 092	12,2	12 854	15,2	12,1
2005	660 537	12,8	13 336	15,0	11,6
2006	651 762	12,5	13 295	15,1	12,3
2007	706 891	13,5	13 610	15,1	13,8
2008	693 955	13,2	13 758	16,7	13,2

Tilastokeskuksen ja Eurostatin käyttämä pienituloisuusaste, jota myös kutsutaan köyhyysriskiksi, on yleisesti käytetty indikaattori, jossa köyhyysraja määritellään selkeällä ja vertailukelpoisella tavalla. Pienituloisuudesta puhuttaessa kannattaa kuitenkin huomioida, mitä kyseinen indikaattori kuvaa. Koska köyhyysraja muuttuu mediaanitulojen muuttuessa, kuvaa indikaattori pienituloisimpien tulokehitystä suhteessa keskivertotulonsaajaan. Pienituloisuusaste voi kasvaa, vaikka pienituloisimman väestönosan tulot kasvaisivat, jos ne kasvavat hitaammin kuin keskivertotulonsaajalla. Juuri näin on käynyt Suomessa 2000-luvulla. Pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuodesta 2000 vuoteen 2007 noin yhdeksällä prosentilla, kun vastaavana ajankohtana koko väestön mediaanitulo kasvoi 20 prosentilla. Pienituloisuusasteen kasvu ei siis välttämättä ole seurausta pienituloisimman väestönosan tulojen pienenemisestä.

Suomessa pienituloisuuden viimeaikainen kasvu on lähinnä johtunut siitä, että mediaanitulo on kasvanut suhteellisen nopeasti palkkojen ja muiden tuotannontekijätulojen kasvun myötä. Tulonsiirtojen, kuten eläkkeiden, työttömyyskorvausten ja opintotukien, taso ei ole kasvanut samaa vauhtia tuotannontekijätulojen kanssa. Tulonsiirrot taas muodostavat suurimman osan pienituloisten tuloista, minkä vuoksi pienituloisten suhteellinen asema on heikentynyt.

1.1 Pienituloisuus kiinteällä köyhyysrajalla

Jotta pienituloisuudesta saataisiin parempi kuva, voidaan tarkastelua täydentää käyttämällä kiinteitä tulorajoja pienituloisuuden määrittämiseksi. Siten saadaan tulojakauman muutosten lisäksi kuvattua myös sitä, miten pienituloisimpien tulot ovat muuttuneet. Köyhyysrajat voidaan määritellä esimerkiksi jonkin tarkasteluvuotta lähellä olevan vuoden köyhyysrajana.

Kuviossa 1.1 on kaksi eri tavalla määriteltyä pienituloisuusastetta vuosille 1995–2008: vuoden 2000 köyhyysrajan alittaneiden osuus väestöstä sekä Eurostatin määritelmän mukainen pienituloisuusaste. Vuoden 2000 köyhyysraja on deflatoitu kullekin vuodelle elinkustannusten muutoksella. Pienituloisuusasteen kehityksestä saadaan varsin erilainen kuva erilaisilla määrityksillä. Kuvion 1.1 tulkinta on se, että pienituloisten tulot ovat kasvaneet, mutta ne ovat kasvaneet hitaammin kuin keskivertotulonsaajalla. Vaikka virallinen pienituloisuusaste kasvoi, laski kiinteän tulorajan alle jääneiden henkilöiden osuus vuosien 1995 ja 2005 välillä alle puoleen.

Kuvio 1.1 Pienituloisuusaste (%) muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2000 köyhyysrajalla vuosina 1995–2008

1.2 Taantuma ja pienituloisuus

Pienituloisuuden tarkastelu kunkin vuoden mediaanituloon sidotulla köyhyysrajalla on erityisen ongelmallista talouden suhdannekäänteissä. Taantumavuosille on tyypillistä, että pienituloisuusaste pienenee, kuten tapahtui vuosina 1991–1993. Nousukaudella taas pienituloisuusaste usein kasvaa, koska hyvä taloustilanne johtaa herkemmin palkkojen ja muiden tuotannontekijätulojen kuin tulonsiirtojen kasvuun.

Tässä katsauksessa viimeisin tarkasteluvuosi on 2008, jolloin talouskriisin vaikutukset eivät vielä kovinkaan voimakkaasti näy kotitalouksien vuositason tuloissa. Jo nyt voidaan kuitenkin vertailla taantumaa edeltävien vuosien pienituloisuuskehitystä 1980-luvun lopun ja 2000-luvun nousukausien välillä, sekä tarkastella, miten taantuma vaikutti pienituloisuuteen 1990-luvun alussa.

Lähtökohdat taantumaan vuonna 2008 olivat varsin erilaiset verrattuna vuoteen 1990. Vuonna 1987, eli neljä vuotta ennen ensimmäistä lamavuotta 1991, oli Suomessa noin 400 000 pienituloista. Vuodesta 1987 vuoteen 1989 pienituloisten määrä kasvoi noin 30 000:lla, mutta putosi jälleen vuoden 1987 tasolle vuonna 1990 (kuvio 1.2). Vuosina 1987–1990 kotitalouksien mediaanitulo kasvoi 11 prosenttia. Jos mediaanitulon kasvun vaikutus poistetaan pienituloisuusanalyysistä ja lasketaan pienituloisten määrän muutos vuoden 1987 köyhyysrajalla, voidaan havaita, että pienituloisten määrä romahti nousukauden lopussa. Vuonna 1989 pienituloisia oli kiinteällä köyhyysrajalla mitattuna 307 000 ja vuonna 1990 enää 230 000, eli 57 prosenttia vuoden 1987 määrästä. Pienituloisimpienkin tulot kasvoivat siis huomattavasti juuri ennen 1990-luvun alun lamavuosia.

Kuvio 1.2 Pienituloisten määrä muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 1987 köyhyysrajalla vuosina 1987–1995

Vuonna 2005, eli neljä vuotta ennen ensimmäistä varsinaista lamavuotta 2009, oli Suomessa 660 000 pienituloista, mikä on selkeästi enemmän kuin vuonna 1987. Kuten 1980-luvun lopussa, kasvoi pienituloisten määrä hieman nousukauden loppua kohden (kuvio 1.3). Mediaanitulojen kasvu oli vuosina 2005–2008 hitaampaa kuin vuosina 1987–1990, vain noin neljä prosenttia. Jos tämä mediaanitulojen kasvun vaikutus poistetaan pienituloisuusanalyysistä ja lasketaan pienituloisten määrän muutos vuoden 2005 köyhyysrajalla, on tilanne täysin erilainen kuin 18 vuotta aikaisemmin. Vuonna 2007 pienituloisia oli kiinteällä köyhyysrajalla mitattuna suunnilleen yhtä paljon kuin vuonna 2005 ja vuonna 2008 vielä 630 000, eli 95 prosenttia vuoden 2005 määrästä.

Kuvio 1.3 Pienituloisten määrä muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2005 köyhyysrajalla vuosina 2005–2008

Pienituloisuuden kannalta lähtökohdat nykyiseen taantumaan olivat siis hyvin erilaiset kuin 1990-luvun alussa. Pienituloisuusaste oli yli viisi prosenttiyksikköä suurempi, eikä viimeisimmän nousukauden loppuvuosien talouskasvu juurikaan nostanut tulotasoa tulojakauman alapäässä. Tämä on nähtävissä vertailemalla kiinteällä köyhyysrajalla mitattua pienituloisuutta kuvaavia käyriä kuvioista 1.2 ja 1.3.

Pienituloisuusaste pieneni lamavuosina 1991–1994 noin prosenttiyksiköllä, mikä selittyy mediaanitulojen laskusta johtuneella köyhyysrajan rajulla putoamisella. Kiinteällä köyhyysrajalla mitattu pienituloisuusaste kasvoi samanaikaisesti, eli tuloerot pieni- ja keskituloisten välillä kaventuivat hieman, mutta pienituloisten absoluuttinen tulotaso laski. Köyhyysrajan valinnan merkitys pienituloisuuden kehitykseen on selvästi nähtävissä vertailemalla kuvion 1.2 käyrien muotoa ennen 1990-luvun lamaa ja sen aikana.

Tulevien vuosien pienituloisuusasteita analysoitaessa kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota eri tapoihin mitata pienituloisuutta. Vaikka 2000-luvun lopun talouskriisi pienentäisi pienituloisuusasteita, kannattaa niiden rinnalla tarkastella kiinteillä köyhyysrajoilla mitatun pienituloisuuden muutoksia. Näin saadaan oikea kuva sekä pienituloisimpien tuloerojen että tulotason muutoksesta.

1.3 Pienituloisten tuloerot

Pienituloisuusrajana käytetty 60 prosenttia kotitalouden ekvivalenttien käytettävissä olevien tulojen mediaanista on sopimuksenvarainen raja. Tarkastelemalla myös muita pienituloisuuden raja-arvoja, kuten 40 ja 50 prosenttia mediaanituloista, saadaan tietoa tulojen jakaantumisesta pienituloisten kesken. Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot alittavat myös 40 ja 50 prosenttia mediaanituloista, on 2000-luvun aikana kasvanut. Tuloerot ovat siis kasvaneet myös pienituloisten joukossa siten, että yhä useamman tulot jäävät varsin kauas mediaanituloista.

Vuonna 2000 kolmella viidestä pienituloisesta tulot olivat yli 50 prosenttia mediaanituloista, eli suhteellisen lähellä köyhyysrajaa. Vuonna 2008 tämä osuus oli pienentynyt alle puoleen ensimmäistä kertaa koko tarkasteluajanjakson aikana (taulukko 1.2). Alle 40 prosenttia mediaanituloista ansaitsevia oli vuonna 2008 19 prosenttia pienituloisista, eli lähes 130 000. Alle 50 prosenttia mediaanituloista ansaitsevia oli 350 000 - yhtä paljon kuin pienituloisia oli viime laman jälkeen 60 prosentin raja-arvolla mitattuna. Heidän osuutensa pienituloisista oli lähes kolmannes ja osuus koko väestöstä 6,7 prosenttia.

Taulukko 1.2 Pienituloisten rakenne tulotason (prosenttia mediaanituloista) mukaan

Vuosi	2000	2004	2005	2006	2007	2008
Alle 40% mediaanitulosta	13	18	16	16	17	19
40-50% mediaanitulosta	27	28	29	29	29	32
50-60% mediaanitulosta	60	55	55	54	54	49

Lähde: Tulonjakotilasto 2008, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Juha Honkkila (09) 1734 3651, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 26.1.2010