Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2008 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 4. Pienituloisuus ikäryhmittäin ja lapsiköyhyys

4. Pienituloisuus ikäryhmittäin ja lapsiköyhyys

Tässä luvussa tarkastellaan henkilöiden pienituloisuusasteen ikäryhmittäistä vaihtelua sekä valotetaan lasten, nuorten ja ikääntyneimpien pienituloisuusriskiä eräiden taustamuuttujien avulla vuosina 1990 - 2008. Luvussa 2 kuvataan pienituloisuutta kotitalouden eniten ansaitsevan jäsenen iän perusteella. Tässä luvussa tarkastellaan pienituloisuutta henkilöiden oman iän perusteella. Tunnusluvut perustuvat yhden vuoden poikkileikkauksiin

Kuvio 4.1 Pienituloisuusaste ikäryhmittäin 1990 - 2008 (% ikäryhmästä)

Nuorten aikuisten eli 16 - 24 -vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusriskit ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä. Seuraavassa kuvataan lähemmin näitä ikäryhmiä.

Tilastokeskus on julkaissut tietoja myös pitkittyneestä pienituloisuudesta ( tulonjaon kokonaistilasto 22.12.2009 ) mm. ikäryhmittäin. Erityisesti nuorten ja ikääntyneiden pienituloisuus havaittiin pitkittyneeksi neljän vuoden mittausjaksolla.

4.1 Nuoret

Nuorten pienituloisuusaste on pysytellyt korkealla tasolla koko tarkastelujakson ajan. 16 - 24 -vuotiaiden ikäryhmässä tapahtuu suuria elämänmuutoksia, joten korkean pienituloisuusasteen taustatekijät liittynevät elämänvaiheeseen. Miten paljon aikainen kotoa lähtö, opiskelu ja nuorisotyöttömyys vaikuttavat siihen?

Ikäluokasta puolet asuu vielä vanhempiensa kotitalouksissa, jolloin köyhyysriski oli keskimäärin 11 prosenttia (kuvio 4.2). Mikäli 16 - 24 -vuotias asuu molempien vanhempiensa kanssa, hänen köyhyysriskinsä on verraten matala (8 % vuonna 2008). Yhden vanhemman kanssa asuvan nuoren köyhyysriski on korkea (27 % vuonna 2008).

Kuvio 4.2 16 - 24 -vuotiaiden pienituloisuusaste (%) elämänvaiheen mukaan .

Vanhempiensa kodista pois muuttaneiden nuorten köyhyysriski on niinkin korkea kuin 42 prosenttia. Ryhmän sisäinen vaihtelu on suurta: yksin asuvien nuorten köyhyysriski on 62 prosenttia, puolison kanssa asuvien 27 prosenttia. Itsenäistyneistä nuorista noin kolmasosa asuu yksinään, puolet kaksin puolisonsa kanssa ja noin 10 - 15 prosentilla on lapsia. Havaintojen määrä ei riitä luotettavaan köyhyysriskin laskemiseen niille nuorille, joilla on lapsia. Riski on joka tapauksessa korkea.

Nuorten kotoa lähtö suhteellisen nuorella iällä yleistyy jatkuvasti, mikä nostaa ikäryhmän köyhyysriskiä. Yksinään tai puolisonsa kanssa asuvien nuorten määrä on tässä ikäluokassa kasvanut noin viidenneksellä vuodesta 1990.

Opiskelu on ylivoimaisesti tärkein nuorten, itsenäisesti asuvien aikuisten pienituloisuuden selitys. Opiskelijoita on lukumääräisesti eniten. Työttömien, itsenäisesti asuvien nuorten köyhyysriski (80%) oli vielä korkeampi kuin opiskelijoiden (70%) vuonna 2008. Työllisten nuorten köyhyysriski (14%) oli yleisen väestön riskin tasolla (13%).

On syytä ottaa huomioon, että nuorilla voi olla merkittäviä tulolajeja, jotka eivät kuvaudu tilastossa täysimääräisesti. Opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona, opintolainoja ei. Kotitalouksien välisistä tulonsiirroista kerätään tietoa haastattelemalla ¹⁾ . Mahdollisesti osa niistä jätetään kertomatta haastattelijalle.

Kuvio 4.3 Itsenäisesti asuvien 16 - 24 -vuotiaiden lukumäärä kolmessa sosioekonomisessa ryhmässä, pienituloiset ja ei pienituloiset. 2008. Henkilöitä

4.2 Ikääntyneet

75 vuotta täyttäneiden (ennen vuotta 1934 syntyneiden) ikäluokka on kasvanut voimakkaasti tarkastelujaksolla. Vanhimman väestönosan pienituloisuusriski väheni vuoden 1990 korkealta tasolta vuoteen 1997 asti ²⁾ , jolloin se oli melko lähellä väestön keskimääräistä pienituloisuusastetta. Sen jälkeen 75 vuotta täyttäneiden köyhyysriski on kasvanut nopeasti. (Kuvio 4.1) Noin 80 000 henkilöä, kaikkiaan 20 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä jäi pienituloisuusrajan alapuolelle vuonna 2008 (kuvio 4.4).

Kuvio 4.4 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuus 1990 - 2008. Henkilöitä.

Noin puolet ikäluokasta on yksin asuvia ja runsas kolmasosa asuu puolison kanssa. Vanhusten talouksien rakenne on muuttunut: vanhuspariskuntien osuus ikäluokasta oli tarkastelujakson alussa 29 prosenttia, viimeksi 37 prosenttia. Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä. Kahden hengen talouksissa riski alittaa selvästi väestön yleisen köyhyysriskin, tosin myös pariskuntien riski on kasvanut (kuvio 4.5).

Kuvio 4.5 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste (%) kotitalouden tyypin mukaan.

4.3 Lapset

Lapsiköyhyys eli alle 18-vuotiaiden lapsen asemassa olevien henkilöiden pienituloisuusaste on ollut huomion kohteena 1990-luvun laman jälkeen, jolloin siihen asti sangen vähäinen lasten köyhyysriski alkoi kasvaa muun väestön riskiä nopeammin. Lapsiköyhyys nousi 2000-luvulla samalle tasolle kuin yleinen köyhyysriski ja on sittemmin vaihdellut sen mukana. (Kuvio 4.1)

Kuvio 4.6 Lapsiköyhyys lapsen iän mukaan. %.

Lapsen pienituloisuusriski on suurimmillaan kun lapsi on alle kouluikäinen (kuvio 4.6). Korkeampi köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin: yksinhuoltajien lasten riski on noin kolminkertainen kaksinhuoltajaperheeseen kuuluvan lasten riskiin verrattuna (kuvio 4.7). Perheen suurempi lapsiluku nostaa myös riskiä.

Kuvio 4.7 Lapsiköyhyys yksin- ja kaksinhuoltajaperheissä. %.

Kuvio 4.8 Lapsiköyhyys perheen lasten lukumäärän mukaan. %.

Lapsiköyhyyden olennainen taustatekijä on vanhempien asema työelämässä. Köyhyysriski on korkea ja kasvava niissä talouksissa, joissa ei ole yhtään työllistä aikuista. Työssä käymättömien kotitalouksien köyhyysriski on noussut voimakkaasti (kuvio 4.9). Myös yhden työssä käyvän ansioiden varassa olevien lapsiperheiden lapsiköyhyys on kasvanut.

Kuvio 4.9 Lapsiköyhyys kotitalouden ammatissa toimivien lukumäärän mukaan, %

4.4 Lapsiköyhyys ja lasten kulutus ja sosiaalinen osallistuminen

Vuoden 2008 tulonjakotilaston yhteydessä kerättiin lisätietoa materiaalisen puutteen ilmenemisestä kotitalouksien jäsenillä. Erityisen kiinnostavaa on selvittää, mitä perheen pienituloisuus merkitsee lapsille heille ominaisten tarpeiden kannalta: puuttuuko pienituloisten perheiden lapsilta joitakin sellaisia aineellisia asioita, joita muiden perheiden lapsilla on? Lapsiperheiden lasten elintasoa mitattiin kysymyksillä lasten vaate- ja jalkine-, ravitsemus- ja harrastusmahdollisuuksista sekä lasten saamista terveyspalveluista. Kysymykset oli suunniteltu Euroopan Unionin tulo- ja elinolotutkimukseen. Kysymysten tuli olla toimivia kaikissa 27 jäsenmaassa.

Kansainvälisen vertailun tulokset eivät vielä ole käytettävissä mutta Suomen osalta aineisto on valmis. Suomessa mittareilla voitiin havaita sangen vähän selvää puutetta (taulukko 4.1), eikä eroja pienituloisten ja muiden perheiden lasten välillä voi havaintojen vähyyden vuoksi tarkastella lähemmin. Mittarit kuitenkin osoittivat johdonmukaisesti pienituloisten perheiden lapset huonompiosaisiksi, joskaan erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Pienituloisuuden vaikutusta lasten elinoloihin kuvaamaan esitetään myös asunnon ahtautta koskeva mittari taulukossa 4.1.

Taulukko 4.1 Lasten materiaalista puutetta ilmaisevia indikaattoreita perheen pienituloisuuden mukaan: vähävaraisuudesta johtuvia puutemittareita, % tuloryhmän lapsista. Havaintoaineistossa kaikkiaan 5 038 alle 16-vuotiasta.

		Lapsen perhe
PERUSTARPEET		pienituloinen	muu
Lapsella ei ole...
	mahdollisuutta ostaa vaatteita uusina	8,9	1,5
	vähintään kahta paria sopivia kenkiä	2,5	0,4
	päivittäin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia	1,7	0,5
	kolmea ateriaa päivässä	0,0	0,1
	ainakin joka toinen päivä lihaa, kalaa, kanaa, tms. proteiinipitoista ruokaa	0,2	0,0
TERVEYSPALVELUT
	lääkäripalvelujen saamisessa ollut ongelmia	4,6	4,5
	hammaslääkäripalvelujen saamisessa ollut ongelmia	4,4	3,1
HARRASTUKSET JA OSALLISTUMINEN
Lapsella ei ole...
	kotona lastenkirjoja	1,5	0,0
	ulkoiluharrastusvälineitä	4,4	0,2
	sisäleikki- tai harrastusvälineitä	1,3	0,1
	jotain säännöllistä harrastusta	5,7	0,6
	mahdollisuutta viettää merkkipäiviään	0,0	0,1
	mahdollisuutta kutsua kavereita kotiin	0,0	0,0
	mahdollisuutta osallistua maksullisiin koulun tapahtumiin	4,4	0,4
	rauhallista läksyjen lukupaikkaa	3,6	1,8
	turvallista ulkoilualuetta lähiympäristössä	7,8	6,0
	mahdollisuutta vähintään viikon lomaan vuosittain kodin ulkopuolella	22,2	4,1
Asunto ahdas %		27,0	16,0

Taulukkoon 4.1 on sisällytetty sellaisiakin indikaattoreita, joiden kohdalla havaintojen määrä on nolla tai erittäin vähäinen sen osoittamiseksi, että niissä asioissa lapsilla ei havaittu puutetta juuri lainkaan ainakaan perheen vähävaraisuuden takia. Sellaisia mittareita olivat päivittäisten aterioiden lukumäärä ja laatu, kirjojen ja leikkivälineiden saatavilla olo, merkkipäivien vietto ja kavereiden kutsuminen kotiin.

Kun vain 4 prosenttia muiden perheiden lapsista on varattomuuden takia vailla lomanviettomahdollisuutta, pienituloisten perheiden lapsista 22 prosentilta tämä mahdollisuus puuttuu varattomuuden takia. Pienituloisten perheiden lapsilta myös puuttuu useammin kuin muilta lapsilta ulkoiluharrastusvälineitä ja mahdollisuuksia johonkin säännölliseen harrastukseen tai osallistumiseen koulun maksullisiin retkiin tai muihin tilaisuuksiin.

1) Tulonjakotilaston mahdollisesti alipeittoisenkin aineiston perusteella nuoret ikäluokat saavat tulonsiirtoja toisilta kotitalouksilta enemmän kuin keski-ikäiset tai ikääntyneet. Toiset kotitaloudet maksavat laskuja heidän puolestaan, tukevat opintoja tai antavat muuten rahaa toimeentuloon.
2) 1990-luvun laman aikana eläkkeellä olevien pienituloisuusriski aleni, koska eläkkeitä ei leikattu mutta muun väestön keskitulot alenivat voimakkaasti. Pienituloisuuden raja aleni jolloin osalla eläkeläisistä muuttumattomina pysyneet tulot jäivät rajan yläpuolelle.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Juha Honkkila (09) 1734 3651, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 26.1.2010