Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2009

1.1 Viimeisin kehitys

Pienituloisuusaste , eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä, oli 13,1 prosenttia vuonna 2009. Edellisenä vuonna se oli 13,2 ja vuonna 2007, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1993 jälkeen, se oli 13,5. Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka mittaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä.

Pienituloisten määrä ei ole kasvanut viimeisten kahden vuoden aikana, mikä on vastoin 1990-luvun puolivälistä jatkunutta pitkän ajan trendiä. Vuonna 2009 pienituloisia oli 690 000. Määrä on noin 16 000 henkilöä ja osuus 0,4 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2007. Muutos jää virhemarginaalin sisään.

Kotitalousväestöön kuuluvien pienituloisuus, jota myös kutsutaan köyhyysriskiksi , määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat tulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista tuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa , joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa 1) jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä 2) .

Pienituloiseksi määriteltiin henkilöt, joiden kotitalouden ekvivalentit tulot alittivat 14 230 euroa vuonna 2009. Vaikka Suomen bruttokansantuote pieneni huomattavasti vuonna 2009, kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaaniarvo kasvoi reaalisesti 760 eurolla (3,3 %, keskiarvo nousi 2,7 %) ja siten myös siitä laskettu suhteellinen pienituloisuusraja vastaavasti nousi. Rajan alapuolelle jääneen väestön ekvivalenttitulojen mediaani kasvoi 560 eurolla (4,8 %).

Kun mediaanitulot yleensä nousevat vuodesta toiseen, myös pienituloisuuden euromääräinen raja nousee. Pienituloisuusaste voi nousta, vaikka pienituloisimman väestönosan tulot kasvaisivatkin, mikäli tämä kasvu on heikompaa kuin keskivertokotitaloudessa.

1.2 Pienituloisuus 1966–2009

Kuviossa 1.1 kuvataan pienituloisuuden kehitystä pitemmän ajan tarkastelussa. Vuosien 1966–1981 tiedot ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksesta, joka tehtiin viiden vuoden välein (kuviossa 1.1 välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja alkoi jokavuotisena vuonna 1987.

Suhteellisen pienituloisuuden mittaria arvostellaan siitä, että se ei kuvaa toimeentulon muutoksia oikein, koska se muuttuu mediaanitulon funktiona. Mediaanitulon laskiessa pienituloisten määrä voi vähentyä, vaikka toimeentulo heikkenee yleisesti. Toisaalta mediaanitulon noustessa kyseenalaistetaan se, ovatko pienituloiset yhtä huonossa tilanteessa kuin aikaisempina vuosina. Pienituloisuusasteen ja pienituloisuusrajan muutosten yhteisvaihtelu on kuitenkin ajoittain kehittynyt eri suuntiin.

Vuosina 1966–1991 pienituloisuus väheni, vaikka pienituloisuuden raja jatkuvasti kohosi. Tuolla jaksolla tuloerot siis aidosti kaventuivat. 1990-luvun alun kansantalouden taantuman jälkeen tuloerot ovat trendimäisesti kasvaneet: pienituloisuusaste on noussut sitä mukaa kuin mediaani ja pienituloisuusraja on noussut.

Kuvio 1.1 Pienituloisuusrajat ja -asteet 1966–2009

Kuvio 1.1 Pienituloisuusrajat ja -asteet 1966–2009

Pienituloisuus oli alimmillaan 1990-luvun lamavuosina. Pienituloisten toimeentulon taso ei 1990-luvun laman aikana parantunut, vaan pienituloisuusasteen aleneminen oli seurausta keskituloisten toimeentulon heikkenemisestä. Mediaanitulot alenivat tuona aikana suuren työttömyyden ja lomautusten takia. Tämä heijastui suhteellisen pienituloisuuden rajaan. Työttömyys, lomautukset ja muut markkinoilla ansaittujen tulojen menetykset eivät koskettaneet pienituloisimpia samassa määrin kuin muita. Eläkkeellä tai muun sosiaaliturvan varassa olevien tulotaso pysyi tuolloin sosiaaliturvan leikkauksista huolimatta vakaampana kuin työmarkkinoilla aktiivisen väestön tulotaso.

Vuosina 2008–2009 pienituloisuusaste ei noussut pienituloisuusrajan noustessa. Nämä vuodet eivät olleet veljeksiä: vuonna 2008 työllisyys vielä parani, mutta vuonna 2009 syntyi uutta työttömyyttä kun työttömyysaste kohosi peräti vuonna 1995 vallinneelle tasolle: erityisesti nuorimpien ikäluokkien työttömyys kasvoi merkittävästi (työvoimatutkimus 2009). Vain vähän aikaa työttöminä olleiden saamat tulonsiirrot ovat kuitenkin vielä ansiosidonnaisia. Työllisyystilanne on osaltaan vaikuttanut opiskelijoiden pienituloisuuden pysymiseen korkeana opintotuen lisäämisestä huolimatta, sillä opiskelijat menettivät työtilaisuuksien vähetessä palkkatuloja vuonna 2009.

Pienituloisten joukossa keskimääräiset palkka- ja yrittäjätulot ja maksetut verot pysyivät vuonna 2009 lähes edellisvuosien tasolla, mutta saadut tulonsiirrot kasvoivat selvästi. Pienituloisuusrajan yläpuolella olevien kotitalouksien palkka- ja yrittäjätulot alenivat selvästi, mutta verot alenivat vielä enemmän. Kotitalouksien saamat tulonsiirrot (erityisesti ansioeläkkeet) kasvoivat merkittävästi. Bruttotulot eivät kasvaneet, mutta ansiotuloverotuksen kevenemisen takia käytettävissä olevat tulot kyllä kasvoivat. Lisäksi vuokratason noustessa ja korkotason ollessa matala omistusasunnossa asuvien laskennallinen etu edullisesta asumisesta on merkittävä, mikä tuntuu erityisesti keski- ja suurituloisen väestön käytettävissä olevissa tuloissa.

1.3 Muita pienituloisuusrajoja

Pienituloisuuden yleisimmin käytetty mittari on edellä kuvattu, jossa pienituloisia ovat ne joiden tulot alittavat 60 prosenttia mediaanituloista. Useamman vaihtoehtoisen mittarin rinnakkainen tarkastelu antaa lisäinformaatiota pienituloisuudesta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, muuttuuko kuva pienituloisuudesta jos käytämme rajana 50 tai 40 prosenttia mediaanitulosta tai käytämme jotakin aikaisempien vuosien rajaa.

Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot jäivät alle puoleen mediaanituloista, pieneni vuonna 2009. Vuonna 2009 hieman alle puolella pienituloisista tulot olivat pienemmät kuin 50 prosenttia mediaanitulosta. Vuonna 2008 vastaava osuus oli hieman yli puolet. Myös niiden osuus, joiden tulot olivat alle 40 prosenttia mediaanituloista, pieneni.

Kuvio 1.2 Pienituloisuusaste 1987–2009 mitattuna 40, 50, 60 ja 70 prosenttina mediaanituloista, % väestöstä

Kuvio 1.2 Pienituloisuusaste 1987–2009 mitattuna 40, 50, 60 ja 70 prosenttina mediaanituloista, % väestöstä

Käyttämällä kiinteitä tulorajoja pienituloisuuden määrittämiseksi saadaan tulojakauman muutosten lisäksi kuvattua myös sitä, miten pienituloisimpien tulot ovat muuttuneet. Rajat voidaan määritellä esimerkiksi jonkin tarkasteluvuotta lähellä olevan vuoden pienituloisuusrajana.

Kuviossa 1.3 on kaksi eri tavalla määriteltyä pienituloisuusastetta vuosille 2000–2009: vuoden 2005 pienituloisuusrajan alittaneiden osuus väestöstä sekä Eurostatin määritelmän mukainen pienituloisuusaste. Vuoden 2005 pienituloisuusraja on deflatoitu kullekin vuodelle elinkustannusten muutoksella. Pienituloisuusasteen kehityksestä saadaan varsin erilainen kuva erilaisilla määrityksillä. Kuvion 1.3 tulkinta on se, että pienituloisten tulot ovat kasvaneet, mutta ne ovat kasvaneet hitaammin kuin keskivertotulonsaajalla. Vaikka virallinen pienituloisuusaste kasvoi, laski kiinteän tulorajan alle jääneiden henkilöiden osuus vuosien 2000 ja 2005 välillä voimakkaasti.

Kuvio 1.3 Pienituloisuusaste (%) muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2000 pienituloisuusrajalla vuosina 2000–2009

Kuvio 1.3 Pienituloisuusaste (%) muuttuvalla ja kiinteällä vuoden 2000 pienituloisuusrajalla vuosina 2000–2009

1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veroluonteiset maksut.
2) Kotitalouden yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön, muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt muodostavat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset muodostavat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas perhe, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja alle 14-vuotias lapsi, muodostavat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2009, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 26.1.2011

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Pienituloisuus 2009, 1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2009 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2009/02/tjt_2009_02_2011-01-26_kat_001_fi.html