Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2009 > 2 Tuloerot vuonna 2009

2 Tuloerot vuonna 2009

2.1 Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo keskimäärin 38 560 euroa

Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kokonaismäärä oli tulonjakotilaston mukaan noin 97,4 miljardia euroa vuonna 2009. Reaalisesti tämä oli 3,1 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksia oli yhteensä 2 531 500 eli 18 000 kotitaloutta enemmän kuin vuonna 2008.

Käytettävissä olevat tulot olivat kotitaloutta kohti 38 560 euroa keskiarvolla mitattuna, mikä oli 2,4 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani oli 32 470 euroa, mikä oli 4,1 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008.

Mediaanitulo on keskimmäiseksi tulojakaumassa sijoittuneen kotitalouden tulo silloin, kun kotitaloudet on järjestetty suuruusjärjestykseen pienituloisimmasta suurituloisempaan. Se miksi tulojen kasvu oli mediaanitulolla mitattuna suurempaa kuin keskiarvotulolla mitattuna, johtuu siitä, että tulojen kasvu oli vuonna 2009 keskituloisilla voimakkaampaa kuin hyvätuloisilla. Hyvätuloisten tulokehitykseen vaikutti ennen kaikkea omaisuustulojen vähentyminen vuonna 2009.

Kuvio 2.1 Käytettävissä olevien tulojen kehitys vuosina 1987–2009. Tulot vuoden 2009 rahanarvossa.

Kotitalouksien pitkän aikavälin tulokehitystä kuvataan kuviossa 2.1. Tulot on muunnettu vuoden 2009 rahanarvoon elinkustannusindeksillä. Tulojen muutokset kuvataan kahdella tulokäsitteellä: kotitalouksien käytettävissä olevilla tuloilla ja kotitalouden ekvivalenteilla käytettävissä olevilla tuloilla. Jälkimmäinen tulokäsite saadaan kun kotitalouden käytettävissä oleva tulo jaetaan kotitalouden kulutusyksikköluvulla. Tätä tulokäsitettä käytetään siksi, että se huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-erot sekä niissä tapahtuneet muutokset.

Tarkasteluajanjakson aikana on erityisesti yhden ja kahden hengen kotitalouksien lukumäärä lisääntynyt ja suurempien kotitalouksien lukumäärä vähentynyt. Ilman ekvivalenttia tuloa eivät erikokoisten ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulojen vertailut ja tulonjakoanalyysit olisi mielekkäitä.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti selvästi 1990-luvun alun taloudellisen taantuman aikana (kuvio 2.1). Voimakkainta tulojen alentuminen oli vuonna 1992, jolloin kotitalouksien käytettävissä oleva tulo oli tulokäsitteestä riippuen reaalisesti noin 4–5 prosenttia alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin. Yhtäjaksoisesti kotitalouksien tulot alenivat vuosina 1992–1994.

Kotitalouksien tulot kääntyivät kasvuun 1990-luvun puolivälissä. Voimakkainta tulojen kasvu oli vuosina 1997–1999, jolloin se oli etenkin tulojakauman yläpäässä voimakasta. Sen sijaan 2000-luvulla on keskituloisten tulokehitys ollut jonkin verran suotuisampaa kuin hyvätuloisten, mikä ilmenee mediaanitulojen nopeampana tulokehityksenä.

Tuotannontekijätuloja (=palkka- yrittäjä- ja omaisuustulot) kotitaloudet saivat vuonna 2009 keskimäärin 36 940 euroa vuodessa (kuvio 2.2). Reaalisesti se oli 1,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Palkkatuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 28 250 euroa, mikä oli 1,7 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Yrittäjätuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 2 270 euroa, joka oli peräti 11,6 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Omaisuustuloja kotitaloudet saivat keskimäärin 6 420 euroa, mikä oli reaalisesti 2,1 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008. Omaisuustuloja kasvatti erityisesti laskennallinen asuntotulo, minkä määrä kasvoi alentuneiden asuntolainojen korkojen vuoksi lähes neljänneksen vuonna 2009.

Tulonsiirtoja kotitaloudet saivat vuonna 2009 keskimäärin 12 260 euroa, mikä oli 9 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kotitalouksien bruttotulot olivat keskimäärin 49 190 euroa, mikä oli 0,7 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008. Välittömiä veroja ja veronluonteisia maksuja kotitaloudet maksoivat keskimäärin 10 640 euron edestä, mikä oli reaalisesti 4,8 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2008.

Kuvio 2.2 Tulot kotitaloutta kohden keskimäärin vuosina 2008 ja 2009. Tulot vuoden 2009 rahanarvossa.

Kotitalouksien kokonaistulosta selvästi suurin tulojen lähde on palkkatulot (kuvio 2.3). Vuonna 2009 palkkatulojen osuus kotitalouksien kokonaistuloista oli 57 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli pari prosenttiyksikköä enemmän. 1980-luvun lopulla osuus oli lähes 10 prosenttiyksikköä korkeampi, mutta 1990-luvun alussa laman seurauksena palkkojen merkitys väheni selvästi. Alimmillaan palkkatulojen osuus oli vuonna 1994, jolloin palkkojen osuus kokonaistulosta oli 53 prosenttia. Näin ollen palkkatulojen osuus ei ole palautunut pitkästä talouskasvusta huolimatta lähellekään sitä tasoa, millä se oli ennen 1990-luvun alun taloudellista taantumaa.

Saatujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien kokonaistulosta oli noin 25 prosenttia vuonna 2009, mikä on lähes 2 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Osuutta oli muun muassa lisäämässä taloustaantuman aiheuttama työttömyysetuuksien kasvu. Korkeimmillaan tämä osuus on ollut parin edellisen vuosikymmenen aikana vuonna 1994, jolloin se oli 32 prosenttia.

Omaisuustulojen tulo-osuus on kasvanut tasaisesti parin vuosikymmenen aikana. Vuonna 2009 omaisuustulot muodostivat 13 prosenttia kotitalouksien kaikista tuloista. Kaksi vuosikymmentä aikaisemmin vastaava osuus oli 5 prosentin luokkaa. Omaisuustulojen merkityksen kasvu on ollut erityisen voimakasta 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin myös tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti.

Yritystulojen osuus kokonaistulosta oli 4,6 prosenttia vuonna 2009, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana osuus on pysynyt tasaisena vaihdellen 5 ja 8 prosentin välillä. Yrittäjätulojen osuuden pysyminen varsin alhaisena pitkän talouskasvun aikana selittyy pitkälti sillä, että yrittäjät ovat viime vuosina ottaneet enenevässä määrin tulonsa omistamistaan yrityksistä omaisuustulojen muodossa, mikä näkyy omaisuustulojen merkityksen kasvuna.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli keskimäärin 21,6 prosenttia, mikä on 1,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2008. Korkeimmillaan maksettujen tulonsiirtojen tulo-osuus on ollut viimeisen parin vuosikymmenen aikana 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun puolivälissä, jolloin osuus oli lähes 27 prosenttia.

Kuvio 2.3 Kotitalouksien tulojen rakenne vuosina 1987–2009. Tuloerän osuus bruttotuloista, %.

2.2 Tuloerot jatkoivat supistumista vuonna 2009

Kotitalouksien väliset tuloerot supistuivat vuonna 2009 toista vuotta perättäin. Tuloerojen supistumisen voi hyvin havaita kotitalousväestön tulokymmenysten eli desiiliryhmien tulo-osuuksien muutoksissa (kuvio 2.4). Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus oli 22,0 prosenttia vuonna 2009, kun se vuotta aikaisemmin oli 0,8 prosenttiyksikköä enemmän. Vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana suurimmillaan, oli suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus 23,9 prosenttia. Suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus on ollut matalimmillaan parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana vuonna 1987, jolloin se oli 17,6 prosenttia.

Pienituloisimman tulokymmenyksen saama tulo-osuus oli 4,0 prosenttia vuonna 2009, mikä on prosentin kymmenyksen enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä 1990-luvun alkupuolella oli pienituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuus noin prosenttiyksikön suurempi kuin vuonna 2009.

Kuvio 2.4 Pieni- ja suurituloisimman tulokymmenyksen tulo-osuuksien kehitys vuosina 1987–2009. Tulo-osuus prosenttia käytettävissä olevasta tulosta.

Tuloerojen supistuminen voidaan havaita myös Gini-kertoimissa ¹⁾ , joiden muutoksia kuvataan kuvioissa 2.5 ja 2.6. Tuloerojen kannalta merkittävimmän tulokäsitteen, käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimen arvo oli 25,9 vuonna 2009. Vuotta aikaisemmin Gini-kertoimen arvo oli 0,9 yksikköä suurempi (kuvio 2.5).

Kotitalouksien tuloerot ovat kasvaneet Suomessa yhtäjaksoisesti 1990-luvun alusta alkaen (ks. kuvioiden 2.5 ja 2.6 keltaiset käyrät). Erityisen nopeaa tuloerojen kasvu oli 1990-luvun jälkipuoliskolla. Tuloerojen kasvu pysähtyi hetkeksi 2000-luvun alkuvuosina, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuonna 2003. Toistaiseksi tuloerot olivat suurimmillaan vuonna 2007, jolloin käytettävissä olevan tulon Gini-kertoimen arvo oli 28,0. Näin suuret kotitalouksien tuloerot olivat edellisen kerran 1960-luvun puolivälissä ²⁾ .

Kuvio 2.5 Tuotannontekijätulojen, bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimet vuosina 1987–2009.

Kuvio 2.6 Kotitalouksien tuloerojen muutokset tuotannontekijä-, brutto- ja käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimilla mitattuna vuosina 1987–2009. (1987=100)

Markkinatulojen mukaisia tuloeroja kuvataan tuotannontekijätulojen Gini-kertoimella. Tuotannontekijätuloilla mitattuna tuloerot ovat suuria, koska julkisen vallan tekemät välittömät tulojen tasaustoimenpiteet (saadut ja maksetut tulonsiirrot) eivät ole vielä tuloeroja tasanneet.

Kuviosta 2.6 voidaan hyvin havaita, että 1990-luvun alun taantumassa markkinatuloilla mitatut tuloerot hyppäsivät nopeasti selvästi korkeammalle tasolle. Muutos selittyy sekä työllisyyden että yritystoiminnan nopealla heikkenemisellä. Tuotannontekijätuloilla mitatut tuloerot ovat vuodesta 1993 lähtien pysyneet käytännöllisesti katsoen ennallaan huolimatta siitä, että työllisyys ja taloudellinen toimeliaisuus ovat pitkän talouskasvun aikana kohentuneet Suomessa merkittävästi.

Bruttotulot koostuvat kotitalouksien saamista tuotannontekijätuloista ja saaduista tulonsiirroista. Bruttotuloihin sisältyy merkittävä määrä julkisen vallan tekemiä tuloerojen tasaamiseen liittyviä toimenpiteitä. Tämän vuoksi tuloerot bruttotuloilla mitattuna ovat selvästi alhaisemmalla tasolla kuin tuotannontekijätulojen jälkeiset tuloerot (kuvio 2.5).

Täydellisimpinä julkisen vallan tulonjakoa tasoittavat toimenpiteet ilmenevät käytettävissä olevissa tuloissa, koska niissä on huomioitu julkisen sektorin jakamat sosiaaliturvaetuudet ja tuloista maksetut verot. Tämän vuoksi käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin on alhaisin verrattuna kahden muun päätuloerän Gini-kertoimeen (kuvio 2.5).

Tulonsiirrolla tasataan markkinatuloeroja

Markkinoilla syntyneitä tuloeroja tasataan julkisen vallan tulonsiirtojärjestelmillä. Tulonsiirrot muodostuvat sekä saaduista tulonsiirroista että maksetuista tulonsiirroista. Saadut tulonsiirrot koostuvat ansio- ja kansaneläkkeistä ja muista sosiaaliturvaetuuksista, sosiaaliavustuksista sekä muista saaduista tulonsiirroista. Saatuihin tulonsiirtoihin sisältyvät myös haastatteluin kerätyt kotitalouksien väliset tulonsiirrot, kuten elatusavut. Maksetut tulonsiirrot koostuvat välittömistä veroista ja veronluonteisista maksuista.

Kuviossa 2.7 kuvataan julkisen sektorin toteuttaman tulojen tasaustoimenpiteiden vaikutuksia kotitalouksien välisiin tuloeroihin. Kuviosta voidaan hyvin havaita se, että saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on selvästi alentunut 1990-luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 2000 tasaava vaikutus aleni tasolle, jossa se oli edellisen kerran 1980-luvun loppupuolella. Saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus pysyi 2000-luvun alkuvuosina vakaana, mutta kääntyi lievään laskuun vuonna 2004. Alentumista kesti vuoteen 2007, jonka jälkeen tasaava vaikutus kääntyi uuden laman myötä nousuun.

Kuvio 2.7 Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1987–2009¹.

¹ Saadut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksetut tulonsiirrot: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin. Tulonsiirtojen yhteisvaikutus: Gini-kertoimen suhteellinen muutos (%) siirryttäessä tuotannontekijätuloista käytettävissä oleviin tuloihin.

Myös maksettujen tulonsiirtojen tuloeroja tasoittava vaikutus on vähentynyt tasaisesti 1990-luvun lamavuosista lähtien. Tämä johtuu ansiotuloja lievemmin verotettujen pääomatulojen määrän kasvusta ja sitä kautta tuloverotuksen progressiivisuuden vähentymisestä.

2.3 Keskiarvotulot alenivat suurituloisimmassa tulokymmenyksessä

Tuloerojen supistuminen ilmenee myös siitä, että suurituloisimmassa tulokymmenyksessä keskimääräiset ekvivalentit käytettävissä olevat tulot alenivat reaalisesti vuonna 2009 edellisvuodesta runsaan prosentin ³⁾ . Vuotta aikaisemmin oli tulojen vähennys 5 prosentin luokkaa. Mediaanituloilla mitattuna tulot kuitenkin kasvoivat myös suurituloisimmassa tulokymmenyksessä vuonna 2009.

Sen sijaan muissa tulokymmenyksissä tulot kasvoivat vuonna 2009 sekä keskirvolla että mediaanilla mitattuna. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä tulojen kasvu oli prosentuaalisesti mitattuna suurinta, keskiarvolla mitattuna lähes 5 prosenttia. Euroissa tulojen kasvu pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli kuitenkin vain 500 euroa, mikä kuukausitasolle muunnettuna oli runsaat 40 euroa. Muissa tulokymmenyksissä keskiarvotulojen kasvu oli 3–4 prosenttia vuonna 2009. Esimerkiksi toiseksi suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ekvivalentit tulot kasvoivat vuonna 2009 runsaat 3 prosenttia, mikä on euroissa mitattuna vuositasolla runsaat 1 100 euroa, eli noin 90 euroa kuukaudessa.

Pitemmällä aikavälillä on ekvivalenttien tulojen reaalikasvu ollut suurituloisimmassa tulokymmenyksessä selvästi parasta. Aikavälillä 1987–2009 keskiarvotulojen reaalikasvu oli suurituloisimmassa tulokymmenyksessä 100 prosenttia, eli 29 000 euroa. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu on ollut 35 prosenttia, eli vajaat 2 800 euroa.

Ekvivalentti käytettävissä oleva tulo oli vuonna 2009 pienituloisimmassa tulokymmenyksessä keskimäärin 10 640 euroa, mikä oli reaalisesti 2 770 euroa enemmän kuin vuonna 1987. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä tulo oli 58 010 euroa vuonna 2009. Reaalisesti tämä oli 29 000 euroa enemmän kuin vuonna 1987.

Kuvio 2.8 Ekvivalentti käytettävissä oleva tulo tulokymmenyksittäin vuosina 1987–2009. Tulot vuoden 2009 rahassa.

Edellä kuvattu tulokymmenysten tulokehitys poikkeaa jonkin verran tulonjaon kokonaistilastossa kuvatusta tulokymmenysten tulokehityksestä. Esimerkiksi pienituloisimmassa tulokymmenyksessä oli tulojen kasvu tulonjaon kokonaistilaston mukaan vuonna 2009 vajaan prosentin luokkaa kun se tulonjakotilastossa oli vajaat 5 prosenttia. Eroa selittävät erilaiset tulonkäyttöyksiköt (tulonjakotilastossa kotitalous ja tulonjaon kokonaistilastossa asuntokunta) sekä tulokäsitteet. Kokonaan rekisteripohjaisen tulonjaon kokonaistilaston käytettävissä olevasta rahatulosta puuttuvat laskennalliset tuloerät kuten omistusasunnossa elävien nettoasuntoetu, kotitalouksien väliset tulonsiirrot ja lähdeveronalaiset korkotulot. Kotitalouksien käytettävissä olevaa tuloa kasvatti vuonna 2009 erityisesti laskennallinen asuntotulo johtuen siitä, että asuntotulon laskennassa vähennyseränä käytetty asuntolainakorkojen määrä väheni runsaalla kolmanneksella edellisvuodesta vuonna 2009.

1) Gini-kerroin on yleisesti käytetty tulonjakoa kuvaava mittari, jossa tulojen hajonnan laajuus on kiteytetty yhteen lukuarvoon. Mitä suuremman arvon Gini-kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Tässä julkaisussa Gini-kertoimet on kerrottu sadalla. Gini-kertoimen suurin mahdollinen arvo on sata. Tällöin suurituloisin tulonsaaja saisi kaikki tulot. Pienin mahdollinen Gini-kertoimen arvo on 0, jolloin kaikkien tulonsaajien tulot olisivat yhtä suuret.
2) Vuosi 1966 on varhaisin ajankohta, jolta vertailukelpoista tietoa tuloeroista on saatavissa.
3) Tulokymmenysten eli desiilien tulomuutokset on laskettu henkilöaineistosta, missä kotitalouden jokainen henkilö saa tulokseen kotitalouden ekvivalentin käytettävissä olevan tulon. Luvussa 2.1 esitetyt ekvivalentin tulon muutokset on laskettu kotitalousaineistosta, missä kutakin kotitaloutta edustaa aineistossa vain yksi havainto.

Lähde: Tulonjakotilasto 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen (09) 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.5.2011