Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2009 > 3 Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin

3 Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin

3.1 Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan

Sosioekonomisista ryhmistä tulot kasvoivat vuonna 2009 suhteellisesti eniten työttömien ja eläkeläisten talouksissa, yli 6 prosenttia kummassakin (taulukko 3.1). Myös muiden väestöryhmien tulot kasvoivat lukuun ottamatta maatalousyrittäjiä, joiden tulot laskivat vajaan prosentin (240 euroa) edellisvuodesta. Euroissa mitaten tulot kasvoivat eniten eläkeläistalouksilla (1 100 euroa), ylemmillä toimihenkilöillä (950 euroa) ja muilla yrittäjillä (870 euroa).

Työttömien tulojen kasvu jäi euromääräisesti keskimääräistä heikommaksi (710 euroa). Maatalousyrittäjien lisäksi opiskelijatalouksien tulokehitys oli selvästi muita heikompaa. Heillä tulot kasvoivat vain noin 60 euroa. Tulojen muutokset on laskettu kotitalouden kulutusyksikköä kohden käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Sosioekonominen asema määritellään kotitalouden viitehenkilön eli useimmiten kotitalouden suurituloisimman henkilön perusteella.

Taulukko 3.1 Kotitalouksien reaalitulojen muutokset kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

	Tulojen reaalimuutos, %
	Keskimääräinen vuosimuutos 2008–2009	Keskimääräinen vuosimuutos 2000–2009	Muutos yhteensä 1990–2009
Maatalousyrittäjät	-0,9	3,2	60
Yrittäjät (pl. Maatalousyrittäjät)	3,2	2,4	47
Ylemmät toimihenkilöt	3,0	2,3	36
Alemmat toimihenkilöt	2,9	2,1	27
Työntekijät	3,1	2,5	37
Opiskelijat	0,6	0,8	21
Eläkeläiset	6,2	2,6	47
Työttömät	6,4	1,3	9
Muut	3,6	2,2	16
Kaikki kotitaloudet	3,8	2,6	35

Kotitalouksien tulojen muutoksia tulkittaessa on hyvä muistaa, että tulojen muutoksia voivat selittää myös rakenteelliset seikat. Esimerkiksi kun palkansaaja- tai yrittäjätalouksia siirtyy työttömyyden myötä työttömiin talouksiin, työttömien talouksien keskitulo nousee helposti näiden talouksien saaman ansiosidonnaisen työttömyysturvan takia. Myös eläkeläistalouksien tulojen muutos etenkin pitkällä aikavälillä selittyy rakennemuutoksella, kun kansaneläkeläisten tilalle on tullut suurempaa ansioeläkettä saavia talouksia. Ryhmien sisällä tapahtuvien muutosten takia varsinkin lyhyen aikavälin tulojen muutoksiin tulee suhtautua varauksella.

Omaisuustulojen osuus bruttotuloista suurin yrittäjillä ja eläkeläisillä

Pitkällä aikavälillä suhteellisesti eniten ovat kasvaneet maatalousyrittäjien, muiden yrittäjien ja eläkeläistalouksien tulot (kuvio 3.1). Vuodesta 1990 maatalousyrittäjätalouksien tulot ovat kasvaneet mediaanilla mitattuna noin 60 prosenttia. 2000-luvulla tulojen vuosittainen kasvu on ollut keskimäärin 3,2 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin kotitalouksilla keskimäärin. Samanaikaisesti maatalousyrittäjätalouksien määrä on vähentynyt noin 36 000:een eli alle puoleen vuoden 1990 tasosta, ja niiden osuus oli 1,4 prosenttia kaikista kotitalouksista vuonna 2009.

Kuvio 3.1 Kotitalouksien tulot sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

Myös maatalousyrittäjien tulojen rakenne on muuttunut. Omaisuustulojen osuus maatalousyrittäjätalouksien bruttotuloista on kasvanut 10 prosentista noin 21 prosenttiin ja tulonsiirtojen osuus on laskenut 16 prosentista hieman yli 11 prosenttiin. Maatalousyrittäjien suurin tulonlähde on kuitenkin edelleen yrittäjätulo, sillä sen osuus on edelleen hieman yli puolet bruttotuloista. (Kuvio 3.2.) Tulonsiirrot olivat euromääräisesti vuonna 2009 lähes samalla tasolla kuin vuonna 1990.

Kuvio 3.2 Kotitalouksien bruttotulojen rakenne sosioekonomisen aseman mukaan 2009. Laskettu kotitalouksien kulutusyksikköä kohden käytettävissä olevien tulojen keskiarvosta.

Sekä muilla yrittäjillä että eläkeläistalouksilla tulot ovat kasvaneet 1990-luvun alusta noin 47 prosenttia. Yrittäjätalouksien tulojen kasvua selittää pitkälti omaisuustulojen kasvu, sillä niiden osuus bruttotuloista on noussut 8 prosentista 30 prosenttiin. 2000-luvun aikana omaisuustuloista onkin tullut yrittäjille merkittävämpi tulonlähde kuin yrittäjätulosta, joka taas on pudonnut 40 prosentista 25 prosenttiin bruttotuloista. 2000-luvulla yrittäjätalouksien käytettävissä olevat tulot ovat vaihdelleet juuri omaisuustulon heilahtelemisen vuoksi. Vuonna 2009 yrittäjätalouksien omaisuustulot kasvoivat hieman edellisvuoden rajun laskun jälkeen, mutta yrittäjätalouksien suurin ansionlähde oli kuitenkin palkkatulo, jota on vajaat 37 prosenttia bruttotulosta.

Eläkeläistalouksien määrä on kasvanut 1990-luvun alusta kaikista kotitalouksista eniten, 160 000 taloudella, ja eläkeläistalouksien osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut 29 prosentista 31,2 prosenttiin. Samalla eläkeläistalouksien tulojen rakenne on muuttunut selvästi: ansioeläkkeen osuus bruttotuloista on noussut noin 50 prosentista yli 60 prosenttiin ja kansaneläkkeen osuus laskenut hieman yli 20 prosentista noin 10 prosenttiin. Työeläkkeiden selvästä kasvusta huolimatta tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on kuitenkin pienentynyt 80 prosentista noin 75 prosenttiin, sillä eläkeläisten omaisuustulot ovat kasvattaneet painoarvoaan, etenkin laskennalliset nettovuokrat. Pitkällä aikavälillä suhteellisesti eniten tulojaan kasvattaneille yrittäjä-, maatalousyrittäjä- ja eläkeläistalouksille on yhteistä se, että niissä omaisuustulojen osuus bruttotuloista on muita talouksia suurempi.

Opiskelijat ja työttömät ovat jääneet tulokehityksessä jälkeen

Palkansaajatalouksista ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden tulot ovat kasvaneet vuodesta 1990 hieman keskimääräistä enemmän, mutta alempien toimihenkilöiden hieman vähemmän. Samalla ylempien toimihenkilötalouksien määrä on kasvanut 150 000:lla ja työntekijätalouksien vähentynyt 86 000:lla. Alempia toimihenkilötalouksia on 13 000 enemmän kuin 20 vuotta sitten. Yhteensä palkansaajatalouksien määrä on kasvanut vuodesta 1990 noin 78 000:lla, mutta niiden osuus kaikista talouksista on pienentynyt 57,8 prosentista 52,6 prosenttiin.

Merkittävää palkansaajien tulokehityksessä on se, että vaikka kaikki tuloerät ovat euroissa mitaten kasvaneet, palkkatulojen osuus bruttotuloista on pienentynyt ja omaisuustulojen osuus kasvanut. Ylemmillä toimihenkilöillä palkkatulojen osuus bruttotuloista on pudonnut 88 prosentista 82 prosenttiin, ja samalla omaisuustulot ovat nousseet 3,5 prosentista 9,5 prosenttiin. Tulojen rakenne on muuttunut samalla tavoin myös alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijöillä: alemmilla toimihenkilöillä palkkojen osuus on laskenut noin 85:stä 79 prosenttiin ja työntekijöillä 84:stä 79 prosenttiin. Heillä tulonsiirtojen osuus on kuitenkin bruttotuloista ylempiä toimihenkilöitä suurempi, alemmilla toimihenkilötalouksilla reilut 11 prosenttia ja työntekijätalouksilla vajaat 13 prosenttia.

Keskimääräistä selvästi heikompi tulokehitys on ollut työttömillä, opiskelijoilla ja muilla ammatissa toimimattomilla talouksilla, joiden tuloista valtaosa on tulonsiirtoja. Työttömien talouksien tulokehitys on ollut sosioekonomisista ryhmistä kaikkein heikointa pitkällä aikavälillä. Tuotannontekijätulojen osuus bruttotuloista on työttömissä talouksissa selvästi pienempi kuin vielä 1990-luvun alkuvuosina; erityisesti palkkatulo on pienentynyt, ja samalla sen osuus bruttotuloista on laskenut 1990-luvun alun 30 prosentista 15 prosenttiin vuonna 2009. Tulojen hienoinen kasvu työttömissä talouksissa on ollut kasvaneiden tulonsiirtojen ansiota. Samalla aikavälillä työttömien talouksien lukumäärä on kasvanut noin sadalla tuhannella, ja osuus kaikista talouksista on nyt lähes 5 prosenttia. Työttömien kotitalouksien tulot ja tulojen rakenne ovat riippuvaisia suhdanteista, sillä työttömyyden kasvaessa laskusuhdanteissa työttömiin talouksiin siirtyy parempituloisia talouksia, jotka noususuhdanteissa taas siirtyvät herkästi palkansaaja- ja yrittäjätalouksiksi.

Myös opiskelijatalouksissa on tuotannontekijätulojen osuus bruttotuloista selvästi pienentynyt 1990-luvun alun vuosista. Opiskelijatalouksien palkkatulot ovat vaihdelleet parinkymmenen vuoden aikana selvästi, sillä ne ovat vahvasti suhdanteista ja työllisyystilanteista riippuvia. Vuonna 2009 kolmannes opiskelijoiden tuloista oli palkkatuloa ja noin 60 prosenttia tulonsiirtoja, joiden osuus on kasvanut noin 18 prosenttiyksikköä vuodesta 1990. Opiskelijatalouksien tulojen kehitystä seurattaessa tulee muistaa, että suurituloisimmat ja runsaasti vuoden aikana töitä tekevät opiskelijat luokitellaan tilastossa palkansaajiksi. Lisäksi opiskelijatalouksista puuttuvat ne opiskelijat, jotka asuvat esimerkiksi vanhempiensa tai työssäkäyvän puolison kanssa.

3.2 Tulot ja tulojen kehitys kotitalouden elinvaiheen mukaan

Kotitalouden elinvaihe -luokituksessa taloudet jaetaan yhden hengen talouksiin, lapsettomiin pareihin, pareihin, joilla on lapsia, yksinhuoltajiin sekä muihin talouksiin. Lapsitalouksiksi katsotaan ne kotitaloudet, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Elinvaiheluokituksessa voidaan edelleen jaotella talouksia talouden aikuisjäsenten ja lasten iän mukaan.

Tulot kasvoivat vuonna 2009 suhteellisesti eniten kahden aikuisen lapsitalouksissa, joissa nuorin lapsista oli alle 13-vuotias, yli 35-vuotiaiden yksinasuvien talouksissa ja yli 65-vuotiaiden kahden hengen talouksissa. Erityisesti niissä kahden aikuisen perheissä, joissa nuorin lapsista oli alle 7-vuotias, kulutusyksikköä kohden käytettävissä olevat tulot kasvoivat merkittävästi, 8,6 prosenttia. Myös 35–64-vuotiaiden yksinasujien tulot kasvoivat runsaasti, 7,3 prosenttia. Euroissa mitaten tulot kasvoivat eniten niin ikään kahden aikuisen perheissä, joissa nuorin lapsi oli alle 13-vuotias (1 360–1 840 euroa), sekä 35–64-vuotiaiden yhden hengen talouksissa (1 500 euroa). (Taulukko 3.2.)

Tulojen suhteellinen kehitys oli heikointa lapsettomilla alle 35-vuotiailla pareilla sekä niillä pareilla, joilla on sekä yli että alle 18-vuotiaita lapsia. Heidän tulonsa laskivat edellisvuodesta, 240 euroa edellisellä ja 450 euroa jälkimmäisellä ryhmällä. Keskimääräistä selvästi heikompi tulokehitys oli myös pareilla, joiden lapsista nuorin on 13–17-vuotias (180 euroa).

Taulukko 3.2 Kotitalouksien reaalitulojen muutokset kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

	Tulojen reaalimuutokset, %
	Keskimääräinen vuosimuutos 2008–2009	Keskimääräinen vuosimuutos 2000–2009	Muutos yhteensä 1990–2009
Kaikki kotitaloudet yhteensä	3,8	2,6	35
Yhden hengen taloudet	4,5	2,4	33
Yhden hengen talous, ikä alle 35 v.	3,1	2,2	18
Yhden hengen talous, ikä 35–64 v.	7,3	2,7	35
Yhden hengen talous, ikä yli 64 v.	4,7	2,3	42
Lapsettomat parit yhteensä	3,4	2,5	40
Lapsettomat parit, ikä alle 35 v.	-1,0	2,4	21
Lapsettomat parit, ikä 35–64 v.	2,5	2,3	45
Lapsettomat parit, ikä yli 64 v.	4,6	2,9	53
Parit, joilla lapsia yhteensä	3,5	2,5	33
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v.	6,0	2,6	32
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v.	8,6	2,6	34
Parit, joilla lapsia, nuorin 7–12 v.	6,1	2,9	42
Parit, joilla lapsia, nuorin 13–17 v.	0,7	2,0	30
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v. lapsia	-1,9	2,3	24
Yksinhuoltajataloudet	2,7	2,2	22

Tulotaso oli vuonna 2009 paras lapsettomilla pareilla, erityisesti 35–64-vuotiailla. Heidän käytettävissä olevat tulonsa kulutusyksikköä kohden olivat mediaanilla mitattuna 31 200 euroa, kun kaikkien talouksien keskimääräiset ekvivalenttitulot olivat 22 800 euroa. (Kuvio 3.3.) Heillä tulojen kehitys on myös pitkällä aikavälillä ollut parasta euroissa mitaten: heidän käytettävissä olevat tulonsa ovat kasvaneet lähes 9 700 euroa kulutusyksikköä kohden vuodesta 1990 (kuvio 3.4).

Lapsettomien, 35–64-vuotiaiden parien tuloista ovat kasvaneet merkittävästi palkka- ja omaisuustulot, ja omaisuustulojen osuus bruttotuloista on noussut 7,6 prosentista 14,9 prosenttiin. Suhteellisesti paljon tulojaan kasvattaneilla yli 65-vuotiailla pareilla taas saadut tulonsiirrot ovat suurin syy tulojen kasvuun, sillä tässä ryhmässä ansioeläkettä nauttivien määrä on kasvanut ja kansaneläkettä saavien vähentynyt. Tulonsiirtojen osuus bruttotuloista tosin on laskenut jonkin verran, sillä omaisuustulot ovat kasvattaneet osuuttaan 12,2 prosentista 20,6 prosenttiin.

Kuvio 3.3 Kotitalouksien tulotaso kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö.

Kuvio 3.4 Kotitalouksien tulojen kasvu talouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

Heikoin tulotaso on yksinhuoltajilla sekä alle 35- ja yli 65-vuotiailla yksinasuvilla. Yksinhuoltajatalouksien bruttotuloista ovat nousseet jonkin verran niin palkka- ja omaisuustulot kuin tulonsiirrotkin (kuvio 3.5). Yksinasuvien alle 35- ja yli 65-vuotiaiden talouksien tulojen kasvu selittyy tulonsiirroilla, jotka vanhemmilla ovat lähinnä ansioeläkkeitä ja nuoremmilla sosiaaliavustuksia, joihin kuuluvat muun muassa toimeentulotuki, yleinen asumistuki, opintoavustukset sekä työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki. Yli 65-vuotiaiden talouksilla ovat kasvaneet lisäksi omaisuustulot. Tulojen kasvuvauhti on kuitenkin ollut vuosina 1990–2009 yli 65-vuotiailla yksinasuvilla nopeampaa kuin alle 35-vuotiailla, joiden tulot ovat kehittyneet kaikkia elinvaiheluokituksen ryhmiä selvästi hitaammin.

Kuvio 3.5 Kotitalouksien tulojen rakenne talouden elinvaiheen mukaan vuonna 2009. Laskettu kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kulutusyksikkökohtaisesta keskiarvosta.

3.3 Tulot ja tulojen kehitys viitehenkilön iän mukaan

Vuonna 2009 tulojen kasvu oli suurinta sekä suhteellisesti että euromääräisesti yli 55-vuotiaiden henkilöiden kotitalouksissa. Suhteellisesti eniten kasvoivat 65–74-vuotiaiden talouksien kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat tulot, jotka nousivat lähes 8 prosenttia eli 1 570 euroa edellisvuodesta. 55–64-vuotiailla kasvu oli 1 720 euroa ja yli 74-vuotiailla 1 050 euroa. Tulojen kasvu on ollut suotuisinta yli 55-vuotiaiden talouksissa koko 2000-luvun. Heikointa tulokehitys oli vuonna 2009 alle 25-vuotiaiden talouksissa, joissa tulot pysyivät ennallaan. Keskimääräistä heikompaa tulojen kasvu oli myös 25–34-vuotiaiden (460 euroa) ja 45–54-vuotiaiden (870 euroa) talouksilla.

Taulukko 3.3 Kotitalouksien reaalitulojen muutokset viitehenkilön iän mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

	Tulojen reaalimuutokset, %
Viitehenkilön ikä	Keskimääräinen vuosimuutos 2008–2009	Keskimääräinen vuosimuutos 2000–2009	Muutos yhteensä 1990–2009
Kaikki kotitaloudet	3,8	2,6	35
–24	0,0	1,7	5
25–34	2,0	2,4	26
35–44	5,0	2,6	31
45–54	3,5	2,3	27
55–64	6,8	3,1	57
65–74	7,8	3,1	62
75–	6,3	2,7	49

Vuodesta 1990 tulojen kasvu on ollut suotuisaa erityisesti yli 55-vuotiaiden talouksissa. Erityisen suurta suhteellinen kasvu on ollut 65–74-vuotiaiden talouksissa, joissa tulot ovat nousseet noin 62 prosenttia eli noin 8 200 euroa. Ikäryhmän tulojen rakenteesta on nähtävissä sama muutos kuin aiemmin kuvatuissa eläkeläistalouksissa: kansaneläkkeen osuus bruttotuloista pienenee ja ansioeläkkeiden kasvaa. Ryhmän bruttotuloista tuli viidesosa kansaneläkkeestä vuonna 1990, mutta ainoastaan 5 prosenttia vuonna 2009. Ansioeläkkeiden painoarvo bruttotuloissa on puolestaan noussut 52 prosentista 63 prosenttiin. Tulonsiirrot kattavat kuitenkin kokonaisuudessaan hieman pienemmän osan kuin pari vuosikymmentä sitten, sillä ne tuovat 65–74-vuotiaiden talouksien bruttotulosta nyt 71 prosenttia, mikä on 8 prosenttiyksikköä vähemmän kuin 1990-luvun alussa. Vastaavasti osuuttaan ovat kasvattaneet omaisuustulot, jotka olivat 20 prosenttia bruttotuloista vuonna 2009, kun pari vuosikymmentä aiemmin osuus oli vain 13 prosenttia. Kun vuonna 1990 yli 55-vuotiaiden talouksia oli 34 prosenttia kaikista kotitalouksia, vuonna 2009 osuus oli 43 prosenttia (Kuvio 3.6.)

Kuvio 3.6 Kotitalouksien tulojen rakenne viitehenkilön iän mukaan vuonna 2009. Laskettu kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kulutusyksikkökohtaisesta keskiarvosta.

Euroissa mitaten kasvu on kuitenkin ollut suurinta 55–64-vuotiailla talouksilla, joilla tulot ovat kasvaneet 9 800 eurolla vuodesta 1990. Näiden talouksien määrä on kasvanut parinkymmenen vuoden aikana 40 prosenttia. Kaikista talouksista niitä oli vuonna 2009 kaikkein eniten, noin 483 000. Palkkatulojen osuus bruttotuloista on kasvanut ikäryhmässä 45 prosentista 54 prosenttiin ja tulonsiirtojen osuus on laskenut 35:stä 24 prosenttiin. Omaisuustulot ovat myös kasvattaneet osuuttaan 10 prosentista 16 prosenttiin.

Myös vanhimmassa ikäryhmässä, yli 74-vuotiaiden viitehenkilöiden talouksissa tulojen kasvu on ollut keskimääräistä nopeampaa. Ikäryhmän tulot ovat kasvaneet 5 800 euroa tarkastelujaksolla. Kotitalouksien määrä on samassa ajassa kasvanut 37 prosenttia, ja se oli 303 000 vuonna 2009. Tulonsiirtojen osuus bruttotuloissa on kokonaisuutena laskenut 84 prosentista 76 prosenttiin. Syynä tulonsiirtojen laskuun on kansaneläkkeen osuuden selvä lasku, 32 prosentista 12 prosenttiin. Samanaikaisesti ansioeläkkeet ovat kuitenkin nousseet 48 prosentista 60 prosenttiin bruttotuloista. Myös 75 vuotta täyttäneiden talouksien tuloissa näkyy omaisuustulojen kasvu, sillä ikäryhmän talouksien tuloista viidennes tulee omaisuustuloista, valtaosa laskennallisista nettovuokrista.

Tulojen kasvu on ollut selvästi heikointa nuorten, alle 25-vuotiaiden talouksissa. (Kuvio 3.7.) Alle 25-vuotiaiden talouksien tulot laskivat jyrkästi 1990-luvun laman aikana. Kun muissa talouksissa tulot nousivat huippuvuoden 1990 tasolle jo 1990-luvun puolivälin jälkeen, nuorimmat taloudet saavuttivat vuoden 1990 tulotason vasta vuonna 2006. Nuorten tulot ovat lisäksi vaihdelleet erityisesti 2000-luvulla, sillä suhdannevaihtelut vaikuttavat niihin selvästi. Nuorten alle 25-vuotiaiden talouksien osuus kaikista talouksista on laskenut 20 vuoden aikana vajaan prosenttiyksikön verran ollen 6,4 prosenttia vuonna 2009.

Niin ikään nuorten talouksien tulojen rakenne on muuttunut 20 vuoden aikana. Saadut tulonsiirrot olivat vuonna 2009 noin 27 prosenttia talouksien bruttotuloista, kun vuonna 1990 osuus oli 16 prosenttia. Tulonsiirtojen osuus on vaihdellut vuosien välillä etenkin sosiaaliavustuksissa. Myös palkkojen osuus on nuorten talouksissa vaihdellut: kun vuonna 1990 palkat tuottivat 80 prosenttia nuorten talouksien bruttotuloista, vuonna 2009 osuus oli 70 prosenttia. Alimmillaan palkkojen osuus oli 50 prosenttia vuonna 1994, mutta 2000-luvulla osuus on vaihdellut 65 ja 75 prosentin välillä.

Kuvio 3.7 Kotitalouksien tulot viitehenkilön iän mukaan vuosina 1990–2009. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani.

Lähde: Tulonjakotilasto 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen (09) 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.5.2011