Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2010 > 5 Pienituloisuus Euroopassa

5 Pienituloisuus Euroopassa

Taulukko 10. Pienituloisuusindikaattoreita 31 EU-maassa vuoden 2009 tulojen perusteella. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

Maa	Pienituloisia henkilöitä, 1 000	Pienituloisuus- aste, % väestöstä	Köyhyysvaje, % pienituloisuus- rajasta	Pienituloisuus- raja, €	Pienituloisuus- raja Suomen hintatasossa, €
Islanti	30	9,8	19,0	10 992	13 597
Norja	553	11,2	19,5	19 439	17 669
SUOMI	692	13,1	13,8	12 809	12 809
Tanska	728	13,3	21,6	15 401	13 354
Ruotsi	1 212	12,9	19,7	11 825	13 584
Luxemburg	71	14,5	18,6	19 400	20 005
Itävalta	1 004	12,1	17,2	12 371	14 273
Sveitsi	1 122	15,0	21,0	18 409	16 564
Belgia	1 566	14,6	18,0	11 678	12 961
Hollanti	1 694	10,3	16,2	12 175	14 077
Ranska	8 206	13,5	19,5	12 028	13 344
Saksa	12 648	15,6	20,7	11 278	13 256
Irlanti	716	16,1	15,2	11 929	12 100
Englanti	10 519	17,1	21,4	10 264	12 766
Viro	211	15,8	23,2	3 436	5 597
Latvia	474	21,3	29,4	2 722	4 462
Liettua	672	20,2	32,7	2 435	4 507
Malta	64	15,5	16,6	6 275	9 981
Kypros	136	17,0	18,6	10 668	14 759
Portugali	1 903	17,9	22,7	5 207	7 278
Kreikka	2 205	20,1	23,4	7 178	9 422
Espanja	9 487	20,7	30,6	7 818	9 965
Italia	10 938	18,2	24,5	9 562	11 368
Slovenia	254	12,7	20,2	7 042	10 256
Slovakia	651	12,0	25,7	3 670	6 212
Kroatia	868	20,5	28,6	3 433	5 669
Tšekki	936	9,0	21,1	4 235	7 221
Unkari	1 211	12,3	16,6	2 545	5 001
Bulgaria	1 565	20,7	29,6	1 810	4 397
Romania	4 522	21,1	30,6	1 222	2 645
Puola	6 588	17,6	22,1	2 643	5 659

• Pienituloisuusraja 60 % väestön mediaanituloista. Pienituloisuusrajasta ks. liite tämän katsauksen lopussa.
• Maat järjestetty sijainnin ja pienituloisen väestön määrän mukaisesti.

Euroopan komission tilastovirasto Eurostat on kerännyt vertailukelpoisia tilastotietoja Euroopan maiden kotitalouksien tuloista vuodesta 2004 alkaen EU-SILC -tutkimuksella (kuvaus tämän katsauksen lopussa). Vuonna 2010 tietoja oli saatavana 31 maasta.

Seuraavassa kuvataan eurooppalaista pienituloisuutta siten, että maat on ryhmitelty kuuteen maaryhmään sijaintinsa perusteella. Pohjois-, Keski- ja Itä-Eurooppa, Brittein saaret, Välimeren maat ja Baltian maat muodostavat luontevia keskinäisen vertailun ryhmiä. Ryhmien sisällä on kuitenkin huomattavia eroja.

Kaikissa Pohjoismaissa köyhyysriski on vähäinen muuhun Eurooppaan verrattuna, mutta Islannissa ja Norjassa vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Keski-Euroopassa Hollannin ja Itävallan köyhyysriskit ovat pohjoismaisella tasolla, muiden korkeampia. Itä-Euroopan maista Tšekki, Slovenia ja Slovakia erottuvat omaksi, lähes pohjoismaisittain matalan köyhyysriskin ryhmäkseen. Muut Itä-Euroopan maat ovat Euroopan köyhimpiä. Baltiassa Viron köyhyysluvut ovat johdonmukaisesti matalammat kuin Euroopan köyhimpiin kuuluvien Liettuan ja Latvian (taulukko 10, kuvio 27).

5.1 Pienituloisuusaste

Euroopan unionin jäsenmaiden 500-miljoonaisesta väestöstä 16 prosenttia eli 80 miljoonaa henkilöä kuului kotitalouksiin, jotka jäivät kotimaassaan vuoden 2009 ¹⁾ tulojen perusteella pienituloisuusrajan alapuolelle. Heistä oli suomalaisia noin 700 000.

EU:n tulonjakotilastossa ei käytetä yhtenäistä pienituloisuusrajaa, vaan se määritellään kussakin maassa erikseen. Köyhyyden ja pienituloisuuden mittari ²⁾ on suhteellinen: ne henkilöt, joiden kotitalouksien käytettävissä on kulutusyksikköä kohden vähemmän kuin 60 prosenttia maan väestön vastaavan tulon mediaanista, luokitellaan köyhyysriskin alaisiksi ³⁾ . Rajana voidaan käyttää myös 50 prosenttia (kuvio 27), 40 tai 70 prosenttia. Euroopan unionissa 60 prosentin raja on asetettu pääindikaattoriksi.

Kuvio 27. Pienituloisuusaste 31 Euroopan maassa vuoden 2009 tulojen perusteella 50 ja 60 prosentin pienituloisuusrajalla, prosenttia koko väestöstä. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010

60 prosentin pienituloisuusrajalla Suomen pienituloisuusaste oli vertailumaiden kymmenenneksi matalin, kun se 50 prosentin rajalla olisi neljänneksi matalin. Hollannissa, Tšekissä ja Islannissa on molemmilla rajoilla mitaten vähiten pienituloisia.

5.2 Pienituloisen väestön tulot

Tulonjakokirjallisuudessa on vakiintunut termiksi ”köyhyysvaje” (poverty gap), kun kuvataan puutteen suuruutta eli sitä, kuinka kaukana pienituloisten tulot ovat pienituloisuusrajasta. Termi viittaa tilastolliseen havaintoon ”vajeesta” eli tarvittavasta lisätulosta, jolla pienituloisen tulot nousisivat pienituloisuusrajalle.

Köyhyysvaje lasketaan pienituloisten mediaanin ja pienituloisuusrajan erotuksen prosenttiosuutena pienituloisuusrajasta. Vertailumaiden pienin vaje – suhteessa kansalliseen pienituloisuusrajaan – on Suomessa (kuvio 28, viiva). Suomessa pienituloiselta kotitaloudelta puuttuu keskimäärin 14 prosenttia pienituloisuusrajan euromäärästä eli noin 1 800 euroa kulutusyksikköä kohden vuodessa.

Kuvio 28. Köyhyysvaje (%) ja pienituloisten ekvivalentit mediaanitulot¹ (€) 31 Euroopan maassa vuonna 2009. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

¹ Rahayksiköt on korjattu ostovoimapariteeteilla ja skaalattu Suomen hintatasoon.

Pienituloisten mediaanituloja kuvataan kuviossa 28 (pylväät). Pienituloisten keskimääräinen ostovoima on kuudessa maassa suurempi kuin Suomessa (Hollannissa, Itävallassa, Kyproksella, Luxemburgissa, Norjassa ja Sveitsissä).

Eri maiden pienituloiset ovat hyvin erilaisissa taloudellisissa asemissa olevia joukkoja. Esimerkiksi Luxemburgin pienituloisuusrajalla oleva olisi muualla Euroopassa aika hyvätuloinen, Romanian pienituloinen on Euroopan köyhistä köyhin.

Välimeren, Itä-Euroopan ja Baltian maissa pienituloisten mediaanitulot ovat hyvin alhaiset suomalaisella mittapuulla. Pienituloisten matalaan tulotasoon yhdistyy näissä maissa suuri suhteellinen köyhyysvaje, mikä sekin on osoitus kyseisissä maissa vallitsevista suurista tuloeroista. Poikkeuksen tekevät esimerkiksi Unkari ja Malta, joissa pienituloisten mediaanitulot ovat pienet, mutta suhteellinen köyhyysvaje on kuitenkin Euroopan matalimmasta päästä.

5.3 Pienituloisuuden muutokset 2006–2010

Taulukko 11. Pienituloisuusasteen muutos Euroopan maissa vuodesta 2005 vuoteen 2009. Prosenttiyksikköä kunkin vuoden mediaanista lasketusta pienituloisuusasteesta sekä kiinteällä (vuoden 2005) mediaanilla lasketusta pienituloisuusasteesta. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2006–2010.

	Pienituloisuusasteen muutos vuodesta 2005 vuoteen 2009, %-yksikköä
Maa	Pienituloisuusaste laskettu kunkin vuoden mediaanista	Pienituloisuusaste laskettu vuoden 2005 mediaanista
Islanti	0,2	0,8
Norja	-1,1	-5,2
SUOMI	0,5	-2,5
Tanska	1,6	0,3
Ruotsi	0,6	-4,1
Luxemburg	0,4	0,5
Itävalta	-0,5	-2,3
Sveitsi	*	*
Belgia	-0,1	-2,1
Hollanti	0,6	-2,9
Ranska	0,3	..
Saksa	3,1	-2,4
Irlanti	-2,4	-1,2
Englanti	-1,9	-1,2
Viro	-2,5	-6,7
Latvia	-1,8	-10,2
Liettua	0,2	-4,0
Malta	1,5	0,9
Kypros	1,4	-3,1
Portugali	-0,6	-5,3
Kreikka	-0,4	-4,0
Espanja	0,8	-1,0
Italia	-1,4	-2,0
Slovenia	1,1	-2,3
Slovakia	0,4	-7,5
Kroatia	3,5	..
Tšekki	-0,9	-3,6
Unkari	-3,6	-3,3
Bulgaria	2,3	..
Romania	*	*
Puola	-1,5	-9,7

• * Tutkimus aloitettiin vuoden 2006 jälkeen.
• .. Tieto puuttuu.

EU:n jäsenmaiden väestöosuuksilla painotettu keskimääräinen pienituloisuusaste on pysytellyt noin 16 prosentissa viimeisten viiden vuoden tuloja tarkasteltaessa (SILC 2006–2010 kuvaa kotitalouksien tuloja vuosina 2005–2009). Eri puolilla maanosaa kehitys on ollut erilaista: uusissa jäsenmaissa (lähinnä entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet alueet) pienituloisuusasteet ovat alentuneet, mutta läntisen Euroopan maissa (lähinnä euroalueella) jonkin verran nousseet. Jyrkin muutos havaittiin Saksassa, jossa suhteellinen köyhyysriski nousi 12,5 prosentista 15,6 prosenttiin. Suomessa se nousi 12,6 prosentista 13,1 prosenttiin. (Taulukko 11.)

Jos mediaanitulotaso nousee inflaatiota nopeammin ja sen mukana pienituloisuuden raja, rajan alle voi jäädä aikaisempaa parempituloisia kotitalouksia, joten myös pienituloisiksi luokiteltujen kotitalouksien tulojen keskiarvot nousevat. Vuosittain muuttuvaan mediaanituloon perustuva pienituloisuusasteen kehitys ei kuvaa absoluuttisia, vaan suhteellisia muutoksia tulojen jakautumisessa kotitalouksien kesken.

Vaihtelevaan mediaanituloon perustuvan pienituloisuusmittarin rinnalla tarkastellaan usein kiinteää köyhyysrajaa ajallisten muutosten paremmaksi ymmärtämiseksi. Kiinteän köyhyysrajan tarkastelu kertoo absoluuttisista pienituloisuuden muutoksista. Kiinteä köyhyysraja pidetään euromäärältään reaalisesti samana vuodesta toiseen, joten sen avulla voidaan seurata ”köyhtyvätkö köyhät”. Kun EU:n maissa kiinnitetään köyhyysraja vuonna 2005 vallinneeseen tulotasoon, havaitaan että vuosina 2006–2010 köyhyysriski kiinteällä tulorajalla nousi vuoden 2005 tasoa korkeammalle vain neljässä maassa, Islannissa, Tanskassa, Luxemburgissa ja Maltassa, niissäkin koko jaksoa tarkastellen hyvin vähäisesti. Muissa maissa kiinteällä rajalla mitattu pienituloisuusaste enemmän tai vähemmän aleni. Tosin finanssikriisin vuosina 2009 ja 2010 Irlannissa, Espanjassa, Liettuassa, Maltassa, Islannissa ja Latviassa pienituloisuusaste kääntyi voimakkaaseen kasvuun, mutta jäi vielä vuoden 2005 tason alapuolelle. Useimmissa muissakin Euroopan maissa tapahtui suunnanmuutos, mutta vähäisempi kuin edellä mainituissa kriisimaissa.

Esimerkiksi pienituloisuuden kehitys Latviassa näyttää erilaiselta tunnusluvusta riippuen (kuvio 29). Latviassa mediaanitulot, muuttuva pienituloisuusraja ja pienituloisten mediaanitulot alenivat voimakkaasti vuoden 2008 huipputasosta ja niin aleni pienituloisuusastekin. Suhteelliset mittarit siis seurailivat toisiaan. Mutta kun pienituloisuusraja kiinnitetään tarkastelujakson alkuun, köyhyysriskin kehitys näyttääkin päinvastaiselta. Kiinteällä tulorajalla pienituloisuusrajan alapuolelle jäävien osuus aleni tulotason nousun vuosina, mutta kasvoi taas talouden kriisiytyessä. Suomessa kotitalouksien toimeentulo kehittyi tältä kannalta katsoen suotuisammin kuin Latviassa, sekä suhteellinen että kiinteällä rajalla mitattu pienituloisuus alenivat (kuvio 30).

Kuvio 29. Latvian pienituloisuusindikaattoreita 2005–2010. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

Kuvio 30. Suomen pienituloisuusindikaattoreita 2005–2010. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

5.4 Pienituloisuuden taustatekijöitä: sukupuoli, ikä ja kotitalouden tyyppi

Taulukko 12. Lasten ja ikääntyneiden pienituloisuusasteet sekä naisten ja miesten pienituloisuuden suhde 31 Euroopan maassa vuonna 2009. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010

Maa	Alle 18-vuotiaat	65 vuotta täyttäneet	Naisten ja miesten pienituloisuusasteiden suhde (miehet=100).
Islanti	12,6	4,9	100
Norja	11,7	12,0	121
SUOMI	11,4	18,3	111
Tanska	10,9	17,7	102
Ruotsi	13,1	15,5	125
Luxemburg	21,4	5,9	99
Itävalta	14,3	15,2	126
Sveitsi	17,5	27,4	117
Belgia	18,3	19,4	109
Hollanti	13,7	5,9	111
Ranska	18,4	9,7	110
Saksa	17,5	14,1	110
Irlanti	19,7	10,6	102
Englanti	20,3	21,4	109
Viro	17,3	15,1	105
Latvia	26,6	18,8	97
Liettua	23,3	10,2	96
Malta	20,4	18,8	107
Kypros	14,9	45,2	119
Portugali	22,4	21,0	106
Kreikka	23,0	21,3	108
Espanja	26,2	21,7	106
Italia	24,7	16,6	116
Slovenia	12,6	20,2	125
Slovakia	18,8	7,7	104
Kroatia	20,5	27,7	108
Tšekki	14,3	6,8	125
Unkari	20,3	4,1	95
Bulgaria	26,8	32,2	117
Romania	31,3	16,7	103
Puola	22,5	14,2	102

Lapsiköyhyys

Pienituloisuusrajan alittaviin perheisiin kuuluvien lasten osuus kaikista lapsista (alle 18-vuotiaista) on Euroopan matalinta kaikissa Pohjoismaissa ja Sloveniassa; korkeimmat lapsiköyhyyslukemat havaitaan toisaalta Välimeren maissa ja toisaalta Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Bulgariassa ja Romaniassa (taulukko 12, kuvio 31). Vain Tanskassa, Kyproksella, Sloveniassa ja Suomessa lapsiköyhyysaste oli matalampi kuin koko väestön köyhyysriski.

Kuvio 31. Lapsiköyhyys 31 Euroopan maassa ikäryhmittäin. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

Alle kouluikäisten pienituloisuus on useissa Euroopan maissa matalampi kuin muiden ikäryhmien. Lapsiköyhyyden painopiste on yleisesti teini-ikäisissä: vähintään joka viides teini-ikäinen kuuluu pienituloiseen kotitalouteen useimmissa Välimeren ja Itä-Euroopan maissa, Baltiassa ja Brittein saarilla.

Miesten ja naisten pienituloisuus

Useimmissa maissa naisten pienituloisuusaste on korkeampi kuin miesten, kun tarkastellaan väestön kaikkia 16 vuotta täyttäneitä perhetyypistä riippumatta. Vain Unkarissa, Latviassa, Liettuassa ja Luxemburgissa näin ei ole (kuvio 32).

Kuvio 32. Naisten ja miesten pienituloisuus 31 Euroopan maassa vuoden 2009 tulojen perusteella. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

Pienituloisuus riippuu hyvin paljon henkilön iästä ja kotitalouden rakenteesta. Koska kotitalouksien tulojen jakautumista kotitalouksien sisällä ei tilastoida, sukupuolieroja ei ilmene avio- ja avoliittokotitalouksissa, jotka muodostavat kotitalouksien enemmistön. Yksin asuvien ja yksinhuoltajien köyhyysriskit sukupuolesta riippumatta ovat kaikissa maissa selkeästi suuremmat kuin muiden. ”Köyhyyden naisistumisen” taustalla on monta tekijää, jotka liittyvät kotitalouden rakenteeseen ⁴⁾ , henkilön ikään ja työmarkkina-aktiivisuuteen.

Yksin asuvien pienituloisuusaste on korkea Suomessa (31,1 %), vain Latviassa ja Bulgariassa se on vielä korkeampi (kuvio 33). Yksin asuvien köyhyysriski suhteessa maan yleiseen pienituloisuusasteeseen on silmiin pistävän korkea, yli kaksinkertainen, kaikissa Pohjoismaissa. Tähän lienee selityksenä Pohjoismaiden nuorten varhainen itsenäistyminen ja mahdollisuus tuettuun asumiseen ja opiskeluun. Ikääntyneiden asuminen erillään seuraavien sukupolvien kotitalouksista on myös yleistä Pohjoismaissa.

Yksin asuvien pienituloisuusasteen sukupuolierot vaihtelevat ehkä hieman yllättävästi: monissa maissa ovatkin yksin asuvat miehet selvästi yleisemmin pienituloisia. Tällaisia maita ovat Islanti, Luxemburg, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Slovakia ja Puola. Yksin asuvien naisten pienituloisuus on sangen korostunutta Ruotsissa, Sveitsissä, Välimeren maissa Maltaa lukuun ottamatta sekä Tšekissä, Romaniassa ja Bulgariassa. Maiden välillä on suuria eroja siinä, missä määrin esimerkiksi ikääntyneet naiset asuvat yksin. Yksin asumisen yleisyys vaihtelee eri kulttuureissa yleensäkin.

Kuvio 33. Yksin asuvien pienituloisuusaste sukupuolen mukaan 27 Euroopan maassa¹ vuoden 2009 tulojen perusteella. Lähde: EUSILC UDB 2010 – version 1 of March 2012.

¹ Aineistosta puuttuvat Saksa, Irlanti, Kypros ja Slovenia.

Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvien pienituloisuus on myös kaikissa maissa selvästi yleisempää kuin koko väestön keskuudessa. Suomessa yksinhuoltajaperheisiin kuuluvien köyhyysriski (22,0 %) on Tanskan jälkeen toiseksi matalin, mutta kuitenkin 1,7-kertainen koko väestön vastaavaan lukuun verrattuna. Ruotsissa (33,1 %) suhde on yli 2,5 -kertainen, Islannissa (30,1 %) yli kolminkertainen ja Tšekissä (37,7 %) jopa yli nelinkertainen. Espanjan, Luxemburgin ja Maltan yksinhuoltajaperheisiin kuuluvista noin joka toinen alittaa pienituloisuusrajan. Myös yksinhuoltajaperheiden yleisyys vaihtelee suuresti eri puolilla Eurooppaa.

5.5 Euroopan unionin tavoitteena köyhyys- tai syrjäytymisriskin vähentäminen

EU on vuoteen 2020 ulottuvassa strategiassaan määritellyt köyhyys- tai syrjäytymisriskin osoittimeksi (AROPE) kolme kriteeriä: 1) pienituloisuusrajan (60 % mediaanista) alittaneeseen kotitalouteen kuuluminen tai 2) kuuluminen kotitalouteen, joka on muunlaisessa aineellisessa puutteessa tai 3) kuuluminen kotitalouteen, jonka työikäiset jäsenet osallistuvat hyvin vähän työelämään. Noin 115 miljoonaa henkilöä Euroopan unionin 27 jäsenmaassa täytti ainakin yhden noista kriteereistä vuoden 2010 tutkimuksessa. Suomessa heitä oli noin 900 000 henkilöä.

EU:n tavoitteena on vähentää 20 miljoonalla köyhyys- tai syrjäytymisriskiä vuoteen 2020 mennessä. Toistaiseksi tavoite, jota alettiin seurata vuodesta 2009, ei ole alkanut toteutua. EU-27 keskiarvo on hieman noussut. Suomessakaan ei tapahtunut muutosta riskin tasossa.

Indikaattoria on laskettu vuodesta 2004 alkaen – tällä aikajaksolla Euroopassa kehitys oli suotuisaa, erityisesti uusissa jäsenmaissa. Yli viiden prosenttiyksikön vähennyksiä on havaittu Tšekissä, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa ja Slovakiassa. Parina viime vuonna kehitys kuitenkin on pysähtynyt ja kääntynyt nousuunkin, erityisesti Irlannissa, Espanjassa, Liettuassa ja Islannissa.

Kuviosta 34 havaitaan, että köyhyyden tai syrjäytymisen riskin perusteella maiden välinen järjestys muuttuu melkoisesti verrattuna pelkkään suhteelliseen tuloköyhyyteen perustuvaan järjestykseen. AROPE -indikaattori erottelee matalan elintason maiksi Irlannin sekä useimmat Välimeren ja Itä-Euroopan maista.

Kuvio 34. Köyhyys- tai syrjäytymisaste (AROPE) ja pienituloisuusaste (60 % rajalla) Euroopassa vuonna 2010. Lähde: Eurostat database, EU-SILC2010.

5.6 Tulonjakotilastot Euroopassa

Eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC) kerätään 30 maassa vuosittain – 27 jäsenmaan lisäksi Norjassa, Islannissa ja Sveitsissä. Tietojen keruusta huolehtivat kansalliset tilastovirastot. Suomessa Tilastokeskus kerää tiedot samalla kertaa sekä EU-SILC:iä että kansallista Tulonjakotilastoa varten. Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat koordinoi tutkimusta ja julkaisee tulokset verkkosivuillaan. Maiden välistä vertailukelpoisuutta edistääkseen tiedonkerääjävirastot ja Eurostat ovat keskenään tiiviissä yhteistyössä. Tutkimusta säädellään Euroopan neuvoston ja parlamentin säätämillä asetuksilla (1177/2003). Tutkimuksessa noudatetaan yhteisiä käsitteitä ja luokituksia. Tiedot käsitellään yhtenäisesti. Tiedon keruumenetelmät kuitenkin vaihtelevat, sillä osassa maista on mahdollista käyttää rekisteritietoja, toisissa kaikki tiedot kerätään kotitalouksista haastattelemalla. Suomessa tiedot kerätään yhdistämällä rekisteritietoja puhelinhaastatteluin saatuihin tietoihin.

Kaikissa maissa tutkimuksen perusjoukko on kotitalousväestö - kollektiivitaloudet eivät kuulu perusjoukkoon. Tutkimuksen tulokäsitteet noudattavat kansainvälisiä suosituksia ⁵⁾ ja poikkeavat vähäisesti mm. Suomen kansallisen tulonjakotilastossa käytetyistä. Tulojen havaintoyksikkö on kotitalous, mutta tilastot muodostetaan henkilöyksikköä käyttäen, jolloin kotitalouden tulot ilmaistaan kulutusyksikköä kohden laskettuina.

Lisää tietoa: Eurostatin taulukkotietokanta ” Income and living conditions ” ja Eurooppa 2020 strategiaindikaattorit ” Europe 2020 indicators ”

1) EUROSTAT julkaisee EU-SILC -aineistosta lasketut tilastot ja indikaattorit tiedonkeruuvuodelle nimettyinä, mutta ai-neiston tulotiedot ovat keruuvuotta edeltävän vuoden tuloja.
2) Köyhyyden ja pienituloisuuden määrittelemiseksi muodostetaan ensin kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot. Ne muunnetaan edelleen ekvivalenttituloiksi jakamalla kotitalouden kulutusyksikköjen summalla. Kulutusyksiköt ovat ”muunnetun OECD-asteikon” mukaiset: kotitalouden ensimmäinen jäsen saa painon 1, muut 13 vuotta täyttäneet painon 0,5 ja tätä nuoremmat painon 0,3 kukin. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden alle 14-vuotiaan kotitaloudessa on 2,1 (1+0,5+0,3+0,3) kulutusyksikköä. Koko väestön ekvivalenttitulojen mediaanista lasketaan pienituloisuusraja, tavalli-simmin 60 % mediaanista.
3) EU-SILC-aineistossa Suomen 60 prosentin pienituloisuusraja oli 12 000 euroa kulutusyksikköä kohden vuodessa. Luku on alempi kuin Tulonjakotilaston vuoden 2009 tulojen perusteella julkaisema pienituloisuusraja (14 000 €), koska kansainväliseen vertailuun käytetty tulokäsite on rajattu käytettävissä oleviin rahatuloihin ilman laskennallisia tuloeriä ja myyntivoittoja. Erityisesti Tulonjakotilaston tulokäsitteeseen kuuluva laskennallinen asuntotulo on merkittävä tuloerä, joka pienentää varsinkin ikääntyneemmän väestön köyhyysriskiä.
4) Tutkimus kohdistuu kotitalousväestöön. Laitoksissa ja muissa kollektiivitalouksissa asuvat eivät ole tutkimuksessa mukana.
5) UNECE: Canberra Group Handbook on Household Income Statistics. Second edition. United Nations, New York and Geneva 2011

Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 23.5.2012