Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2012 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2012

1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2012

1.1 Pienituloisia oli 635 000 vuonna 2012

Pienituloisia henkilöitä oli 635 000 vuonna 2012. Edeltävien viiden vuoden aikana pienituloisten lukumäärä on pysytellyt noin 700 000:ssa vuosittain. 1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän ajan nousutrendi on siis pysähtynyt ja kääntynyt laskuun (kuvio 1).

Kuvio 1. Pienituloisten henkilöiden määrän ja pienituloisuusasteen kehitys vuosina 1987–2012*

*Vuoden 2012 tiedot ovat ennakollisia.

Pienituloisuuden raja oli 13 990 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2012. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 170 euroa kuukaudessa. Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 40 euroa (3,3 euroa kuukaudessa) korkeampi.

Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,9 prosenttia vuonna 2012. Edellisenä vuonna se oli 13,2 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1989 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia. Pienituloisuusasteen lasku edellisvuodesta vuonna 2012 kuvaa tuloerojen kaventumista myös pienituloisesta päästä: tulonjaon kokonaistilaston mukaan suurituloisimpien tulot pienenivät ja pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat vuonna 2012 (ks. tulonjaon kokonaistilaston julkistus 18.12.2013)

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus, jota myös kutsutaan köyhyysriskiksi, määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen ¹⁾ summa jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä ²⁾ .

1.2 Väestöstä 5,4 prosenttia saa alle puolet keskitulosta

60 prosentin pienituloisuusraja on käytössä eurooppalaisissa vertailuissa, ja muun muassa Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat julkaisee tietoja tämän rajan pohjalta. Muissa kansainvälisissä vertailuissa ja suosituksissa on käytössä 50 prosentin raja, toisin sanoen pienituloisiksi katsotaan ne henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle puolet kansallisesta mediaanitulosta.

289 000 henkilöä eli 5,4 prosenttia kotitalousväestöstä asui vuonna 2012 kotitaloudessa, jonka tulot olivat alle puolet kansallisesta keskitulosta. 113 000 henkilöä eli 2,1 prosenttia kotitalousväestöstä asui taloudessa, jonka tulot olivat alle 40 prosenttia koko maan keskitulosta. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Väestön pienituloisuusasteet eri pienituloisuusrajoilla vuosina 1987–2012*

*Vuoden 2012 tiedot ovat ennakollisia.

1.3 Köyhyysvaje 15,0 prosenttia vuonna 2012

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyysvajeeksi kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle.

Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on pysynyt melko vakaana vuosivaihteluista huolimatta (kuvio 3). Vuonna 2012 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje eli pienituloisten mediaanitulon etäisyys pienituloisuusrajasta oli 15,0 prosenttia, 2 100 euroa vuodessa eli 175 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden. Tämä oli yhtä paljon kuin vuonna 2011.

Kuvio 3. Pienituloiseen väestöön kuuluvien köyhyysvaje vuosina 1987–2012*, % pienituloisuusrajasta

*Vuoden 2012 tiedot ovat ennakollisia.

Köyhyysvaje voi pienentyä pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyysvajeen muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön tulorakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen sama.

1.4 Koetut toimeentulo-ongelmat vähentyneet

Pienituloisuus on suhteellisen tulomittarin avulla luotu kuva pienituloisimpien ja keskituloisten välisistä tuloeroista. Tuloihin pohjautuvan mittauksen lisäksi toimeentuloa voidaan kuvata kysymällä kotitalouksilta suoraan, miten hyvin ne tulevat toimeen nykyisillä tuloillaan. Tulonjakotilastossa tätä koettua toimeentuloa on selvitetty vuodesta 2003 lähtien kysymällä haastattelussa kotitalouksilta: “Kun kotitaloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko tavanomaiset menonne niillä katetuksi suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti vai hyvin helposti?”

Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden kotitalouksien arvio toimeentulostaan on hitaasti muuttunut paremmaksi: vuonna 2003 noin 22 prosenttia heistä arvioi tulojensa riittävän vaikeuksin tai suurin vaikeuksin, vuonna 2012 osuus oli 17 prosenttia. Vastaavana aikana helposti tai hyvin helposti -vastausten osuus kasvoi 19 prosentista 24 prosenttiin. Muiden talouksien arviot muuttuivat samansuuntaisesti (kuvio 4). ( Tietokantataulukko 5d .)

Kuvio 4. Kotitalouksien kokema toimeentulo pienituloisuuden mukaan vuosina 2003–2012*

*Vuoden 2012 tiedot ovat ennakollisia.
1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veroluonteiset maksut.
2) Kotitalouden yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön, muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt muodostavat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset muodostavat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas perhe, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja alle 14-vuotias lapsi, muodostavat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä

Lähde: Tulonjakotilasto 2012, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.12.2013