1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2012
1.1 Pienituloisia oli 635 000 vuonna 2012
Pienituloisia henkilöitä oli 635 000 vuonna 2012. Pienituloisten lukumäärä on pysytellyt noin 700 000:ssa vuodesta 2007, mutta väheni vuonna 2012 peräti 70 000 henkilöllä. Pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,9 prosenttia vuonna 2012. Edellisenä vuonna se oli 13,2 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1990 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia.1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän ajan nousutrendi on siis ainakin pysähtynyt (kuvio 1), mutta yhden vuoden tulosten perusteella on aikaista sanoa, merkitseekö väheneminen pysyvää muutosta. 1)
Kuvio 1. Pienituloisen väestön määrä vuosina 1987–2012
Henkilöiden kulutusyksikköä kohti laskettujen rahatulojen mediaani laski edellisvuodesta reaalisesti 55 eurolla (0,2 %). Samalla mediaanista laskettu suhteellinen pienituloisuusraja laski hieman. Pienituloisuuden raja oli 13 990 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2012; toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 170 euroa kuukaudessa (ks. pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille liitetaulukossa 1). Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 33 euroa (3 euroa kuukaudessa) korkeampi. Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneen väestön ekvivalenttien rahatulojen mediaani myös pieneni 20 eurolla. Pienituloisuusrajan putoaminen selittää kuitenkin pienituloisten lukumäärän vähenemistä vain pieneltä osin, sillä jos pienituloisuusraja olisi pysynyt reaalisesti vuoden 2011 tasolla, olisi pienituloisten lukumäärä alle 7 000 henkilöä suurempi kuin vuosittain muuttuvalla pienituloisuusrajalla.
Vuoden 2012 aikana tuli voimaan useita verotukseen ja sosiaaliturvaan tehtyjä muutoksia, jotka vaikuttavat erityisesti pienituloisten toimeentuloon, pienituloisuusrajaan ja tulojakaumaan. Työttömyyteen liittyviin perus- ja ansioturvaetuuksiin tehtiin korotuksia, toimeentulotuen perusosaa ja asumistukea korotettiin ja asumistukeen oikeuttavia tulorajoja nostettiin. Verotuksessa korotettiin työtulo- ja perusvähennystä. Muut verotukseen tehdyt muutokset, kuten asuntolainojen korkovähennysoikeuden rajaaminen, kotitalousvähennyksen enimmäismäärän alentaminen sekä korkotulo- ja pääomatuloverotuksen muutokset aiheuttavat verotuksen kiristymistä, joka kohdentui selvemmin parempituloisiin. Muutokset ovat supistaneet keski- ja pienituloisten välisiä tuloeroja, sillä pienituloisimman kymmenyksen tulot kasvoivat ja keskitulot hienoisesti alenivat. (Ks. reaalitulojen kehityksestä tulojakauman eri kohdissa, Tulonjaon kokonaistilasto 2012 )
Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus, jota myös kutsutaan köyhyysriskiksi, määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa 2) jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä 3) .
1.2 Köyhyysvaje 15 prosenttia vuonna 2012
Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyysvajeeksi kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle. Pienituloisten ekvivalenttitulojen mediaani oli 11 900 vuonna 2012, kuten edellisvuonnakin.
Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on vaihdellut vuosittain 13,4 ja 16,3 prosentin välillä vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2012 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje oli 15,0 prosenttia, mikä on 2 099 euroa vuodessa eli 175 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden (kuvio 2).
Kuvio 2. Pienituloiseen väestöön kuuluvien köyhyysvaje vuosina 1987–2012, % pienituloisuusrajasta
Köyhyysvaje voi pienentyä pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyysvajeen muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön tulorakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen sama.
1.3 Pienituloisuusrajat ja -asteet vuosina 1966–2012
Vuosina 1966–1991 pienituloisuus väheni, vaikka pienituloisuuden raja jatkuvasti kohosi. Tuolla jaksolla koko väestön tuloerot kaventuivat. Tuloerot kasvoivat 1990-luvun lopussa, jonka jälkeen muutos on ollut vähäistä. Pienituloisuusaste on yleensä noussut sitä mukaa kuin mediaani ja pienituloisuusraja ovat nousseet. Vuoden 2007 jälkeen pienituloisuusaste ei ole noussut mediaanitulojen tahdissa. (Kuvio 3.)
Kuvio 3. Pienituloisuusrajat ja -asteet vuosina 1966–2012¹
¹Vuosien 1966–1981 tiedot ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1987. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisina läpi koko tarkastelujakson.
Pienituloisuus oli alimmillaan 1990-luvun alun lamavuosina. Pienituloisuusasteen aleneminen ei tarkoittanut sitä, että pienituloisten toimeentulon taso olisi 1990-luvun laman aikana parantunut. Aste aleni, koska mediaanitulot laskivat tuona aikana suuren työttömyyden ja lomautusten takia, mikä alensi suhteellisen pienituloisuuden rajaa. Työttömyys, lomautukset ja muut markkinoilla ansaittujen tulojen menetykset eivät koskettaneet pienituloisimpia samassa määrin kuin keskituloisia. Eläkkeellä tai muun sosiaaliturvan varassa olevien tulotaso pysyi tuolloin sosiaaliturvan leikkauksista huolimatta vakaampana kuin työmarkkinoilla aktiivisen väestön tulotaso.
1) Tässä julkaisussa esitettyjä lukuja ei voi verrata ennen vuotta 2013 julkaistuihin tulonjakotilaston lukuihin (Tulonjakotilasto 2010 ja sitä edeltävät julkaisut). Vuonna 2013 ilmestyneissä julkaisuissa (tulojen viitevuosi 2010) otettiin käyttöön tulokäsitteenä kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo, kun aiempien julkaisujen tiedot pohjautuivat kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen käsitteeseen. Tässä julkaisussa esitettävät tiedot eri vuosilta sen sijaan pohjautuvat samaan tulokäsitteet ja ovat keskenään vertailukelpoisia. Tarkemmin käsitteenmuutoksen vaikutuksesta pienituloisuuden kuvaukseen löytyy tietoa tulonjakotilaston vuoden 2011 pienituloisuustietojen ennakkojulkaisusta (30.1.2013) sekä aihetta käsittelevästä erillisartikkelista, joka on julkaistu tulonjakotilaston verkkosivulla Artikkelit-osiossa (http://tilastokeskus.fi/til/tjt/art.html).
2) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veroluonteiset maksut.
3) Kotitalouden yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön, muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt muodostavat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset muodostavat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas perhe, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja alle 14-vuotias lapsi, muodostavat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.
Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus
Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 20.3.2014
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012,
1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2012
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_kat_001_fi.html