2 Muita pienituloisuusmittareita
2.1 40 ja 50 prosentin pienituloisuusraja
Pienituloisuuden mittarina on käytetty EU:n suosittelemaa tulorajaa, jossa pienituloisia ovat ne, joiden tulot alittavat 60 prosenttia mediaanituloista. Useamman vaihtoehtoisen mittarin rinnakkainen tarkastelu antaa lisäinformaatiota pienituloisuuden kehityksestä ja sisäisestä rakenteesta. Seuraavassa tarkastellaan sitä, muuttuuko kuva pienituloisuudesta, jos käytämme rajana 50 tai 40 prosenttia mediaanitulosta tai jotakin aikaisempien vuosien rajaa. Esimerkiksi OECD käyttää analyyseissään rajana 50 prosenttia mediaanista.
Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot jäivät alle 40 prosenttiin mediaanituloista, on pysynyt melko tasaisena koko tarkastelujakson ajan; vuoden 2005 jälkeen osuuden hienoinen nousu ei jatkunut vuonna 2012. Alle 50 prosenttiin mediaanituloista jäävien osuus on kasvanut tarkastelujaksolla parin prosenttiyksikön verran, mutta pysynyt kuuden prosentin tienoilla viime vuodet. (Kuvio 4.) Näiden pienituloisuusrajojen alapuolelle jääneiden henkilömäärä on kuitenkin kasvanut selvästi vuoden 1995 jälkeen, 50 prosentin rajan alle jääneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut.
Kuvio 4. Pienituloisuusaste vuosina 1987–2012 mitattuna 40, 50 ja 60 prosenttina mediaanituloista, % väestöstä
2.2 Pienituloisuus kiinteällä rajalla
Käyttämällä kiinteitä tulorajoja pienituloisuuden määrittämiseksi saadaan tulojakauman muutosten lisäksi kuvattua myös sitä, miten pienituloisimpien tulot ovat muuttuneet. Rajat voidaan määritellä esimerkiksi jonkin tarkasteluvuotta lähellä olevan vuoden pienituloisuusrajana.
Kuviossa 5 on sekä muuttuvalla että kiinteällä pienituloisuusrajalla laskettuja pienituloisuusasteita vuosille 2005–2012. Kun pienituloisuutta tarkastellaan kuten edellä eli vuosittain muuttuvalla pienituloisuusrajalla, pienituloisten osuus väestöstä näyttää pysyneen 12 ja 14 prosentin välillä vuoden 2005 jälkeen.
Kiinteä pienituloisuusraja kuvaa sitä, miten pienituloisten osuus väestöstä kehittyisi, jos pienituloisuusraja pidettäisiin vuodesta toiseen euromääräisesti samana. Tällöin pienituloisuusrajaa ei lasketa joka vuosi uudestaan, vaan ainoastaan deflatoidaan elinkustannusten muutosta vastaavasti. Eri vuosiin kiinnitettyjen pienituloisuusrajojen alapuolelle jääneiden osuudet ovat pienentyneet selvästi vuosittain lukuunottamatta vuosia 2007–2008 ja 2009–2010, jolloin osuuksien lasku hieman loiveni. Noina vuosina tulorajojen alle jääneiden reaalinen tulotaso ei parantunut, vaan pysyi ennallaan. (Kuvio 5.) Mikäli pienituloisuusraja olisi pysynyt vuonna 2012 vuoden 2011 tasolla, olisi pienituloisten määrä ollut noin 642 000 eli vajaat 7 000 enemmän kuin muuttuvalla rajalla.
Kuvio 5. Pienituloisuusaste vuosittain muuttuvalla sekä tiettyihin vuosiin kiinnitetyillä pienituloisuusrajoilla vuosina 2005–2012, % väestöstä
Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus
Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 20.3.2014
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012,
2 Muita pienituloisuusmittareita
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_kat_002_fi.html