Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2013 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2013

1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2013

1.1 Pienituloisia oli 690 000 vuonna 2013

Pienituloisia henkilöitä oli 690 000 vuonna 2013. Edeltävien viiden vuoden aikana pienituloisia on ollut keskimäärin 700 000. Pienituloisuus määrä ja osuus alkoivat kasvaa 1990-luvun alkupuolella, mutta vuoden 2007 jälkeen trendinomainen kasvu on pysähtynyt (kuvio 1).

Kuvio 1. Pienituloisten henkilöiden määrän ja pienituloisuusasteen kehitys vuosina 1987–2013*

* Vuoden 2013 tiedot ovat ennakollisia.

Pienituloisuuden raja oli 14 260 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2013. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen nettotulonsa ovat alle 1 190 euroa kuukaudessa. Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 60 euroa (5 euroa kuukaudessa) pienempi.

Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 12,9 prosenttia vuonna 2013. Edellisenä vuonna se oli 11,9 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1989 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia.

Pientuloisuustietoja väestöryhmittäin on julkaistu tulonjakotilaston tietokantataulukoissa 5a–5c .

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus, jota myös kutsutaan köyhyysriskiksi, määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa ¹⁾ jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä ²⁾ .

Maksettuihin tulonsiirtoihin on vuodesta 2013 alkaen sisällytetty yleisradiovero. Aiemmin maksettu televisiolupamaksu ei ole ollut mukana tulonjakotilaston tulokäsitteessä, sillä sen on katsottu olevan kulutusta. Yleisradioveron mukaantulo pienentää kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaania ja siitä laskettua pienituloisuusrajaa verrattuna tilanteeseen, jossa veroa ei huomioitaisi maksetuissa tulonsiirroissa. Pienituloisuusindikaattoreihin – pienituloisten lukumäärään tai pienituloisuusasteeseen – sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta.

1.2 Väestöstä 5,6 prosenttia saa alle puolet keskitulosta

60 prosentin pienituloisuusraja on käytössä eurooppalaisissa vertailuissa, ja muun muassa Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat julkaisee tietoja tämän rajan pohjalta. Muissa kansainvälisissä vertailuissa ja suosituksissa käytetään usein myös 50 prosentin rajaa, toisin sanoen pienituloisiksi katsotaan ne henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle puolet kansallisesta mediaanitulosta.

301 000 henkilöä eli 5,6 prosenttia kotitalousväestöstä asui vuonna 2013 kotitaloudessa, jonka tulot olivat alle puolet kansallisesta keskitulosta. 130 000 henkilöä eli 2,4 prosenttia kotitalousväestöstä asui taloudessa, jonka tulot olivat alle 40 prosenttia koko maan keskitulosta. (Kuvio 2.)

Kuvio 2. Väestön pienituloisuusasteet eri pienituloisuusrajoilla vuosina 1987–2013*

* Vuoden 2013 tiedot ovat ennakollisia.

1.3 Köyhyysvaje 14,1 prosenttia vuonna 2013

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyysvajeeksi kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle.

Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on pysynyt melko vakaana vuosivaihteluista huolimatta (kuvio 3). Vuonna 2013 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje eli pienituloisten mediaanitulon etäisyys pienituloisuusrajasta oli 14,1 prosenttia, 2 010 euroa vuodessa eli 168 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden.

Kuvio 3. Pienituloiseen väestöön kuuluvien köyhyysvaje vuosina 1987–2013*, % pienituloisuusrajasta

* Vuoden 2013 tiedot ovat ennakollisia.

Köyhyysvaje voi pienentyä pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyysvajeen muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön rakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen sama.

1.4 Koetut toimeentulo-ongelmat vähentyneet

Pienituloisuus kuvaa pienituloisimpien ja keskituloisten välisiä tuloeroja. Tuloihin pohjautuvan mittauksen lisäksi toimeentuloa voidaan kuvata kysymällä kotitalouksilta suoraan, miten hyvin ne tulevat toimeen nykyisillä tuloillaan. Tulonjakotilastossa tätä koettua toimeentuloa on selvitetty vuodesta 2003 lähtien kysymällä haastattelussa kotitalouksilta: “Kun kotitaloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko tavanomaiset menonne niillä katetuksi suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti vai hyvin helposti?”

Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden kotitalouksien arvio toimeentulostaan on hitaasti muuttunut paremmaksi: vuonna 2003 noin 22 prosenttia heistä arvioi tulojensa riittävän vaikeuksin tai suurin vaikeuksin, vuonna 2013 osuus oli 14,7 prosenttia (kuvio 4). Vastaavana aikana helposti tai hyvin helposti -vastausten osuus kasvoi 19 prosentista 22 prosenttiin. Muiden kotitalouksien arviot muuttuivat samansuuntaisesti. ( Tietokantataulukko 5d. )

Kuvio 4. Kotitalouksien kokemat toimeentulovaikeudet pienituloisuuden mukaan vuosina 2003–2013*

* Vuoden 2013 tiedot ovat ennakollisia.
1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veroluonteiset maksut.
2) Kotitalouden yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön, muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt muodostavat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset muodostavat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas perhe, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja alle 14-vuotias lapsi, muodostavat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 19.12.2014