Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2013 > Tulot, asuminen ja asumismenot > 2 Asumiskustannusten tulo-osuudet ja kotitalouksien tulotaso poislukien asumiskustannukset

2 Asumiskustannusten tulo-osuudet ja kotitalouksien tulotaso poislukien asumiskustannukset

2.1 Tuloryhmät: asumiskustannukset kasvoivat pienituloisissa tulokymmenyksissä

Asumiskustannusten osuus käytettävissä olevista rahatuloista, asumiskustannusten tulo-osuus, on sitä suurempi mitä matalampi kotitalouden tulotaso on (kuvio 2). Asumiskustannuksiin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot, asuntolainan korot ja kiinteistövero. Niihin ei lueta asumistukia saatuina tulonsiirtoina eikä asuntolainan korkojen verovähennysetuutta. Tukien seurauksena kotitalouksien maksamat nettomääräiset asumiskustannukset ovat suhteellisesti pienemmät pienituloisimmissa tuloryhmissä kuin ilman tukia.

Asumistukien määrä on suurempi kolmessa alimmassa tulokymmenysryhmässä kuin kotitalouksilla keskimäärin. Tuloryhmien väliset erot nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuuksissa ovat silti merkittävät. Pienimpään tulokymmenysryhmään kuuluvilla kotitalouksilla asumiskustannukset olivat 36,1 prosenttia ja poislukien asumistuet 28,3 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2013. Toiseksi pienimpään tulokymmenysryhmään kuuluvilla asumiskustannukset olivat 28,4 prosenttia ja poislukien asumistuet 23,5 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2013. Kaikilla kotitalouksilla asumiskustannusten tulo-osuus oli asumistukien seurauksena 1,3 prosenttiyksikköä pienempi, eli 14,3 prosenttia vuonna 2013. Toisin kuin muissa tuloryhmissä, nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuudet suurenivat edellisvuodesta keskituloa pienituloisemmista ensimmäisessä (0,2 %-yksikköä), kolmannessa (1,6 %-yksikköä) ja neljännessä (0,6 %-yksikköä) tulokymmenysryhmässä.

Omistusasuminen ja asuntovelkaisuus ovat yleisiä suurituloisemmissa kotitalouksissa: pääomamenot sisältävä asumismenojen tulo-osuus on asumiskustannuksiin verrattuna suhteellisesti suurempi mitä korkeampi kotitalouden tulotaso on (tietokantataulukko 6a). Pääomamenoihin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon rahoitusvastike ja asuntolainan lyhennykset. Asumismenojen tulo-osuus poislukien asumistuet oli kotitalouksilla keskimäärin 20,8 prosenttia vuonna 2013. Tämä on hieman (0,2 %-yksikköä) suurempi kuin edellisvuonna. Asumismenojen tulo-osuus oli pienimmässä tulokymmenysryhmässä 31,5 prosenttia ja seuraavassa tulokymmenysryhmässä 27,1 prosenttia. Kaikkein suurituloisimmassa tulokymmenysryhmässä se oli 16,1 prosenttia, kun ryhmässä asumiskustannusten tulo-osuus oli 8,2 prosenttia.

Kuvio 2. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista tulokymmenysryhmän mukaan vuonna 2013, brutto- ja nettomääräiset asumiskustannukset, keskiarvo

Kuvio 3. Asumismenot (%) käytettävissä olevista rahatuloista tulokymmenysryhmän mukaan vuonna 2013, brutto- ja nettomääräiset asumismenot, keskiarvo

2.2 Alue: vuokralla asuvien asumiskustannukset suuret Helsinki-Uudellamaalla, tulotaso matala Pohjois- ja Itä-Suomessa

Nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuudet olivat omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla keskimäärin 11,0 prosenttia ja vuokra-asunnoissa asuvilla 26,6 prosenttia vuonna 2013. Velattomissa ja velkaisissa omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla tulo-osuudet olivat yhtä suuret, noin 11 prosenttia. Tiedot ovat kotitalouskohtaisten asumiskustannustulo-osuuksien perusteella laskettuja mediaanilukuja. Omistusasuntokotitalouksilla asumiskustannusten tulo-osuus pieneni edellisvuosista (2011, 2012) 0,5 prosenttiyksikköä. Tulo-osuus on suurempi kuin 2000-luvun alkupuoliskolla, mutta sen vaihtelu on ollut pientä koko tilastointiajanjakson aikana. Vuokra-asunnoissa asuvien asumiskustannusten tulo-osuus on sitä vastoin kasvanut 2000-luvun puolivälistä lähtien lähes jatkuvasti, poikkeuksena vuosi 2009, ja ylittänyt neljänneksen vuonna 2010. Vuonna 2013 vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuus oli vuoteen 2005 verrattuna 3,0 prosenttiyksikköä ja vuoteen 2012 verrattuna 0,8 prosenttiyksikköä suurempi. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista asunnon hallintasuhteen mukaan vuosina 2002–2013, nettomääräiset asumiskustannukset, mediaani

Asumiskustannusten tulo-osuudet olivat suurimmat Helsinki-Uudenmaan suuralueella ja etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa vuokralla asuvia kotitalouksia on paljon (kuvio 5). Vuokralla asuvien asumiskustannusten tulo-osuus oli mediaanilla mitattuna 28,6 prosenttia pääkaupunkiseudulla ja 29,7 prosenttia muualla Helsinki-Uudellamaalla vuonna 2013. Tulo-osuus oli pienin Pohjois- ja Itä-Suomessa, 24,8 prosenttia. Edellisvuoteen verrattuna vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuudet kasvoivat kaikilla suuralueilla vuonna 2013. Helsinki-Uudenmaan suuralueen sisällä tulo-osuus kuitenkin pieneni pääkaupunkiseudulla hieman (–0,2 %-yksikköä), kun muualla Helsinki-Uudellamaalla se kasvoi selvästi (2 %-yksikköä). Omistusasuntokotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuudet olivat suuralueilla Ahvenanmaata lukuun ottamatta lähes samat, noin 11 prosenttia.

Kuvio 5. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista suuralueen ja asunnon hallintasuhteen mukaan vuonna 2013, nettomääräiset asumiskustannukset, mediaani

Ahvenanmaan vuokra-asuntoja koskeva tieto on liian epävarma esitettäväksi (ryhmään on otoksessa tullut alle 30 tapausta)

Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot poislukien asumiskustannukset olivat mediaanilla mitattuna omistusasunnoissa keskimäärin 21 895 euroa ja vuokra-asunnoissa asuvilla kotitalouksilla 10 887 euroa vuonna 2013 (liitetaulukko 3). Tulotaso oli asumiskustannusten maksamisen jälkeen omistusasunnoissa noin 1 prosentin korkeampi ja vuokra-asunnoissa asuvilla kotitalouksilla lähes 6 prosenttia matalampi kuin edellisvuonna vastaavalla tulomääritelmällä. Kaikilla kotitalouksilla asumiskustannukset poislukevien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 18 485 euroa, joka on samaa tasoa (–0,3 %) kuin edellisvuonna.

Omistusasuntokotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeinen tulotaso oli suuralueen mukaan korkein Helsinki-Uudellamaalla (mediaani 25 859 euroa) ja matalin Pohjois- ja Itä-Suomessa (mediaani 20 143 euroa) vuonna 2013. Pääkaupunkiseudun omistusasujien tulotaso oli kaikkein korkein, ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 27 523 euroa. Samoin vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeinen tulotaso oli korkein Helsinki-Uudellamaalla: kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanit olivat 13 827 euroa pääkaupunkiseudulla ja 10 742 euroa muualla Helsinki-Uudellamalla. Muualla vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeinen tulotaso vaihteli Pohjois- ja Itä-Suomen 9 770 eurosta Etelä-Suomen 10 205 euroon kulutusyksikköä kohti vuonna 2013.

2.3 Kotitalouden elinvaihe: yhden henkilön ja yksinhuoltajien kotitalouksien asumiskustannukset viidennes käytettävissä olevista rahatuloista

Kotitalouden elinvaihe kuvaa kotitalouden jäsenten suhteiden, jäsenmäärän ja iän mukaista elinvaiheluokkaa, samalla asumismuotoa. Kotitalouksien asumiskustannukset ja tulot eroavat elinvaiheen mukaan. Asumiskustannusten tulo-osuus oli suurin, 28,9 prosenttia, alle 35-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksissa. Keskimääräistä enemmän tulojaan asumiseen käyttivät lisäksi vanhemmat yhden henkilön, alle 35-vuotiaiden lapsettomien parien ja yhden huoltajan muodostamat kotitaloudet. Asumiskustannusten tulo-osuudet olivat mediaanilla mitattuna keskimäärin 20,0 prosenttia 35–64-vuotiaiden ja 20,6 prosenttia yli 65-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksissa vuonna 2013. Alle 35-vuotiailla pareilla asumiskustannusten tulo-osuus oli keskimäärin 17,3 prosenttia ja yksinhuoltajilla 19,9 prosenttia. Ryhmistä asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi edellisvuodesta selvästi, 1,2 prosenttiyksikköä, alle 35-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksissa. Yksinhuoltajien kotitalouksissa se pieneni prosenttiyksiköllä. (Kuvio 6; Liitetaulukko 4.)

Nettomääräisten asumismenojen tulo-osuus, sisältäen asumiskustannusten lisäksi varsinaista asuntoa koskevat pääomamenot, oli kotitalouksissa keskimäärin 22,1 prosenttia vuonna 2013. Asumismenot veivät velkaisten omistusasuntokotitalouksien käytettävissä olevista rahatuloista neljänneksen (25,1 %), lähes yhtä suuren osan kuin vuokralla asuvilla kotitalouksilla (26,6 %). Pääomamenot lisäävät asumismenoja eniten parien lapsiperheissä, ja etenkin pienten lasten perheissä, joissa asuntovelkaisuus on yleistä. Parien kotitalouksissa, joissa kaikki lapset ovat alle 7-vuotiaita lapsia, nettomääräisten asumismenojen tulo-osuus oli 25,0 prosenttia ja perheissä, jossa nuorin lapsi on alle 7-vuotias, 23,4 prosenttia. Tulo-osuudet ovat silti pienempiä kuin yhden henkilön, sekä alle 35-vuotiaiden (31,0 %) että 35–64-vuotiaiden (26,7 %) kotitalouksissa, ja yksinhuoltajan kotitalouksissa (26,7 %) vuonna 2013.

Asumiskustannusten jälkeinen tulotaso on suhteellisesti heikoin yhden henkilön ja yksinhuoltajan kotitalouksissa. 35–64-vuotiaan yhden henkilön kotitalouden tulotaso oli keskimäärin 68 prosenttia ja asumiskustannusten maksamisen jälkeen 58 prosenttia suurituloisimman elinvaiheryhmän eli 35–64-vuotiaiden lapsettomien parien tulotasosta. Yksinhuoltajien tulotaso oli vain hieman korkeampi (1 %-yksikkö) suhteessa suurituloisimpaan ryhmään kuin yhden henkilön kotitalouksilla yhteensä.

Kuvio 6. Asumiskustannukset ja -menot (%) käytettävissä olevista rahatuloista kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2013, nettomääräiset asumiskustannukset ja -menot, mediaani

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Marie Reijo 029 551 2547

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 9.4.2015