Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2014 > Pienituloisuus > 3 Ikä ja pienituloisuus

3 Ikä ja pienituloisuus

Pienituloisuus koettelee erityisesti nuoria ja yli 74-vuotiaita. Nuorten ikäryhmien pienituloisuus on muita syvempää: nuoret, alle 35-vuotiaat aikuiset ovat muita useammin pienituloisia myös muilla pienituloisuusrajoilla (40 % ja 50 %) mitattuna, pienituloisten nuorten tulot ovat keskimäärin matalammat ja köyhyysvaje eli keskitulojen etäisyys pienituloisuusrajasta on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloisten kesken tulojakauma on iän mukaan vino, sillä kaikkein pienituloisimmasta ryhmästä (tulot alle 40 % mediaanista) lähes puolet on 18–34-vuotiaita nuoria. 65 vuotta täyttäneet eli eläkeiän saavuttaneet pienituloiset puolestaan ovat valtaosin aivan pienituloisuusrajan tuntumassa, heidän tulonsa ovat paremmat ja köyhyysvaje pienempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloisten 65–74-vuotiaiden osuus ikäryhmästään on lisäksi pienempi kuin väestössä keskimäärin, ja osuus on myös laskenut muita ryhmiä enemmän viime vuosina. Myös 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuus on laskenut selvästi.

3.1 Pienituloisuuden yleisyys ikäryhmittäin

Pienituloisuus on yleisintä nuorten ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusasteet ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (taulukko 1).

Vuosina 2006–2011 koko väestön pienituloisuusaste pysytteli 13 prosentin yläpuolella, mutta vuonna 2012 pienituloisuus väheni selvästi. Vuonna 2014 pienituloisuusasteet laskivat kaikissa ikäryhmissä lukuunottamatta 18–24-vuotiaita, joilla pienituloisuusaste kasvoi 4,5 prosenttiyksikköä. Pienituloisten nuorten määrä kasvoi 20 000 henkilöllä. (Taulukko 1; ks. myös tietokantataulukko 5a ).

Taulukko 1. Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1995–2014, prosenttia, sekä pienituloisten lukumäärä ja määrän muutos vuonna 2014

	1995	2000	2007	2010	2013	2014	Pienituloisia vuonna 2014	Määrän muutos edellisvuodesta
0–17 v	4,3	8,7	12,1	11,8	10,9	10,0	108 000	-10 000
18–24 v	20,9	20,0	26,3	26,4	25,2	29,7	134 000	20 000
25–34 v	4,9	7,4	8,8	11,4	13,3	12,8	88 000	-2 000
35–49 v	5,7	8,1	9,5	9,5	8,3	8,4	85 000	0
50–64 v	6,9	8,0	10,2	11,4	10,4	9,8	109 000	-8 000
65–74 v	9,3	11,4	16,5	12,8	9,8	8,0	49 000	-9 000
75 vuotta täyttäneet	15,6	23,0	30,7	26,8	24,1	22,2	102 000	-6 000
Kaikki henkilöt	7,6	10,4	13,8	13,7	12,8	12,5	674 000	-16 000

3.2 Pienituloisuuden rakenne iän mukaan

Pienituloinen osa väestöä poikkeaa taustatekijöiltään koko väestöstä. Lisäksi väestöryhmät asettuvat eri kohtiin pienituloisten tulojakaumalla. Iän mukaan tarkasteltuna pienituloisten joukossa on väestöosuuteensa nähden suhteellisen paljon nuoria, 18–24-vuotiaita sekä 75 vuotta täyttäneitä. 18–24-vuotiaita henkilöitä on koko väestöstä hieman yli kahdeksan prosenttia, mutta pienituloisista heitä on noin 20 prosenttia. Iäkkäiden 75 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on 8,5 prosenttia, mutta pienituloisista heidän osuutensa on noin 15 prosenttia.

Ikärakenne kuitenkin poikkeaa eri kohdissa pienituloisten tulojakaumaa. Kaikkein pienituloisimpien (tulot alle 40 % mediaanista) joukko on selvästi nuorempaa kuin juuri pienituloisuusrajan alla (50–59 % mediaanista) olevien joukko. Pienituloisimmista 53 prosenttia on 18–34-vuotiaita, ja 65 vuotta täyttäneitä on vain reilun prosentin verran. Pienituloisuusrajan tuntumassa olevista puolestaan kolmannes on 65 vuotta täyttäneitä. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Koko väestön ja pienituloisen väestön rakenne iän mukaan vuonna 2014

Ikäryhmittäiset erot sijoittumisessa pienituloisuusjakaumalle näkyvät myös pienituloisten tulotarkasteluissa. Pienituloisten mediaanitulot ovat 18–24-vuotiailla noin 10 550 euroa vuodessa ja 65–74-vuotiailla 13 220 euroa. Vuonna 2013 pienituloisilta nuorilta puuttui keskimäärin 26 prosenttia tuloista, joilla he olisivat nousseet pienituloisuusrajalle, 65–74-vuotiailta taas 7,5 prosenttia. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyyskuilu) iän mukaan vuonna 2014

	Pienituloisten mediaanitulo, €	Köyhyyskuilu, %
Kaikki	12 390	13,4
0–17	12 650	11,5
18–24	10 550	26,2
25–34	11 730	18,0
35–49	12 500	12,6
50–64	12 060	15,7
65–74	13 220	7,5
75+	12 900	9,8

3.3 Lasten pienituloisuusaste 10 prosenttia vuonna 2014

Alle 18-vuotiaiden pienituloisuuteen alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti matala lasten pienituloisuusaste kasvoi nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa kotitalouden rahatulojen perusteella laskettu lasten pienituloisuusaste lähestyi koko väestön pienituloisuusastetta. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat kehittyneet samalla tavoin. Vuoden 2008 jälkeen alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on ollut vuotta 2012 lukuun ottamatta laskusuuntainen. Vuonna 2014 joka kymmenes lapsi kuului pienituloiseen kotitalouteen. (Taulukko 1).

Kun kotitalouden koko tulokertymää ajatellaan kotitalouksien jäsenille jakautuvana tulona, viitehenkilön asema säätelee pienituloisen tai tulottoman henkilön toimeentuloa enemmän kuin henkilön oma asema. Pienituloisista lapsista 61 prosenttia kuului työlliseen talouteen ja 21 prosenttia työttömään talouteen. Vuoteen 2013 verrattuna työllisen huoltajan kanssa asuvien lasten osuus kaikista pienituloisista lapsista laski ja työttömän huoltajan kanssa asuvien osuus kasvoi.

Ikäryhmittäin katsoen erityisesti alle kouluikäisten lasten pienituloisuus väheni vuoden 2008 huippuluvusta, mutta 0–2-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on kuitenkin edelleen korkein (kuvio 7). Teini-ikäisten köyhyysriski on 1990-luvun puoliväliin verrattuna noussut korkealle – lapsen täytettyä 14 vuotta kulutusyksikköpaino nousee aikuisen tasolle, mikä pienentää selvästi kotitalouden ekvivalenttituloja.

Köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin, sillä se on suurempi yhden huoltajan talouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden (tai useamman) aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla (kuvio 8).

Kuvio 7. Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1990–2014, prosenttia

Kuvio 8. Lasten pienituloisuusasteet huoltajien lukumäärän mukaan vuosina 1990–2014, prosenttia

Myös suurempi lapsiluku lisää lasten pienituloisuutta (kuvio 9). Kolmen tai useamman lapsen perheisiin kuuluvat lapset kuuluivat yli kaksi kertaa todennäköisemmin pienituloiseen talouteen kuin kaksilapsisten perheiden lapset vuonna 2014. Ainoiden lasten pienituloisuusaste (10,0 % vuonna 2014) oli korkeampi kuin kaksilapsisissa perheissä asuvien lasten (5,9 %).

Kuvio 9. Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2014, prosenttia

3.4 Nuorista 30 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2014

18–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on muihin ikäryhmiin verrattuna korkein (taulukko 1). 29,7 prosenttia nuorista kuului vuonna 2014 pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Kaksi kolmesta pienituloisesta nuoresta on opiskelijoita ja lähes yhdeksän kymmenestä pienituloisesta nuoresta on muuttanut pois vanhempiensa luota.

Ikäluokasta, johon kuuluu noin 450 000 nuorta, noin 40 prosenttia kuuluu vielä vanhempiensa talouteen ja noin 60 prosenttia oli jo taloudellisesti itsenäisiä. Itsenäistyneistä yli kolmannes asuu yksin. Itsenäisesti asuvien nuorten todennäköisyys olla pienituloinen oli vuonna 2014 lähes seitsenkertainen (44,8 %) verrattuna vanhempiensa kanssa asuvien nuorten vastaavaan todennäköisyyteen (6,6 %) (kuvio 10).

Kuvio 10. Itsenäistyneiden ja vanhempiensa talouteen kuuluvien nuorten pienituloisuusasteet vuosina 1990–2014, prosenttia.

Erityisesti nuorten opiskelijoiden toimeentuloa tarkasteltaessa on muistettava, että tulokäsitteestä puuttuvat kokonaan opintolainat. Opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona, samoin kuin kotitalouksien väliset tulonsiirrot – rahan antaminen toiselle kotitaloudelle elämiseen tai opiskeluun ja laskujen maksaminen toisen kotitalouden puolesta – jotka kerätään tulonjakotilastossa haastattelemalla.

3.5 Yli 74-vuotiaiden pienituloisuusaste oli 22,2 prosenttia vuonna 2014

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti 1980-luvun lopusta. Tulonjakotilaston tarkastelun kohteena on niin sanottu kotitalousväestö, eli yksityisasunnoissa asuvat. Vuoden 1995 jälkeen ikäryhmä on kasvanut 182 000 henkilöllä. Kotitalousväestöön kuului 460 000 yli 74-vuotiasta vuonna 2014. Heistä 22,2 prosenttia eli 102 000 henkilöä oli pienituloisia. (Taulukko 1 ja kuvio 11.)

Kuvio 11. Pienituloisten ja muiden 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä vuosina 1987–2014

51 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu yhden hengen talouksissa ja 43 prosenttia kahden hengen talouksissa. Loput vajaat 6 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyneillä: ikääntyneistä yksin asuvista vajaat 37 prosenttia oli vuonna 2014 pienituloisuusrajan alla. Puolisonsa kanssa asuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneiden puolison kanssa asuvien pienituloisuusaste oli 6,8 prosenttia vuonna 2014. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2014, prosenttia

Noin kaksi kolmesta 75 vuotta täyttäneestä on naisia ja kolmannes miehiä. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten (kuvio 13). Naisten pienituloisuusaste miehiin verrattuna oli 1990-luvun loppupuolella lähes viisinkertainen, vuonna 2014 enää hieman alle kaksinkertainen. 75 vuotta täyttäneiden miesten pienituloisuusaste oli 14,5 prosenttia ja naisten 27 prosenttia vuonna 2014. Yksin asuvien naisten pienituloisuusaste on lisäksi erityisen korkea verrattuna muihin naisiin tai miehiin (kuvio 13).

Kuvio 13. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan vuosina 1990–2014, prosenttia

Yksinasuvia miehiä ei voi erotella omaksi ryhmäkseen vähäisten otoshavaintojen vuoksi.

Lähde: Tulonjakotilasto 2014, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 18.03.2016