Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2015 > Pienituloisuus > 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2015

1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2015

1.1 Pienituloisia oli 634 000 vuonna 2015

Pienituloisia henkilöitä oli 634 000 vuonna 2015. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu on kuitenkin pysähtynyt, ja vuoden 2011 jälkeen pienituloisten määrä on ollut alle 700 000 vuodessa. (Kuvio 1.) Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,7 prosenttia vuonna 2015. Edellisenä vuonna se oli 12,5 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1989 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia.

Kuvio 1. Pienituloisten määrä Suomessa vuosina 1987–2015

Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti laskettujen rahatulojen mediaani pieneni edellisvuodesta reaalisesti 73 euroa (0,3 %). Mediaanista laskettu suhteellinen pienituloisuusraja pieneni myös. Pienituloisuuden raja oli 14 224 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2015; toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 185 euroa kuukaudessa (ks. pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille liitetaulukossa 1). Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 44 euroa (3,5 euroa kuukaudessa) korkeampi. Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneen väestön ekvivalenttien rahatulojen mediaani pieneni 160 eurolla.

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa ¹⁾ jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä ²⁾ .

1.2 Köyhyyskuilu 13,9 prosenttia vuonna 2015

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyyskuiluksi tai -vajeeksi (at-risk-of-poverty gap) kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle. Pienituloisten ekvivalenttitulojen mediaani oli 12 240 vuonna 2015.

Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on vaihdellut vuosittain 13,4 ja 16,3 prosentin välillä vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2015 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje oli 13,9 prosenttia, mikä on 1 980 euroa vuodessa eli 165 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden (kuvio 2).

Kuvio 2. Pienituloisten köyhyyskuilu vuosina 1987–2015, prosenttia pienituloisuusrajasta

Köyhyyskuilu voi kaventua pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyyskuilun muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön tulorakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen sama.

1.3 Pienituloisuusrajat ja -asteet vuosina 1966–2015

Vuosina 1966–1991 pienituloisuus väheni, vaikka pienituloisuuden raja jatkuvasti kohosi. Tuolla jaksolla koko väestön tuloerot kaventuivat. Tuloerot kasvoivat 1990-luvun lopussa, jonka jälkeen muutos on ollut vähäistä. Pienituloisuusaste on yleensä noussut sitä mukaa kuin mediaani ja pienituloisuusraja ovat nousseet. Vuoden 2007 jälkeen pienituloisuus on vähentynyt. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Pienituloisuusasteen kehitys vuosina 1966–2015

Tiedot ennen vuotta 1987 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1987. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

Pienituloisuusaste oli alimmillaan 1990-luvun alun lamavuosina. Pienituloisuusasteen aleneminen ei tarkoittanut sitä, että pienituloisten toimeentulon taso olisi 1990-luvun laman aikana parantunut. Aste aleni, koska mediaanitulot laskivat tuona aikana suuren työttömyyden ja lomautusten takia, mikä alensi suhteellisen pienituloisuuden rajaa. Työttömyys, lomautukset ja muut markkinoilla ansaittujen tulojen menetykset eivät koskettaneet pienituloisimpia samassa määrin kuin keskituloisia. Eläkkeellä tai muun sosiaaliturvan varassa olevien tulotaso pysyi tuolloin sosiaaliturvan leikkauksista huolimatta vakaampana kuin työmarkkinoilla aktiivisen väestön tulotaso.

1.4 Muita pienituloisuusmittareita

Tavallisin tapa tarkastella pienituloisuutta on käyttää pienituloisuuden rajana 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta. Tätä mittaria käytetään yleisesti esimerkiksi eurooppalaisissa vertailuissa. Pienituloisuutta voidaan kuitenkin kuvata myös muilla mittareilla, jolloin saadaan laajempi kuva pienituloisuuden kehityksestä ja sisäisestä rakenteesta.

Pienituloisuusraja voidaan määritellä erilaisina suhteellisina osuuksina, esimerkiksi 40 tai 50 prosenttia mediaanitulosta. Esimerkiksi OECD käyttää analyyseissä rajana 50 prosenttia mediaanista.

Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot olivat alle 40 prosenttia mediaanituloista, on pysynyt melko tasaisena koko tarkastelujakson ajan; vuoden 2005 jälkeen osuus nousi hieman, mutta on pysynyt keskimäärin 2,3 prosentissa. Alle 50 prosenttiin mediaanituloista jäävien osuus on kasvanut tarkastelujaksolla parin prosenttiyksikön verran, mutta pysynyt kuuden prosentin alapuolella viime vuodet. (Kuvio 4.) Näiden pienituloisuusrajojen alapuolelle jääneiden henkilömäärä on kuitenkin kasvanut selvästi vuoden 1995 jälkeen väestömäärän kasvaessa.

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet vuosina 1987–2015 mitattuna 40, 50 ja 60 prosenttina mediaanitulosta

1.5 Pienituloisuus kiinteällä rajalla

Perinteisessä suhteellisen pienituloisuuden mittaamisessa pienituloisuusraja lasketaan joka vuosi uudelleen kyseisen vuoden mediaanituloista. Kiinteällä pienituloisuusrajalla sen sijaan voidaan tarkastella sitä, miten pienituloisuus kehittyisi, jos raja kiinnitettäisiin jonkin edeltävän vuoden tasoon. Kiinteä pienituloisuusraja huomioi ainoastaan elinkustannusten muutokset, mutta ei mediaanitulon vuosittaista vaihtelua, joka voi vaikeuttaa pienituloisuuden ajallista tarkastelua etenkin vaihtelevissa suhdannetilanteissa.

Kuviossa 5 on sekä muuttuvalla pienituloisuusrajalla että vuoden 2010 pienituloisuusrajaan kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla laskettuja pienituloisuusasteita vuosille 2005–2015. Kun pienituloisuutta tarkastellaan kuten edellä eli vuosittain muuttuvalla pienituloisuusrajalla, pienituloisten osuus väestöstä näyttää pysyneen keskimäärin 12 ja 14 prosentin välillä vuoden 2005 jälkeen.

Vuoteen 2010 kiinnitetyn pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus on pienentynyt selvästi koko tarkastelujaksolla. Mikäli pienituloisuusraja olisi pysynyt vuonna 2015 vuoden 2010 tasolla, olisi pienituloisten määrä ollut noin 655 000 eli noin 19 000 enemmän kuin muuttuvalla rajalla. (Kuvio 5.) Vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2010 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla lasketun pienituloisuusasteen välisen eron kaventuminen heijastaa sitä, että mediaanitulossa ja siitä lasketussa pienituloisuusrajassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuoden 2010 jälkeen.

Kuvio 5. Pienituloisuus vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2010 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla vuosina 2005–2015, prosenttia

1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veronluonteiset maksut.
2) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 03.03.2017