Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2015 > Väestöryhmittäiset tuloerot > 2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 900 euroa

2 Käytettävissä oleva rahatulo keskimäärin 37 900 euroa

Kotitalouksien taloudellista asemaa, toimeentuloa ja tuloeroja mitataan verotuksen jälkeisillä nettotuloilla. Tulonjakotilaston tietokantataulukoissa nettotulot on esitetty kahdella hiukan toisistaan poikkeavalla käsitteellä, jotka ovat käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot. Käytettävissä oleva rahatulo on kansainvälisten suositusten mukainen ja myös Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) käyttämä päätulokäsite, johon ei sisälly laskennallista asuntotuloa eikä myyntivoittoja . Käytettävissä olevat tulot on kansallisen tulonjakotilaston 1970-luvulta peräisin oleva vanha tulonjakotilastoinnin päätulokäsite, joka sisältää käytettävissä olevien rahatulojen lisäksi laskennallisen asuntotulon ja veronalaiset myyntivoitot.

Laskennallinen asuntotulo muodostetaan omistusasunnossa asuville. Käytettävissä oleviin tuloihin laskettavaan asuntotulon määrään vaikuttavat muun muassa asunnon sijainti, asunnon koko (=käytettävissä olevat neliöt) ja asuntoon kohdistuvan asuntovelan korkojen määrä. Etenkin eläkeläisille, jotka usein asuvat velattomissa omistusasunnoissa, asuntotulon sisältävä käytettävissä oleva tulo antaa todellisemman kuvan heidän toimeentulostaan kuin käytettävissä oleva rahatulo.

Kansallinen tulonjakotilasto siirtyi vuonna 2011 käyttämään tulonjakotilastoinneissa EU:n suositusten mukaista käytettävissä olevan rahatulon käsitettä päätulokäsitteenä, josta muun muassa tuloero- ja pienituloisuusmittareiden tiedot lasketaan. Tulonjakotilaston tietokantataulukoissa on esitetty tulotietoja myös vanhalla käytettävissä olevan tulon käsitteellä.

Käytettävissä oleva rahatulo kotitaloutta kohden oli vuonna 2015 keskimäärin 37 930 euroa. Asuntotulon ja myyntivoitot sisältävä käytettävissä oleva tulo oli keskimäärin 43 980 euroa. Siten laskennallisen asuntotulon ja veronalaisten myyntivoittojen määrä oli keskimäärin runsaat 6 000 euroa kotitaloutta kohden. Tästä laskennallisen asuntotulon osuus on valtaosa, eli noin 5 000 euroa.

Keskivertokotitalouksien tulotasoa luotettavammin kuvaavan mediaanin mukaan kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli 31 700 euroa vuonna 2015. Käytettävissä olevan tulon mediaani oli viitisen tuhatta euroa korkeampi, eli 36 600 euroa.

Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2015, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa vuoden 2015 hinnoin

2.1 Kotitalouksien reaalitulojen alentuminen pysähtyi vuonna 2015

Kuviossa 3 kuvataan kotitalouksien tulojen reaalisia vuosimuutoksia vuosina 1988–2015. Käytetty tulokäsite on EU:n määritysten mukainen ekvivalentti käytettävissä olevan rahatulo ¹⁾ . Kuviosta voi hyvin havaita, että etenkin 2010-luvun alkuvuosina kotitalouksien tulokehitys on ollut erityisen heikkoa. Keskivertokotitalouksien tuloja parhaiten kuvaavan mediaanitulon mukaan kotitalouksien reaalitulot kasvoivat vuonna 2011 vain vähän, mutta vuosina 2012–2014 ne alenivat.

Myös vuosi 2015 oli kotitalouksien tulokehityksen kannalta vaatimaton; mediaanitulojen reaalinen vuosimuutos oli vain prosentin kymmenyksen positiivinen, keskiarvolla mitattuna tulojen kasvu ylsi vajaaseen prosenttiin. Kotitalouksien tulokehitys on ollut vaatimatonta jo 2010-luvun vaihteesta alkaen. Siten vuosi 2015 on kotitalouksille jo viides perättäinen heikon tulokehityksen vuosi.

Edellisen kerran kotitaloudet ovat kokeneet vastaavaa 20 vuotta aikaisemmin, eli 1990-luvun alun lamavuosina. Vaikka tuolloin kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot alenivat vielä nykyistä taantumaa selvästi voimakkaammin, kesti tulojen heikko kehitysjakso vain kolme vuotta. Taantuman hellittäessä 1990-luvun puolivälissä kotitalouksien reaalitulojen kasvu kääntyi voimakkaalle ja pitkäkestoiselle kasvu-uralle, jollaisesta nykytaantuman aikana voidaan vain haaveilla.

Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2015, %

Tulokäsite kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) kulutusyksikköä kohden

2.2 Palkkatulojen merkitys vähentynyt

Tulonjakotilaston tulonimikkeistö sisältää yli 200 yksittäistä tulonimikettä, joista muodostetaan tilaston käyttämät päätulokäsitteet. Tulonjakotilaston päätulokäsitteet ovat p alkkatulot, yrittäjätulot ja omaisuustulot (ei sisällä myyntivoittoja ja laskennallista asuntotuloa) sekä saadut tulonsiirrot . Saatuihin tulonsiirtoihin lasketaan muun muassa työeläkkeet, Kelan maksamat eläkkeet ja niihin liittyvät lisät, muut yleiset ja työsuhteeseen perustuvat sosiaaliturvaetuudet, sosiaaliavustukset sekä eräät kotitalouksien väliset tulonsiirrot. Pääosa tulotiedoista saadaan rekistereistä, mutta kotitalouksien väliset tulonsiirrot kerätään pääasiassa haastatteluin. Tuloihin lasketaan veronalaisten tulojen lisäksi myös verovapaat etuudet, kuten asumisen tuet, lapsilisät ja toimeentulotuki.

Bruttotulot muodostuu, kun kotitalouksien saamat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä saadut tulonsiirot lasketaan yhteen. Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut , saadaan tulonjakotilaston tärkein tulokäsite käytettävissä olevat rahatulot . Kirkollisvero on luonteeltaan vapaaehtoinen vero, joten se ei sisälly tulonjakotilastossa maksettuihin tulonsiirtoihin.

Päätuloeristä selvästi merkittävin tuloerä on palkat, joiden osuus kotitalouksien bruttotuloista oli 60,2 prosenttia vuonna 2015. Vuotta aikaisemmin vastaava osuus oli 0,3 prosenttiyksikköä korkeampi. Palkkojen bruttotulo-osuus oli 1980-luvun lopulla selvästi nykyistä korkeampi, eli lähes 70 prosenttia. Palkkatulojen merkitys väheni kuitenkin nopeasti 1990-luvun alun syvän laman aikana muun muassa työttömyyden voimakkaan kasvun vuoksi.

Alimmillaan palkkojen bruttotulo-osuus oli 1990-luvun puolivälin maissa, jolloin se oli selvästi alle 60 prosentin. Tämän jälkeen Suomessa alkoi pitkä vahvan talouskasvun kausi, joka jatkui yhtäjaksoisesti 2000-luvun loppupuolelle. Suotuisasta talouskasvusta huolimatta palkkojen bruttotulo-osuus ei ole palautunut 1990-luvun alun lamaa edeltävälle tasolle. Korkeimmillaan osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli 64 prosenttia.

Samalla kun palkkojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt, on saatujen tulonsiirtojen (sisältää työeläkkeet) merkitys lisääntynyt. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista oli vuonna 2015 keskimäärin 30 prosenttia, kun se 1980-luvun lopulla oli runsaat 20 prosenttia. 1990-luvun alun syvimmän taantuman aikoina saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus kasvoi muun muassa massatyöttömyyden vuoksi lähelle 35 prosenttia. 1990-luvun puolivälissä alkaneen talouskasvun aikana saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus kääntyi laskuun, mutta vähentyminen tapahtui yllättävän hitaasti. Alhaisimmillaan saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli noin 25 prosenttia.

Se, että saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuudet ovat jääneet pitkäkestoisesta ja hyvästä talouskasvusta huolimatta aikaisempaa korkeammalle tasolle, johtuu ainakin osittain viime vuosikymmenten aikana tapahtuneesta nopeasta väestörakennemuutoksesta. Suuret ikäluokat ovat alkaneet eläköityä, mikä muun muassa ilmenee eläkeläisten lukumäärien ja väestöosuuksien kasvuna. Myös se, että muun ammatissa toimimattoman väestön, kuten pitkäaikaistyöttömien, määrä on jäänyt 1990-luvun alun taantuman jäljiltä pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle, selittää saatujen tulonsiirtojen aikaisempaa korkeampaa bruttotulo-osuutta.

Yrittäjätulojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2015 vain 4,2 prosenttia, mikä on kolmisen prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1987. Yrittäjätuloja ovat maa- ja metsätalouden yrittäjätulot, yrittäjätulot ammatin ja liikkeen harjoittamisesta sekä yhtymistä saadut yrittäjätulot.

Myös omaisuustulojen bruttotulo-osuus on kasvanut 1980-luvun lopulta nykypäivään selvästi, kahdesta prosenttiyksiköstä lähes kuuteen prosenttiyksikköön. Omaisuustulot koostuvat pääasiassa osinko-, vuokra- ja korkotuloista, mutta niihin ei tässä tarkastelussa lasketa myyntivoittoja.

Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että kotitalouksien tulojen rakenne poikkeaa tulojakauman ääripäissä merkittävästi toisistaan. Odotetusti pienituloisimpien kotitalouksien tuloista valtaosa on julkiselta sektorilta saatuja tulonsiirtoja, joiden osuus pienituloisimpien bruttotuloista on nykyisin 80 prosentin luokkaa. Vielä 1980-luvun lopulla sosuus oli selvästi alhaisempi, eli noin 60 prosenttia. Samalla kun saatujen tulonsiirtojen merkitys on pienituloisimmassa tulokymmenyksessä kasvanut, on sekä palkka- että yrittäjätulojen merkitys selvästi vähentynyt. Kun vielä 1980-luvun lopulla palkkatulojen osuus bruttotuloista oli tässä ryhmässä lähes 30 prosenttia, oli osuus pudonnut vajaaseen 17 prosenttiin vuonna 2017. Samanaikaisesti yrittäjätulojen bruttotulo-osuus on pienituloisimmilla alentunut runsaasta 10 prosentista noin kolmeen prosenttiin.

Kuvio 4. Kotitalouksien bruttotulojen koostumus ja maksettujen tulonsiirtojen määrä pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 2000, 2005, 2010 ja 2015, €

Omaisuustulojen yleistyminen ja määrän kasvu näkyy etenkin suurituloisimman tulokymmenyksen tulonmuodostuksessa. Nykyisin jo 15 prosenttia hyvätuloisimman tulokymmenyksen bruttotuloista on omaisuustuloja. 1980-luvun lopulla tämä osuus oli ainoastaan muutaman prosentin luokkaa. Samalla ajanjaksolla on palkkojen bruttotulo-osuus tässä ryhmässä alentunut 10 prosenttiyksiköllä vajaasta 80 prosentista selvästi alle 70 prosentin. Tämä kertoo siitä, että nykyisin kaikista suurituloisimpien joukkoon voi päästä entistä harvemmin pelkillä palkkatuloilla.

Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli vuonna 2015 keskimäärin 25,5 prosenttia. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava osuus oli 10,3 prosenttia, mikä on sama kuin vuotta aikaisemmin. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä maksettujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli 33,7 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli lähes prosenttiyksikön matalampi. Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että maksettujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on viime vuosien aikana kasvanut etenkin suurituloisimmassa tulokymmenyksessä.

Tietoja kotitalouksien tuloista muissa tulokymmenyksissä vuosilta 1987–2015 löytyy tulonjakotilaston tietokantataulukosta 2b .

1) Ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo saadaan kun kotitalouksien jäsenten yhteenlasketut tulot jaetaan kotitalouden kulutusyksiköillä. Kulutusyksiköt perustuvat OECD:n modifioituun kaavaan, jossa kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset 0,3 kulutusyksikköä kukin. Siten yhden henkilön kotitalouden kulutusyksikköluku on yksi ja kahden aikuisen kulutusyksikköluku on 1,5. Kahden huoltajan ja yhden alle 14-vuotiaan lapsen kotitaloudessa kulutusyksikköluku on 1,8. Kulutusyksiköiden avulla muodostettu ekvivalentti tulo huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-erot ja mahdollistaa tulovertailut erikokoisten kotitalouksien välillä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 24.03.2017