2 Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot keskimäärin 38 300 euroa
Kotitalouksien ja kotitalousväestön tulojen ja tuloerojen mittaamisessa tärkein tulokäsite on verojen jälkeiset nettotulot, johon päästään kun bruttomääräisistä tuloista vähennetään tuloista maksetut pakolliset verot ja veronluonteiset maksut. Tulonjakotilastossa on käytössä kaksi hiukan toisistaan poikkeavaa nettotulokäsitettä, jotka ovat käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot.
Käytettävissä oleva rahatulo on kansainvälisten suositusten mukainen ja myös Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) käyttämä päätulokäsite, johon ei lasketa mukaan laskennallista asuntotuloa eikä myyntivoittoja . Käytettävissä olevat tulot on kansallisen tulonjakotilaston 1970-luvulta peräisin oleva vanha tulonjakotilastoinnin päätulokäsite, joka sisältää käytettävissä olevien rahatulojen lisäksi laskennallisen asuntotulon ja veronalaiset myyntivoitot.
Asuntotulo on laskennallinen tuloerä, joka muodostetaan omistusasunnossa asuville. Asuntotulon määrään vaikuttaa asuntojen yleinen hintataso alueella, asunnon koko (=käytettävissä olevat neliöt) ja asuntoon kohdistuvien asuntovelkojen korkojen määrä. Etenkin velattomissa omistusasunnoissa asuvilla asuntotulon sisältävä käytettävissä oleva tulo on selvästi suurempi kuin käytettävissä oleva rahatulo.
Tulonjakotilasto siirtyi käyttämään EU:n suositusten mukaista käytettävissä olevan rahatulon käsitettä vuonna 2011, josta muun muassa viralliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset tuloero- ja pienituloisuusmittareiden tiedot muodostetaan. Tulonjakotilaston tietokantataulukoista löytyy kuitenkin keskeisimmät tulo-ja tulonjakotiedot myös vanhalla, asuntotulon sisältävällä tulokäsitteellä.
Käytettävissä oleva rahatulo kotitaloutta kohden oli vuonna 2016 keskimäärin 38 280 euroa. Asuntotulon ja myyntivoitot sisältävä käytettävissä oleva tulo oli keskimäärin 44 310 euroa. Siten laskennallisen asuntotulon ja veronalaisten myyntivoittojen määrä oli keskimäärin runsaat 6 000 euroa kotitaloutta kohden. Tästä laskennallisen asuntotulon osuus on valtaosa, eli noin 5 000 euroa.
Keskivertokotitalouksien tulotasoa luotettavammin kuvaavan mediaanin mukaan kotitalouksien käytettävissä oleva rahatulo oli 31 930 euroa vuonna 2016. Käytettävissä olevan tulon mediaani oli 5 200 euroa korkeampi, eli 37 130 euroa.
Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) ja käytettävissä olevat tulot vuosina 1987–2016, keskiarvo ja mediaani. Euroa vuodessa vuoden 2016 hinnoin
2.1 Kotitalouksien reaalitulojen kasvu nopeutui vuonna 2016
Kuviossa 3 kuvataan kotitalouksien tulojen reaalisia vuosimuutoksia vuosina 1988–2016. Käytetty tulokäsite on EU:n määritysten mukainen ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo 1) . Kuviosta ilmenee hyvin se, että kotitalouksien reaalitulojen tulokehitys on ollut heikkoa 2010-luvun alkupuolella usean vuoden ajan. Keskivertokotitalouksien tuloja parhaiten kuvaavan mediaanitulon mukaan kotitalouksien reaalitulojen muutos oli vuonna 2011 juuri ja juuri positiivinen, mutta vuosina 2012–2014 niiden reaalimuutos oli jo selvästi negatiivinen.
Tulojen aleneminen taittui vuonna 2015, jolloin kotitalouksien mediaanitulojen reaalinen vuosimuutos oli prosentin kymmenyksen positiivinen, mutta keskiarvolla mitattuna tulojen kasvu ylsi jo vajaaseen prosenttiin. Kotitalouksien tulojen kasvu kiihtyi vuonna 2016, ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo oli tuolloin reaalisesti keskimäärin prosentin korkeampi kuin vuotta aikaisemmin. Vastaava kasvu mediaanitulossa oli 1,9 prosenttia.
Kotitalouksien tulokehitys on ollut vaatimatonta jo 2010-luvun vaihteesta alkaen, joten kotitalouksien tulojen epäsuotuisa kasvujakso ehti jatkua puolen vuosikymmenen ajan. Edellisen kerran kotitaloudet ovat kokeneet vastaavaa 1990-luvun alun laman aikana. Tuolloin kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot alenivat vielä nykyistä taantumaa selvästi voimakkaammin, mutta tulojen heikko kehitysjakso jäi selvästi lyhyemmäksi. Taantuman hellittäessä 1990-luvun puolivälissä kotitalouksien reaalitulot kääntyivät voimakkaaseen ja pitkäkestoiseen kasvuun, joka jatkui pitkälle 2000-luvun loppupuolelle. Nyt kun 2010-luvun pitkäkestoinen taantuma on vihdoin hellittämässä, nähtäväksi jää, millaiselle kasvu-uralle kotitalouksien tulokehitys lähivuosina yltää.Kuvio 3. Kotitalouksien reaalitulojen vuosimuutokset 1988–2016, %
Tulokäsite: kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot) kulutusyksikköä kohden
2.2 Palkkatulojen merkitys pienentynyt kotitalouksien tulonmuodostuksessa
Tulonjakotilaston tulonimikkeistö sisältää noin 230 yksittäistä tulonimikettä, joista muodostetaan tilaston käyttämät päätulokäsitteet. Tulonjakotilaston päätulokäsitteet ovat palkkatulot, yrittäjätulot ja omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot . Saatuihin tulonsiirtoihin lasketaan muun muassa työeläkkeet, Kelan maksamat eläkkeet ja niihin liittyvät lisät, muut yleiset ja työsuhteeseen perustuvat sosiaaliturvaetuudet, sosiaaliavustukset sekä eräät kotitalouksien väliset tulonsiirrot. Lähes kaikki tulonjakotilaston tarvitsemista tulo- ja etuustiedoista saadaan rekistereistä, ainoastaan kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja kysytään haastatteluilla. Tuloihin lasketaan veronalaisten tulojen lisäksi myös verovapaat etuudet, kuten asumisen tuet, lapsilisät ja toimeentulotuki.
Bruttotulot muodostetaan kotitalouksien palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloista sekä saaduista tulonsiirroista. Kun bruttotuloista vähennetään tuloista maksetut verot ja veronluonteiset maksut , saadaan tulonjakotilaston tärkein tulokäsite käytettävissä olevat rahatulot . Kirkollisvero on luonteeltaan vapaaehtoinen vero, joten se ei sisälly tulonjakotilastossa maksettuihin tulonsiirtoihin.
Selvästi merkittävin päätuloerä on palkat, joiden osuus kotitalouksien bruttotuloista oli vuonna 2016 noin 60 prosenttia, mikä on sama kuin vuotta aikaisemmin. Palkkojen bruttotulo-osuus oli 1980-luvun lopulla selvästi nykyistä korkeampi, eli lähes 70 prosenttia. Palkkatulojen merkitys väheni kuitenkin nopeasti 1990-luvun alun syvän laman aikana muun muassa työttömyyden voimakkaan kasvun vuoksi. Palkkatulojen bruttotulo-osuus oli alimmillaan 1990-luvun puolivälin maissa, jolloin se oli selvästi alle 60 prosentin.
Tämän jälkeen Suomessa alkoi pitkä vahvan talouskasvun kausi, joka jatkui yhtäjaksoisesti 2000-luvun loppupuolelle. Suotuisasta talouskasvusta huolimatta palkkojen bruttotulo-osuus ei ole palautunut 1990-luvun alun lamaa edeltävälle tasolle. Korkeimmillaan palkkojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli 64 prosenttia.
Samalla kun palkkojen merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on vähentynyt, on saatujen tulonsiirtojen (sisältää työeläkkeet) merkitys lisääntynyt. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista oli vuonna 2016 keskimäärin 30 prosenttia, kun se 1980-luvun lopulla oli runsaat 20 prosenttia. 1990-luvun alun syvimmän taantuman aikoina saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus kasvoi muun muassa massatyöttömyyden vuoksi lähelle 35 prosenttia. 1990-luvun puolivälissä alkaneen talouskasvun aikana saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus kääntyi laskuun, mutta osuuden aleneminen kävi yllättävän hitaasti. Alhaisimmillaan saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2008, jolloin se oli noin 25 prosenttia.
Se, että saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuudet ovat jääneet pitkäkestoisesta ja hyvästä talouskasvusta huolimatta aikaisempaa korkeammalle tasolle, johtuu ainakin osittain viime vuosikymmenten aikana tapahtuneesta nopeasta muutoksesta väestörakenteissa. Suuret ikäluokat ovat alkaneet eläköityä, mikä ilmenee eläkeläisten lukumäärien ja väestöosuuden kasvuna. Myös se, että muun ammatissa toimimattoman väestön, kuten pitkäaikaistyöttömien, määrä on jäänyt 1990-luvun alun taantuman jäljiltä pysyvästi aikaisempaa korkeammalle tasolle, selittää sitä, että saatujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on jäänyt hyvästä taloustilanteesta huolimatta pysyvämmin aikaisempaa korkeammalle tasolle.
Yrittäjätulojen bruttotulo-osuus oli vuonna 2016 vain 4,2 prosenttia, mikä on kolmisen prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1987. Yrittäjätuloja ovat maa- ja metsätalouden yrittäjätulot, yrittäjätulot ammatin ja liikkeen harjoittamisesta sekä yhtymistä saadut yrittäjätulot.
Myös omaisuustulojen bruttotulo-osuus on kasvanut 1980-luvun lopulta nykypäivään selvästi, kahdesta prosenttiyksiköstä lähes kuuteen prosenttiyksikköön. Omaisuustulot koostuvat pääasiassa osinko-, vuokra- ja korkotuloista, mutta niihin ei tässä tarkastelussa lasketa myyntivoittoja eikä laskennallista asuntotuloa.
Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että kotitalouksien tulojen rakenne poikkeaa tulojakauman ääripäissä merkittävästi toisistaan. Pienituloisimpien kotitalouksien tuloista odotetusti valtaosa on julkiselta sektorilta saatuja tulonsiirtoja, joiden osuus bruttotuloista on nykyisin 80 prosentin luokkaa. Vielä 1980-luvun lopulla vastaava osuus pienituloisimmilla oli selvästi alhaisempi, eli noin 60 prosenttia. Samalla kun saatujen tulonsiirtojen merkitys on pienituloisimmassa tulokymmenyksessä kasvanut, on tuotannontekijätulojen (palkka- ja yrittäjätulojen) merkitys selvästi vähentynyt. Kun vielä 1980-luvun lopulla palkkatulojen osuus bruttotuloista oli tässä ryhmässä lähes 30 prosenttia, on osuus viime vuosina pudonnut 16 prosenttiin. Samalla aikavälillä on yrittäjätulojen bruttotulo-osuus alentunut pienituloisimmassa tulokymmenyksessä runsaasta 10 prosentista vajaaseen kolmeen prosenttiin.
Kuvio 4. Kotitalouksien bruttotulojen koostumus ja maksettujen tulonsiirtojen määrä pieni- ja suurituloisimmassa tulokymmenyksessä ja yhteensä vuosina 1987, 2000, 2005, 2010 ja 2016, €
Kotitaloudet ovat viime vuosina selvästi vaurastuneet, mikä näkyy etenkin suurituloisimman tulokymmenyksen bruttotuloissa, joista nykyisin runsaat 15 prosenttia tulee omaisuudesta osinko- ja korko- ja vuokratulojen muodossa. 1980-luvun lopulla vastaava osuus oli ainoastaan muutaman prosentin luokkaa. Samanaikaisesti on palkkojen bruttotulo-osuus pienentynyt suurituloisimmassa tulokymmenyksessä 10 prosenttiyksiköllä vajaasta 80 prosentista alle 70 prosenttiin.
Maksettujen tulonsiirtojen osuus kotitalouksien bruttotuloista oli vuonna 2016 keskimäärin 25,4 prosenttia, eli sama kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vastaava osuus oli 10,3 prosenttia, mikä on sama kuin vuotta aikaisemmin. Suurituloisimmassa tulokymmenyksessä maksettujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus oli 33,5 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli kaksi prosentin kymmenystä enemmän. Kuviosta 4 voi hyvin havaita, että maksettujen tulonsiirtojen bruttotulo-osuus on viime vuosien aikana kasvanut etenkin suurituloisimmassa tulokymmenyksessä.
Tietoja kotitalouksien tuloista muissa tulokymmenyksissä vuosilta 1987–2016 löytyy tulonjakotilaston tietokantataulukosta 2b .
1) Ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo saadaan kun kotitalouksien jäsenten yhteenlasketut tulot jaetaan kotitalouden kulutusyksiköillä. Kulutusyksiköt perustuvat OECD:n modifioituun kaavaan, jossa kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset 0,3 kulutusyksikköä kukin. Siten yhden henkilön kotitalouden kulutusyksikköluku on yksi ja kahden aikuisen kulutusyksikköluku on 1,5. Kahden huoltajan ja yhden alle 14-vuotiaan lapsen kotitaloudessa kulutusyksikköluku on 1,8. Kulutusyksiköiden avulla muodostettu ekvivalentti tulo huomioi kotitalouksien koko- ja rakenne-erot ja mahdollistaa tulovertailut erikokoisten kotitalouksien välillä.
Lähde: Tulonjakotilasto 2016, Tilastokeskus
Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 029 551 2610
Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma
Päivitetty 23.03.2018
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Väestöryhmittä;iset tuloerot 2016,
2 Kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot keskimäärin 38 300 euroa
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2016/02/tjt_2016_02_2018-03-23_kat_002_fi.html