Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2016 > Tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 3. Tuloerot Euroopan maissa

3. Tuloerot Euroopan maissa

Tuloerot ovat Suomessa edelleen Euroopan unionin keskitasoa pienemmät, vaikka ne kasvoivat kansainvälisesti verraten nopeasti erityisesti 1990-luvulla. Seuraavassa tarkastellaan tuloerojen nykytasoa Suomessa ja muissa Euroopan maissa ¹⁾ . Tuloeroja on kuvattu Gini-kertoimella. Mitä suurempi Gini-kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot. Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot.

3.1 Euroopan suurimmat tuloerot Serbiassa ja Bulgariassa

Pienimmät suhteelliset tuloerot Euroopassa ovat Islannissa ja Slovakiassa ja suurimmat Serbiassa ja Bulgariassa (kuvio 10). Suomessa tuloerot ovat EU:n keskitasoa pienemmät. EU-maiden Gini-kertoimien keskiarvo oli 30,8 vuonna 2015, kun Suomessa kerroin oli 25,4. Tiedot ovat vuodelta 2015, joka on tuorein vuosi, jolta kansainvälisiä vertailutietoja on saatavilla.

Kuvio 10. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2015, Gini-kerroin (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC 2016, tulojen viitevuosi 2015, UK ja Irlanti 2016).

Tuloerot kasvoivat Suomessa kansainvälisesti verraten hyvin nopeasti 1990-luvun lopussa, jonka jälkeen kehitys tasaantui. Tuloerot kasvoivat nopeasti myös Ruotsissa, mutta siellä kasvu on jatkunut. Molemmissa maissa tuloerojen lähtötaso oli alhainen, joten tuloerot Pohjoismaissa ovat edelleen pienemmät kuin useimmissa Euroopan maissa. Kuviossa 11 on kuvattu tuloerojen muutosta Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Virossa viimeisten kymmenen vuoden aikana Eurostatin tietojen pohjalta. Suomesta ja Tanskasta tuorein tieto on vuodelta 2016, muista maista vuodelta 2015.

Kuvio 11. Tuloerojen kehitys Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Virossa 2006–2016, Gini-kerroin (%)

Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC). Viron tiedoissa on aikasarjakatkos vuosien 2012 ja 2013 välillä.

Eurostatin lisäksi tilastotietoja tuloeroista ja niiden muutoksesta löytyy OECD:n tulonjakotietokannasta . Suomesta sekä Eurostatin (2003–) että OECD:n (1987–) tiedot perustuvat samaan lähteeseen eli Tilastokeskuksen tulonjakotilastoon. OECD:n käyttämän erilaisen kulutusyksikköasteikon vuoksi Gini-kertoimen taso on OECD-tiedoissa hieman korkeampi. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa OECD:n tietolähde on eri kuin Eurostatin, mikä voi aiheuttaa eroa myös tuloerojen ajalliseen kehitykseen.

Tilastokeskus seuraa Suomen tuloerojen kehitystä ensisijaisesti koko väestön kattavasta täysin rekisteripohjaisesta tulonjaon kokonaistilastosta tässä käytetyn otosaineiston asemesta. Näin tekevät myös Ruotsi , Norja ja Tanska. Kansallisten tilastojen tulokäsitteet eivät pääsääntöisesti ole kansainvälisesti vertailukelpoisia. Maiden välisissä vertailuissa on syytä käyttää joko OECD:n tai Eurostatin tietoja kansallisten lähteiden asemesta.

3.2 Tulotaso ja tuloerot Euroopan maissa

Gini-kerroin kuvaa maan sisäisiä suhteellisia tuloeroja, eikä siten huomioi maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 12 on esitetty ostovoimakorjattu ²⁾ mediaanitulo ja Gini-kertoimet Euroopan maissa vuonna 2015. Suomi asettuu ryhmään, jossa on tulotaso on keskivertoa ja tuloerot verraten kapeat (ostovoimakorjattu mediaanitulo 20 000–25 000 euroa vuodessa, Gini-kerroin alle 26).

Kuvio 12. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-kerroin, %) Euroopan maissa 2015, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Lähde: Eurostat, EU:n tulo- ja elinolotilasto (EU-SILC 2016, tulojen viitevuosi 2015, UK ja Irlanti 2016). Kuvio perustuu tämän julkaisun liitetaulukon 1 tietoihin.

Tulotaso on matalin Itä- ja Etelä-Euroopassa, joissa usein myös suhteelliset tuloerot ovat suuret. Poikkeuksia ovat Tsekki, Slovakia ja Slovenia, joissa tuloerot ovat verraten kapeat. Sveitsi, Luxemburg ja Norja erottuvat hyvin korkean tulotason maina, joista Norjassa on Eurostatin tietojen mukaan selvästi pienimmät suhteelliset tuloerot.

Kansainvälisissä vertailuissa pieniä maiden välisiä eroja ei ole syytä korostaa. EU:n tulo- ja elinolotilaston tiedot perustuvat otostutkimuksiin, joten tiedot sisältävät otantaan liittyvää epävarmuutta. Lisäksi vertailukelpoisuutta heikentää se, että tietyissä maissa tulotiedot perustuvat pitkälti rekisteritietoihin (vuonna 2015 Pohjoismaat, Alankomaat, Slovenia, Ranska, Sveitsi; suurelta osin myös Itävalta ja Espanja) ja muissa kokonaan tai suurelta osin haastattelutietoihin. Tulot eivät myöskään sisällä yhteiskunnan rahoittamien julkisten palvelujen arvoa, joiden arvo suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on suuri mm. Pohjoismaissa.

1) Tuloilla tarkoitetaan nettotuloja eli verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista (ilman myyntivoittoja) ja tulonsiirroista. Mukana tarkastelussa on koko väestö eli palkansaajien lisäksi eläkeläiset, työttömät ja muut väestöryhmät. Kooltaan ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulot on saatettu yhteismitallisiksi jakamalla ne kulutusyksiköillä. Kulutusyksikköasteikko on Eurostatin käyttämä asteikko, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat painon 0,3.
2) Ostovoimakorjauksella huomioidaan maiden väliset hintaerot. Yksityisen kulutuksen hintataso oli lähtöaineistossa Suomessa noin viidenneksen korkeampi kuin EU:n keskiarvo. Eurostatin tietokannassa ostovoimakorjauksen perusta on EU:n yksityisen kulutuksen hintataso (EU-28=100). Tässä julkaisussa ostovoimakorjatut tiedot on skaalattu suhteessa Suomen hintatasoon (Suomi=100) eli ”Suomen euroiksi”.

Lähde: Tulonjakotilasto 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 24.5.2018