Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2018 > Väestäöryhmittäiset tuloerot ja pienituloisuus > 1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966–2018

1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966–2018

Pienituloisia oli 640 000 vuonna 2018

Pienituloisia henkilöitä oli 640 000 vuonna 2018. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu kuitenkin pysähtyi, ja vuoden 2010 jälkeen pienituloisten määrä on ollut keskimäärin alle 700 000 vuodessa. Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,8 prosenttia vuonna 2018, kun edeltävänä vuonna se oli 12,1 prosenttia. Pienituloisuusaste oli korkeimmillaan vuonna 2008, jolloin se oli 13,9 prosenttia. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Pienituloisuusasteet eri pienituloisuusrajoilla vuosina 1966–2018, %

Tulokäsite ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (pl. myyntivoitot). Lähteet: 1966, 1971, 1976 ja 1981 kulutustutkimus; 1986–2018 tulonjakotilaston otosaineisto. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu.

Pienituloisuuden raja oli yhden hengen kotitalouksissa 14 970 euroa kohden vuonna 2018. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen nettotulonsa ovat alle 1 250 euroa kuukaudessa. Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 60 euroa (noin 5 euroa kuukaudessa) matalampi. Muille kuin yhden hengen kotitalouksille pienituloisuusraja saadaan kertomalla yhden hengen pienituloisuusraja kotitalouden kulutusyksikköluvulla ¹⁾ . Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen talouden euromääräinen pienituloisuusraja on 2,1-kertainen yhden hengen talouteen verrattuna.

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista.

Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä. Nettotulot saadaan vähentämällä bruttotuloista pakolliset verot ja veroluonteiset maksut. Käytettävissä oleva rahatulo on kansainvälisten suositusten mukainen ja myös Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) käyttämä päätulokäsite, johon ei lasketa mukaan laskennallista asuntotuloa eikä myyntivoittoja.

Väestöstä 5,4 prosenttia saa alle puolet keskitulosta

60 prosentin pienituloisuusraja on käytössä eurooppalaisissa vertailuissa, ja muun muassa Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat julkaisee tietoja tämän rajan pohjalta. Muissa kansainvälisissä vertailuissa ja suosituksissa käytetään usein myös 50 prosentin rajaa, toisin sanoen pienituloisiksi katsotaan ne henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle puolet kansallisesta mediaanitulosta.

294 000 henkilöä eli 5,4 prosenttia kotitalousväestöstä asui vuonna 2018 kotitaloudessa, jonka tulot olivat alle puolet kansallisesta keskitulosta. 108 000 henkilöä eli 2,0 prosenttia kotitalousväestöstä asui taloudessa, jonka tulot olivat alle 40 prosenttia koko maan keskitulosta. 40 prosentin rajalla pienituloisiksi määrittyvien osuus väestöstä on pysynyt melko vakaana vuoden 2005 jälkeen. 50 prosentin rajalla pienituloisten osuudessa on ollut enemmän vuosittaista vaihtelua, mutta kymmenen vuoden keskiarvo on kuitenkin alle 6 prosenttia. (Kuvio 1.)

Työttömät ja opiskelijat ovat pienituloisia muita useammin

Pienituloisuus on sosioekonomisista ryhmistä yleisintä työttömien keskuudessa (kuvio 2). Neljä kymmenestä työttömästä oli pienituloinen vuonna 2018. Opiskelijoista kolme kymmenestä oli pienituloisia. Harvinaisinta pienituloisuus on palkansaajien keskuudessa. Eläkeläisten pienituloisuus on ollut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana pääasiassa laskussa, mutta parin viime vuoden aikana eläkeläisten pienituloisuusaste on lähtenyt kasvuun. Eläkeläisten pienituloisuuden kasvu kohdentuu erityisesti yksinasuviin yli 65-vuotiaisiin.

Kuvio 2. Pienituloisuusasteet henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1987–2018

Lähde: Tulonjakotilaston otosaineisto

Pienituloisuus on yleisintä nuorilla aikuisilla ja iäkkäillä

Nuoret aikuiset ja 75 vuotta täyttäneet ovat muita useammin pienituloisia (kuvio 3). 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuus on ollut pääasiassa laskusuunnassa vuoden 2007 jälkeen, mutta on parin viime vuoden aikana kääntynyt kasvuun. Nuorten 18–24-vuotiaiden pienituloisuus on otantatutkimukselle tyypilliset vuosivaihtelut huomioon ottaen pysytellyt viime vuodet hieman yli 25 prosentissa. Nuorten aikuisten pienituloisuuteen vaikuttaa vahvasti se, ovatko he muuttaneet omilleen vai asuvatko he edelleen vanhempien kanssa. 65–74-vuotiaiden pienituloisuudessa on hienoista nousua viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana, mutta pienituloisuusaste on edelleen koko maan pienituloisuusastetta matalampi, hieman alle 10 prosenttia.

Lasten pienituloisuusaste on matalampi kuin väestön keskimäärin, 10,5 prosenttia. Vuosivaihtelut huomioiden lasten pienituloisuusaste on pysytellyt melko vakaana koko 2010-luvun. Lasten kokema pienituloisuus on kytköksissä kotitalouden työikäisten aikuisten määrään: kahden aikuisen kotitalouksissa asuvista lapsista reilut 8 prosenttia on pienituloisen kotitalouden jäseniä, kun yhden aikuisen talouksissa lähes joka neljäs lapsi on jäsen pienituloisessa taloudessa.

Kuvio 3. Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1987–2018

Lähde: Tulonjakotilaston otosaineisto

Yhden aikuisen taloudet kokevat pienituloisuutta muita useammin

Pienituloisuus on yleisintä yksinasuvilla, joista vajaat 30 prosenttia on pienituloisia (kuvio 4). Myös yhden huoltajan talouksissa asuvien lasten ja aikuisten pienituloisuus on yleistä: hieman alle joka neljäs yhden huoltajan talouksiin kuuluva henkilö on pienituloinen. Kotitalouksissa, joissa on kaksi työikäistä aikuista, on pienituloisia keskimääräistä harvemmin.

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet henkilön kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990–2018

Lähde: Tulonjakotilaston otosaineisto

Yksinasuvien pienituloisuus on ollut laskussa viime vuosina. Kuitenkin yksinasuvien kesken pienituloisuudessa on erisuuntaista kehitystä. Alle 35-vuotiaiden yksinasujien pienituloisuus on vähentynyt neljän viime vuoden aikana, kun taas eläkeikäisten yksinasujien pienituloisuus on lievässä kasvussa. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Yhden henkilön kotitalouksien pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1990–2018, %

Pienituloisuus yleisintä Pohjois-Karjalassa, vähäisintä Ahvenanmaalla

Kun tarkastellaan pienituloisuutta tarkemmilla aluetasoilla, on tietolähteenä käytettävä tulonjakotilaston kokonaisaineistoon pohjautuvia tietoja otosaineiston sijaan. Kokonaisaineistopohjaiset tiedot poikkeavat otostiedoista tulokäsitteen osalta (tuloissa ovat mukana myyntivoitot) ja tulonkäyttöyksikön osalta (asuntokunta, ks. käsitteet ja määritelmät). Eroista johtuen pienituloisuustiedot eivät ole suoraan verrattavissa edellä esitettyihin otostietoihin.

Pienituloisuus on yleisintä Pohjois-Karjalassa, missä asuntoväestöstä 18,1 prosenttia kuuluu pienituloiseen asuntokuntaan (kuvio 6). Myös Keski-Suomessa, Etelä-Savossa, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa pienituloisia on enemmän kuin 15 prosenttia asuntoväestöstä. Kaikkein vähäisintä pienituloisuus on Ahvenanmaalla, missä 9,2 prosenttia asuntoväestöstä on pienituloisia.

Kuvio 6. Asuntoväestön pienituloisuusasteet maakunnittain vuonna 2018

Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto

Tilastokeskus julkaisee nyt ensimmäistä kertaa sivuillaan alueittaisia pienituloisuustietoja. Tietoja maakuntien lisäksi kuntien ja seutukuntien pienituloisuudesta on saatavilla tilaston tietokantataulukoista.

1) Kulutusyksiköt perustuvat Eurostatin suositukseen. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2018, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Usva Topo 029 551 3036

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 12.03.2020