Etusivu > Tilastot > Tuottavuustutkimukset > Käsitteet ja määritelmät

Käsitteet ja määritelmät

Arvonlisäykseen perustuva kokonaistuottavuus

Arvonlisäys on määritelmällisesti tuotos miinus välituotekäyttö. Sovellettaessa arvonlisäyslaskentaa kokonaistuottavuuden arvioimiseksi arvonlisäyksen muutoksesta vähennetään pääoman ja työn kontribuutiot ts.

?kokonaistuottavuus?_arvl=arvonlisäyksen muutos-(pääoman+työn kontribuutiot)

Arvonlisäys

Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot.

Bruttokansantuote

BKT, bruttokansantuote, markkinahintaan on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos. Se voidaan määritellä kolmella tavalla: institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla; kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana (kulutus, pääoman bruttomuodostus, vienti miinus tuonti); tulojen summana (palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot miinus tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo, brutto).

Kasvulaskennan menetelmä

Kasvulaskennan nimi tulee siitä, että vuosittaiset arvonlisän muutokset hajotetaan kasvukomponentteihin, jolloin pystytään tarkastelemaan, mistä tekijöistä kasvu on tullut. Oletetaan, että vuodesta t vuoteen t-1 arvonlisä on kasvanut 5 % (logaritmiset % -muutokset). Tämä kasvu voidaan hajottaa osatekijöihin: osuuteen, joka johtuu pääoman määrän kasvusta; osuuteen, joka on seurausta työpanoksen kasvusta sekä osuuteen, joka johtuu kokonaistuottavuuden paranemisesta. Osatekijät summautuvat arvolisän muutokseen eli jos yo. esimerkissä oletamme, että pääoman vaikutus on 0,7 ja työvoiman 1,3 prosenttia kokonaistuottavuuden vaikutukseksi jää kolme prosenttia.

Primääripanokset – pääoma ja työvoima- voidaan edelleen hajottaa alaeriin. Tuottavuustutkimuksessa pääomapanoksesta eritellään T&K (tutkimus ja kehitys)- ja ICT-pääoman vaikutukset (viestintäteknologian vaikutukset), koneiden ja laitteiden, asuinrakennuksille sekä muiden pääomavarojen kontribuutiot. Työpanoksesta erotellaan tehtyjen työtuntien sekä työpanoksen sisällä tapahtuneen rakennemuutoksen vaikutukset.

Tuottavuustutkimuksen laskennat tehdään tarkimmillaan 63 toimialalle. Jokaiselle toimialalle lasketaan arvonlisäys, työn tuottavuus, pääoman ja työvoiman vaikutus tuottavuuteen sekä kokonaistuottavuus. Tämän jälkeen toimialoittaiset tiedot aggregoidaan arvonlisäyspainoin karkeammille tasoille ja tämän jälkeen vielä koko talouden tasolle.

Kokonaistuottavuus

Kokonaistuottavuudella tarkoitetaan sitä osaa arvonlisäyksen kasvusta, jota ei voida selittää tuotantopanosten (työ, pääoma) kasvulla. Tätä ei kuitenkaan pystytä suoraan mittaamaan, joten sen vaikutukset joudutaan arvioimaan residuaalina, kun muut arvonlisäyksen kasvuun vaikuttaneet tekijät on poistettu. Yleensä kokonaistuottavuuden ajatellaan tarkoittavan lähinnä teknistä kehitystä, mutta se voi sisältää muutakin.

Kokonaistuottavuus voidaan laskea arvonlisäykseen tai tuotokseen perustuen. Se saadaan kun arvonlisäyksen (tai tuotoksen) muutoksesta vähennetään pääoman ja työvoiman kontribuutioiden vaikutukset. Jos laskenta perustuu tuotos-menetelmään, vähennetään myös välituotekäytön vaikutus.

Kulumisaste

Kulumisaste kertoo, kuinka suuri osuus pääomakannasta kuluu loppuun vuoden aikana. Tuottavuustutkimuksissa kulumisasteet ovat toimiala- ja pääomatavaratyyppikohtaisia. Kiinteän pääoman kuluminen kuvaa tarkasteluajanjakson aikana loppuun käytettyä kiinteiden varojen määrää. Kuluminen on seurausta normaalista kulumisesta sekä ennakoitavasta vanhenemisesta ja siihen sisältyvät myös sellaisista satunnaisista vahingoista aiheutuneet kiinteän pääoman menetykset, joiden varalle voidaan ottaa vakuutus.

Kiinteän pääoman kuluminen poikkeaa liiketaloudellisista poistoista. Se tarkoittaa kiinteän pääoman käyttöä tuotannossa tarkastelujakson aikana. Se tulisi arvioida kiinteän pääomakannan ja eri pääomatavaroiden todennäköisen keskimääräisen taloudellisen iän perusteella.

Nettotuottoaste

Nettotuottoasteella tarkoitetaan pääoman rahoituskustannusta eli ns. sisäistä korkoa. Se on osa pääomatavaran käyttökustannusta. Se voidaan laskea residuaalina, kun tiedossa on pääomakorvaukset, hinnan muutoksista johtuvat pääomavoitot/tappiot sekä pääoman kulumisaste.

Pääoma- ja työvoimakorvaukset

Työvoimakorvaus eli palkka on tuottajan näkökulmasta työpanoksen hinta. Tarkasteltaessa työvoiman laadun muutoksen vaikutusta tuottavuuden muutokseen koulutustasoiltaan erityyppisten työntekijöiden tekemät työtunnit painotetaan ko. työntekijäryhmän työvoimakorvausten osuudella kaikista työvoimakorvauksista.

Kun toimialan arvonlisäyksestä vähennetään työvoimakorvaukset, jäljelle jää pääomakorvaus. Tarkasteltaessa pääomapalveluiden vaikutusta tuottavuuteen pääomakorvausten määrää käytetään pääomatavaratyyppien painojen laskennassa toimialoittain (vrt. työvoimakorvaukset). Pääomakorvausten määrää käytetään myös nettotuottoasteen laskennassa.

Pääomaintensiteetin kontribuutio

Pääomaintensiteetin (pääomapalveluiden volyymi/työtunti) muutoksen vaikutus työn tuottavuuden muutokseen.

Pääoman vuokrahinta

Pääoman vuokrahinta on pääomapalveluiden hinta. Pääoman vuokrahinta kuvaa sitä rahamäärää, joka olisi tarvittu vuoden aikana kattamaan x euron arvosta pääomatavaran palveluiden käyttöä. Tähän sisältyvät pääoman rahoituskustannukset tai vaihtoehtoiskustannus siitä, että pääomaa ei nyt voida käyttää muualla tuotannossa sekä pääomatavaran hinnan muutoksista johtuvat voitot tai tappiot ja pääoman kuluminen käytössä.

Tuotokseen perustuva kokonaistuottavuus

On perusteltua olettaa, että toimialojen välillä on välituotevaihdantaa. Esimerkiksi toimiala x voi toimittaa toimialalle y johtimia. Toimialan x johtimet ovat sen toimialan lopputuote, mutta eivät koko tuotantoketjun kannalta ole lopputuotteita. Toimiala y hyödyntää johtimia omien lopputuotteidensa, teknisten laitteiden, valmistuksessa. Käytettäessä pelkästään arvonlisäysmenetelmää välituoteintensiteetin kontribuutio tuottavuuden muutokseen jää huomiotta. Tuotokseen perustuva tuottavuuslaskenta ottaa sen huomioon.

Kokonaistuottavuuden laskentakaava muuttuu muotoon:

?kokonaistuottavuus?_tuotos=tuotoksen muutos-(pääoman+työn+välituotekäytön kontribuutiot)

Tuotos perushintaan

Tuotos perushintaan koostuu tilinpitojakson aikana tuotetuista tuotteista. Tuotos eritellään kolmeen tyyppiin: markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja muu markkinaton tuotos. Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin kun tuotantoprosessi tuottaa sen.

Tuottava pääomakanta

Kansantalouden tilinpidossa pääomakannalla tarkoitetaan kansantaloudessa olevaa pääoman määrää. Tähän sisältyvät sekä fyysinen pääoma kuten koneet, laitteet ja rakennukset että myös henkiset omaisuustuotteet kuten tutkimus- ja tuotekehitys.

Tuottavuustutkimuksessa käytettävä tuottava pääomakanta eroaa kansantalouden tilinpidon pääomakannasta. Se mittaa pääomakannan tarjoamia pääomapalveluita. Pääomapalveluiden määrä kuvaa pääomakantaa paremmin pääoman tuotantokykyä sekä vastaa tuotantofunktion muita tekijöitä.

Työn tuottavuus

Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä. Uusklassisen talousteorian mukaan talouskasvu syntyy työn tuottavuuden kasvusta.

Työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutio

Työpanoksen rakennemuutoksella tarkoitetaan työpanoksessa tapahtuvia muutoksia. Tuottavuustutkimuksessa tehdyt työtunnit ja työkorvaukset on luokiteltu työntekijöiden iän, koulutustason ja sukupuolen mukaan. Näin pystytään havaitsemaan, mikä osa tuottavuuden kasvusta johtuu näissä tekijöissä tapahtuneista muutoksista.

Työpanoksen rakennemuutoksen kontribuutiota arvioitaessa on käytetty työssäkäyntitilaston aineistoa vuodesta 1975 alkaen. Aineisto jaetaan edellä mainittuihin luokkiin. Kullekin luokalle määräytyy oma painonsa ko. luokan keskimääräisiä palkkoja hyödyntäen (oletuksena, että palkat kuvastavat työvoiman rajatuottavuutta). Yksi luokka koostuu esim. korkeasti koulutetuista 30–54-vuotiaista naisista, jonka ikänsä ja koulutuksensa perusteella voidaan olettaa saavan korkeampaa tuloa kuin esimerkiksi alle 30-vuotias keskiasteen koulutuksen saanut mies. Jos esim. korkeasti koulutettujen suhteellinen osuus kokonaistyöpanoksen sisällä kasvaa tai jos korkeasti koulutettujen suhteellinen palkka nousee, näkyy tämä rakennemuutos-termin kasvuna.

Välituotekäyttö

Välituotekäyttö koostuu tuotantoprosessissa panoksina kulutettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta, lukuun ottamatta kiinteitä varoja, joiden kulutus kirjataan kiinteän pääoman kulumisena. Tavarat ja palvelut voidaan joko muuntaa tai käyttää hyväksi tuotantoprosessissa.

Välituotteina käytetyt tuotteet pitää kirjata ja arvottaa sillä hetkellä, jolloin ne joutuvat tuotantoprosessiin. Ne on arvotettava samanlaisten tavaroiden tai palveluiden sen hetkisiin ostajan hintoihin.