Etusivu > Tilastot > Työolot > 2018 > Laatuseloste: Työolotutkimus

Laatuseloste: Työolotutkimus

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus
• 6. Tilastojen vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Työolotutkimukset ovat laajoja, Suomessa asuvan palkansaajaväestön kattavia haastattelututkimuksia. Tutkimukseen haastateltavat keskimäärin vähintään 10 tuntia viikossa työskentelevät 15–67-vuotiaat palkansaajat edustavat kaikkia ammatti- ja toimialoja (vuoteen 2013 asti yläikäraja oli 64 vuotta). Otoskoot ovat vaihdelleet 3 800 henkilöstä yli 7 000 henkilöön.

Tilastokeskus on tehnyt työolotutkimuksia vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003, 2008, 2013 ja 2018. Suuri osa työolotutkimuksen kysymyksistä on toistettu samanlaisina tutkimuskerrasta toiseen niin, että vuoden 2018 tutkimuksen valmistuttua työolojen ja niiden kokemisen aikasarja kattaa 41 vuotta. Tällaisten aikasarjojen olemassaolo on kansainvälisestikin varsin poikkeuksellista. Työolotutkimusten tilastointiprosessissa ja raportoinnissa noudatetaan SVT-tilastoille asetettuja laatukriteereitä.

Työolot ymmärretään tutkimuksessa laajasti sekä fyysisiksi että psyykkisiksi ja sosiaalisiksi työympäristötekijöiksi. Työolotutkimuksen tietosisältö kattaa seuraavat aihealueet: fyysinen työympäristö; psyykkiset ja sosiaaliset työympäristötekijät; terveys, stressioireet; asema työmarkkinoilla, työhistoria, perhe, taustamuuttujat. Vuoden 2018 tutkimuksen erityisteemana oli työn digitalisaatio. Käsitteet ja määritelmät on kuvattu osoitteessa: http://stat.fi/til/tyoolot/kas.html .

Työolotutkimus pyrkii kuvaamaan eri tasoilla tapahtuvia työelämän muutoksia ja niiden välisiä yhteyksiä. Palkansaajien kokemuksissa tapahtuneita muutoksia voidaan tarkastella yhteydessä muutoksiin työorganisaatioissa sekä talouden ja rakenteiden muutoksiin. Esimerkiksi työmarkkina-asemien muutosta koskevat kysymykset on mahdollista yhdistää muihin työolojen piirteisiin ja tutkia palkansaajaryhmien välisiä eroja. Myös eri työolotekijöiden välisiä yhteyksiä – esimerkiksi työsuhteen turvallisuuden kokemusta, työpaineita ja stressioireita – voidaan tutkia monipuolisesti. Erilaisten alaryhmien vertailu on mahdollista tutkimuksen suuren otoskoon ansiosta.

Työolotutkimusjärjestelmän avulla voidaan tehdä suomalaista työelämää koskevia yleistyksiä, tutkia kulloinkin vallitsevaa työelämän tilaa – hyvin- ja pahoinvoinnin tasoa – sekä seurata ajassa tapahtunutta muutosta pitkällä aikavälillä. Tuloksia hyödynnetään työpoliittisen päätöksenteon tukena niin valtakunnallisella kuin työorganisaatioidenkin tasolla, ja tutkimus tarjoaa aineistoa alan tutkimukseen sekä vertailukohteen paikalliselle tai alakohtaiselle työelämän tutkimukselle.

Vuoden 2018 työolotutkimuksen tiedonkeruuta olivat mukana rahoittamassa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, Työsuojelurahasto, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Eläketurvakeskus, Työterveyslaitos, Keva, Työturvallisuuskeskus, Valtiokonttori ja Kela.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Työolotutkimus on pääosin käyntihaastatteluna toteutettu otantatutkimus. Vuoden 2018 työolotutkimuksen otos on poimittu syys- ja lokakuun 2018 työvoimatutkimuksen toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen rotaatioryhmän 15–67-vuotiaiden vastaajien joukosta. Käyntihaastattelujen tiedonkeruu ajoittui välille 10.9.2018 – 6.1.2019.

Työolotutkimuksen varsinaiseen otokseen kuuluminen selvitettiin työvoimatutkimuksen puhelinhaastattelun aikana: työolotutkimuksen otokseen kuuluivat ne työllisiksi palkansaajiksi osoittautuvat henkilöt, joiden säännöllinen viikkotyöaika oli vähintään 10 tuntia. Heille ehdotettiin työolotutkimukseen osallistumista ja sovittiin erillisestä käyntihaastattelusta. Yhdeksän prosenttia haastatteluista tehtiin puhelimitse, jos käyntihaastattelua oli muuten mahdoton järjestää. Haastattelun keskimääräinen kesto oli 63 minuuttia. Haastattelut toteutettiin pääosin syys-joulukuussa 2018, mutta joitakin haastatteluja tehtiin vielä tammikuun 2019 alkupäivinä. Haastattelut tehtiin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Kulloisenkin työolotutkimuksen tutkimuslomake suunnitellaan edellisen tutkimuksen lomakkeen pohjalta yhteistyössä Tilastokeskuksen asiantuntijoista, tiedonkeruun rahoittajien edustajista ja muista työelämän asiantuntijoista koostuvan asiantuntijaryhmän kanssa. Asiantuntijaryhmä kokoontuu lomakkeen sisällön suunnittelun aikana useita kertoja keskustelemaan ja päättämään mahdollisista muutoksista lomakkeen sisällössä.

Tutkimuksen sisällön suunnittelussa pyritään toistuvuuteen niin, että aiemmissa tutkimuksissa toimiviksi osoittautuneiden ja edelleen relevanttien kysymysten avulla voidaan jatkaa työolotutkimusten aikasarjaa. Toisaalta ongelmallisiksi osoittautuneita kysymyksiä on voitu muokata aikaisempien kokemusten ja saadun palautteen mukaisesti paremmiksi ja/tai ajantasaisemmiksi. Työelämän muutokset edellyttävät myös sitä, että joka tutkimuskierroksella lomakkeelle on lisätty uusia, tutkimushetkellä ajankohtaisia teemoja käsitteleviä kysymyksiä. Samalla joistakin vanhoista, ei enää kovin tarpeellisiksi koetuista kysymyksistä on luovuttu. Koska työolotutkimukseen osallistujat poimitaan työvoimatutkimuksen kohdejoukosta, työolotutkimuksen tietosisältöä on voitu täydentää työvoimatutkimuksen haastattelusta saadulla tiedolla.

Työvoimatutkimuksen ja työolotutkimuksen vahvan kytköksen vuoksi työolotutkimuksen katoon vaikuttaa työvoimatutkimuksen kato. Jos kohdehenkilöä ei tavoiteta työvoimatutkimuksen haastatteluun kahden kenttätyöviikon aikana, hän jää työvoimatutkimuksessa katoon. Käyntihaastattelujen lähtöotoksesta tavoitettiin vuoden 2018 työvoimatutkimuksen haastatteluihin 6 153 sellaista henkilöä, jotka täyttivät työolotutkimuksen otoskriteerit. Heistä 4 110 henkilöltä saatiin työolotutkimuksen vastaaja-aineistoon hyväksyttävä haastattelu. Osittaiskatoon jäi 12 aloitettua haastattelua, joita ei voitu viedä loppuun asti. Työolotutkimuksen vastausosuus työvoimatutkimukseen tavoitetuista otoshenkilöistä oli 66,8 prosenttia, jota voi pitää varsin hyvänä tämäntyyppisessä haastattelututkimuksessa. Vastausosuus oli kuitenkin selvästi pienempi kuin vuonna 2013 (76 %). Vastausasteiden lasku on tätä nykyä yleinen ongelma henkilötiedonkeruissa. Työvoimatutkimuksen laatuseloste ja menetelmäseloste ovat luettavissa tilaston kotisivuilta tästä osoitteesta: http://stat.fi/til/tyti/index.html.

Vaikka vuoden 2018 työolotutkimuksen tulokset julkaistaan edelleen käyntihaastatteluaineiston pohjalta, sen tiedonkeruu toteutettiin Tilastokeskuksen uuden strategian mukaisesti yhdistelmätiedonkeruuna. Tiedot kerättiin poikkeuksellisesti kahdella eri otoksella, joista yhteen sovellettiin käyntihaastatteluja ja toiseen verkkotiedonkeruuta. Lähtökohtana oli yhdistää aineistot tiedonkeruun jälkeen. Tällaiseen kahdella erillisellä otoksella toteutettuun poikkeusratkaisuun päädyttiin, koska tiedonkeruutavan vaikutusta tuloksiin tai sitä, miten työolotutkimuksen kaltainen pitkä tiedonkeruu toimii verkkokyselynä, ei ehditty testata pilottitutkimuksella. Käyntihaastatteluilla ja verkkotiedonkeruulla kerätyt aineistojen vertailukelpoisuutta analysoitiin ennen päätöstä aineistojen yhdistämisestä.

Verkkotiedonkeruu toteutettiin aikavälillä 4.11.2018 - 27.1.2019. Lähtöotos poimittiin Työvoimatutkimuksen marras- ja joulukuun toisesta, kolmannesta, neljännestä ja viidennestä rotaatiosta niistä 15–67–vuotiaista vastaajista, joiden säännöllinen viikkotyöaika oli vähintään 10 tuntia. Haastattelija pyysi työvoimatutkimuksen päätteeksi työolotutkimuksen otoskriteerit täyttäviltä kohteilta sähköpostiosoitetta, johon lähetettiin henkilökohtainen linkki työolotutkimuksen verkkolomakkeelle sekä tutkimuksesta kertova esite. Viikon päästä lähetettiin massapostina muistutus niille linkin saaneille, jotka eivät olleet vielä vastanneet tutkimukseen. Kenttätyöajan loppupuolella yhä vastaamattomille lähetettiin paperikirje, joka sisälsi tunnukset tiedonkeruulomakkeelle.

Työvoimatutkimuksen kautta tavoitettiin 3 200 työolotutkimuksen otoskriteerit täyttävää henkilöä. Heistä 2 660 antoi haastattelijalle sähköpostiosoitteensa, ja 1 866 kävi avaamassa tiedonkeruulomakkeen. Lomakkeen täytti vähintäänkin rajapisteeseen asti eli hyväksyttävästi 1 531 henkilöä. Vastaajaosuus työvoimatutkimukseen tavoitetusta otoksesta oli 47,8 prosenttia.

Aineistojen valmistumisen jälkeen kävi ilmi, että käyntihaastatteluista ja verkkotiedonkeruusta saadut tulokset poikkesivat merkittävästi toisistaan monien työolotutkimuksen keskeisten muuttujien osalta senkin jälkeen, kun aineistojen rakenne painotettiin mahdollisimman hyvin kohderyhmää edustaviksi painokertoimia käyttämällä. Noin puolessa tutkimuslomakkeen kysymyksistä estimoidut jakaumat poikkesivat verkko- ja käyntihaastatteluaineistoissa tämänkin jälkeen.

Tällaista menetelmävaikutusta ei juurikaan esiintynyt niin sanotuissa faktakysymyksissä, jotka koskivat esimerkiksi työsuhteen tyyppiä (vakinainen/määräaikainen), esimiehen sukupuolta tai työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistumista. Sen sijaan subjektiivisempien kysymysten osalta nähtiin, että verkossa vastanneiden vastaukset olivat pääsääntöisesti selvästi kielteisempiä kuin käyntihaastatteluissa.

Näiden tulosten perusteella oli ilmeistä, että jos vuoden 2018 työolotutkimuksen tulokset raportoidaan käyntihaastattelujen ja verkkotiedonkeruuseen perustuvan yhdistelmäaineiston pohjalta, niitä ei voi luotettavasti verrata aiempien työolotutkimusten tuloksiin. Tämä tarkoittaisi pisimmillään vuodesta 1977 jatkuneiden aikasarjojen katkeamista. Näin ollen Tilastokeskus päätyi julkaisemaan vuoden 2018 työolotutkimuksen tulokset käyntihaastatteluaineiston pohjalta, jotta ne olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia aiempien työolotutkimusten kanssa.

Kahdella eri otoksella toteutettu yhdistelmätiedonkeruun aineistoa kuitenkin hyödynnetään ensinnäkin analysoimalla tarkemmin sitä, miten menetelmävaikutus ilmenee useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksena. Tämä on tärkeää erityisesti työolotutkimuksen kaltaisessa tutkimuksessa, jossa kartoitetaan vastaajien subjektiivisia kokemuksia pikemminkin kuin objektiivisesti mitattavissa olevia työympäristön tekijöitä. Analyysin tulosten perusteella Tilastokeskus pystyy jatkossa tunnistamaan tutkimusasetelmien sekä lomakesuunnittelussa menetelmävaikutuksen kannalta keskeiset ongelmakohdat aikaisempaa tarkemmin. Tuloksia voidaan hyödyntää niin tulevissa työolotutkimuksissa kuin Tilastokeskuksen muissa yhdistelmätiedonkeruuseen pohjautuvissa tiedonkeruissa.

Lisäksi verkkotiedonkeruun aineistolla vuodelta 2018 on ratkaiseva rooli työolotutkimuksen tulevaisuuden kannalta. Seuraavan työolotutkimuksen tiedonkeruu toteutetaan hyvin todennäköisesti yhdistelmätiedonkeruulla yhdellä otoksella niin, että vastaajilla on mahdollisuus valita itselleen mieluisin vastaamistapa. Vuonna 2018 kerätyn verkkoaineiston ansiosta tuleva muutos ei kuitenkaan tarkoita täydellistä aikasarjakatkosta. Tulevan työolotutkimuksen yhdistelmätiedonkeruuaineiston tuloksia voidaan jatkossa verrata taaksepäin vuoteen 2018 sen ansiosta, että vuoden 2018 aineistosta on olemassa myös käyntihaastattelut ja verkkotiedonkeruun yhdistävä yhdistelmäaineisto. Tämä merkitsee tulevaisuudessa uuden aikasarjan alkua: kun työolotutkimuksen yksi aikasarja nyt päättyy vuoteen 2018, uusi aikasarja alkaa vuodesta 2018 eteenpäin.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Työolotutkimuksen tiedot perustuvat vastaajien haastatteluissa antamiin tietoihin. Kysymyslomakkeen suunnitteluun on panostettu paljon, jotta kysymykset olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä ja helppoja vastata. Myös haastattelijoiden koulutukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Haastattelututkimuksessa ei kuitenkaan ole mahdollista täysin häivyttää eroja vastaajien tavoissa tulkita ja ymmärtää esitettyjä kysymyksiä ja niiden vastausvaihtoehtoja.

Tutkimustulosten oikeellisuuteen vaikuttaa vastauskato. Lähtöotoksesta jäi jo työvoimatutkimuksessa kadoksi 3 125 henkilöä, joista ei varmuudella tiedetä, olisivatko he täyttäneet työolotutkimuksen otoskriteerit vai eivät. Voi kuitenkin estimoida, että noin 1 600 heistä olisi kuulunut työolotutkimuksen otokseen, jolloin työolotutkimuksen käyntihaastattelujen estimoitu otoskoko olisi 7 753 ja vastausosuus noin 52 prosenttia (69 % vuonna 2013).

Taulukko 1. Haastattelujen määrä ja vastausprosentit työvoimatutkimukseen tavoitetusta otoksesta sukupuolen ja 10-vuotisikäryhmän mukaan

		Saatu haastattelu, %	Saatu haastattelu, N	Kieltäytyi, %	Ei tavoitettu, %	Muu syy, %	Yhteensä, %	Yhteensä, N
	Yhteensä	66,8	4 110	22,1	1,6	9,5	100	6 153
Naiset	Yhteensä	68,7	2 134	20,3	1,6	9,4	100	3 107
	15-24-vuotiaat	51,9	111	33,6	2,8	11,7	100	214
	25-34-vuotiaat	63,2	379	2,3	3,2	11,3	100	600
	35-44-vuotiaat	69,5	528	20,0	1,3	9,2	100	760
	45-54-vuotiaat	72,8	603	17,6	1,1	8,5	100	828
	55-67-vuotiaat	73,4	513	18,0	0,7	8,5	100	705
Miehet	Yhteensä	65,0	1 976	24,0	1,6	9,4	100	3 039
	15-24-vuotiaat	46,8	108	37,2	3,0	13,0	100	231
	25-34-vuotiaat	59,6	429	26,2	2,2	12,1	100	720
	35-44-vuotiaat	64,6	484	23,5	1,3	10,6	100	749
	45-54-vuotiaat	70,8	523	20,7	1,6	6,9	100	739
	55-67-vuotiaat	72,2	432	21,0	0,7	6,3	100	600

Työolotutkimuksen kadon jakautuminen on hyvin samanlainen kuin haastattelututkimuksissa ylipäänsä: Vastausprosentti on korkeampi naisilla kuin miehillä. Nuorimmissa ikäryhmissä vastausprosentti jää alhaisimmaksi, ja kaikkein parhaimpiin vastausprosentteihin päästään iäkkäimpien palkansaajien keskuudessa.

Vuoden 2018 aineistolle on laskettu painokertoimet, jotka korjaavat aineiston rakenteen vinoumaa sukupuolen, 10-vuotisikäryhmän, maakunnan, koulutusasteen ja sosioekonomisen ryhmän mukaan niin, että aineisto vastaa työvoimatutkimuksen perusteella estimoitua kohdeväestöä eli vähintään 10 tuntia viikossa työskenteleviä palkansaajia. Myös vuosien 2008 ja 2013 työolotutkimusten aineistoille on laskettu takautuvasti painokertoimet sukupuolen, 10-vuotisikäryhmän, maakunnan ja koulutusasteen perusteella. Aiempien työolotutkimusten aineistoille ei ole laskettu painokertoimia, mutta niiden vastausprosentti on ollut erittäin hyvä.

4. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Työolotutkimusta tehdään noin viiden vuoden välein. Tuorein tutkimus on vuodelta 2018.

5. Tietojen saatavuus

Vuoden 2018 tutkimuksesta on julkaistu perusraportti sähköisenä julkaisuna joulukuussa 2019. Julkaisusta ilmestyy myös pieni määrä painojulkaisuja. Lisäksi tietoja julkaistaan Tilastokeskuksen internet-sivuilla julkistusjärjestelmässä, artikkeleina, blogeina ja tammikuusta 2020 alkaen tietokantataulukkoina.

Tilastokeskus on julkaissut vuosien 1997, 2003, 2008 ja 2013 työolotutkimuksista perusraportin. Vuosien 1997 ja 2003 tutkimuksista on julkaistu myös työoloja sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta tarkastelevat raportit. Lisäksi vuosina 1997 ja 2003 työolotutkimuksen aineistosta on julkaistu artikkelikokoelma yhdessä rahoittajien ja aineistonkäyttäjien kanssa. Tutkimusten tuloksia on esitelty erilaisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä luentotilaisuuksissa, seminaareissa ja konferensseissa. Tilastokeskuksen ulkopuoliset aineiston käyttäjät ovat julkaisseet työolotutkimuksen tuloksia omissa artikkeleissaan ja raporteissaan.

Työolotutkimuksen tietoja ei luovuteta tunnistettavassa muodossa Tilastokeskuksen ulkopuolelle (Tilastolaki 280/2004, Henkilötietolaki 523/1999). Tilastokeskuksen tutkijapalvelut tarjoavat yksikkötason aineistoja (eli mikroaineistoja) tieteellisiin tutkimuksiin ja tilastollisiin selvityksiin ainoastaan erillisen käyttölupapäätöksen perusteella ja tunnistetiedot poistettuna. Aineistot tarjoavat hyvät mahdollisuudet erilaisten selvitysten ja tutkimusten tekoon. Niiden pohjalta on tehty myös lukuisia opinnäytetöitä. Lisätietoja Tilastokeskuksen tuotteista ja palveluista voi lukea täältä: https://www.stat.fi/tup/index.html .

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Työolotutkimuksen keskeisimmistä tiedoista on olemassa vuoden 2018 aineiston valmistuttua vertailukelpoinen aikasarja vuosilta 1977–2018. Tämä aikasarja kattaa 41 vuotta suomalaista työelämää.

7. Selkeys ja yhtenäisyys

Työolotutkimuksen lisäksi työmarkkinoihin liittyviä Tilastokeskuksen tilastoja ovat työvoimatutkimus, avoimien työpaikkojen tilasto, työtaistelutilasto, työtapaturmatilasto sekä työssäkäyntitilasto. Näistä erityisesti työvoimatutkimuksen tietosisältö ja kiinnostuksen kohteet ovat osittain päällekkäisiä työolotutkimuksen kanssa. Työvoimatutkimuksen kohdejoukko on kuitenkin koko työikäinen väestö, mutta työolotutkimuksessa vain vähintään 10 tuntia viikossa työskentelevä palkansaajaväestö. Lisäksi työolotutkimus pyrkii selvittämään palkansaajien työhistoriaan sekä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin työoloihin liittyviä asioita huomattavasti laaja-alaisemmin ja syvällisemmin kuin mitä työvoimatutkimuksen puitteissa on mahdollista tehdä. Työolotutkimus on perinteisesti kerätty syksyisin lukuun ottamatta vuotta 2008, jolloin tiedonkeruu tapahtui keväällä. Työvoimatutkimuksen tiedot taas kerätään kuukausittain ja niistä lasketaan vuosikeskiarvo.

Koska työolotutkimus tehdään Tilastokeskuksen kuukausittaisen työvoimatutkimuksen tiedonkeruun yhteydessä (ks. yllä), Työolotutkimuksen aineistoon voidaan helposti liittää myös työvoimatutkimuksen yhteydessä kerätyt tiedot ilman, että haastateltavilta tarvitsisi kysyä samoja asioita uudelleen. Työvoimatutkimuksesta liitettyjä tietoja ovat mm. vastaajan ammatti, työpaikan toimiala, työsuhteen kesto sekä säännöllinen työaika.

Lähde: Työolot 2018, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hanna Sutela 029 551 2907, Anna Pärnänen 029 551 3795, Marianne Keyriläinen 029 551 3656, tyovoimatutkimus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 11.12.2019