Etusivu > Tilastot > Kansantalouden tilinpito > 2003 > Kansantalouden tilinpidon menetelmäuudistus: tarjonta- ja käyttötaulukoiden integrointi 2003 (2/2003)

Kansantalouden tilinpidon menetelmäuudistus: tarjonta- ja käyttötaulukoiden integrointi 2003 (2/2003)

Johdanto

Suomen kansantalouden tilinpidon laadintamenetelmä on uudistettu ns. tarjonta- ja käyttötaulukoiden pohjalle. Taulukoiden laadinta on muuttanut tilinpidon tietoja ja samassa yhteydessä on tehty myös muita koko aikasarjaan kohdistuvia korjauksia.

Uudistus liittyy EU-maita ja muita Euroopan maita koskevaan Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän uudistusprosessiin, jonka ensimmäiset tulokset julkistettiin vuonna 1999¹ ja aikasarja vuosille 1975-1998 vuonna 2000². Uudistuksen taustalla on maailmanlaajuinen kansantalouden tilinpidon suositus SNA93³.

Kansantalouden tilinpitoa koskeva EU-asetus⁴ säädettiin vuonna 1996.

Seuraava uudistus Suomen kansantalouden tilinpitoon tehdään vuoden 2005 lopussa.

Laadintaprosessi lyhyesti

Tarjonta- ja käyttötaulukot perustuvat suurelta osin siihen työhön, joka on tarvittu aiemminkin vuositilinpidon laskemiseksi. Laadinta on organisoitu yli 30 tehtäväkokonaisuuteen ilmiöalueittain, esimerkiksi toimialoittain ja sektoreittain. Tiedot lasketaan ensin näille ilmiöalueille kansantalouden tilinpidon käsitteiden ja luokitusten mukaisesti. Tietolähteinä käytetään osin kunkin kuvattavan ilmiöalueen omia lähteitä (esimerkiksi teollisuustilasto, valtion tilinpäätösaineisto, vakuutusyhtiötilasto), osin useille alueille yhteisiä lähteitä (esimerkiksi yritysrekisteri, yritysten rakennetilastoaineisto, työvoimatutkimus). Ilmiöaluetiedot ovat lähtökohta tarjonta- ja käyttötaulukoille. Lisäksi taulukoiden laadinnan keskeisiä aineistoja ovat teollisuuden hyödyketilasto ja ulkomaankauppatilasto sekä verotiedot. Kansantalouden tilinpidon tietolähteet kattavat valtaosan Tilastokeskuksen tuottamista tilastoista sekä lukuisan määrän Tilastokeskuksen ulkopuolisten tiedontuottajien aineistoja.

Tarjonta- ja käyttötaulukoissa tarkastellaan nimensä mukaisesti tuotteiden tarjontaa ja niiden käyttöä. Tätä varten tuotosta ja välituotteita koskevat toimialatiedot jaetaan tuotteisiin ja hyödynnetään teollisuuden ja ulkomaankaupan tuotetilastoja. Tuoteveroja sekä kaupan ja kuljetuksen lisiä koskevat tiedot ovat olennainen osa tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadintaa, hinnanmuodostusprosessia. Tarjonta- ja käyttötaulukoiden laadinnan perusidea on tuotevirran systemaattinen käsittely tarjonnasta käyttöön. Jotta kysyntä ja tarjonta saataisiin tasapainoon, lähdeaineistojen perusteella laskettuja lähtöestimaatteja joudutaan muuttamaan, lähdeaineistojen tietoihin tekemään korjauksia ja hakemaan kokonaisuuden kannalta oikeaa tietoa sovittamalla yhteen useita tietolähteitä. Taulukoiden laadinnan lopputuloksena syntyy tasapainotettu tuotetase, joka muodostaa samalla kansantalouden huoltotaseen ja jossa tarjonta on yhtä suuri kuin käyttö eikä tilastoeroa esiinny.

Ilmiöalueittaisia tietoja laskettaessa tietojen oikeellisuutta tarkastellaan usealla eri tavalla. Samaa ilmiötä kuvaavien eri aineistojen välillä tehdään vertailuja oikeiden vuosimuutosten ja kattavuuden varmistamiseksi. Useiden tilinpidon muuttujien eli taloustoimien kohdalla tiedot lasketaan sekä tarkasteluajankohdan nimellisiin arvoihin että perusvuoden hintaisina. Tämä tekee mahdolliseksi eri ajankohtien välisten arvo-, volyymi- ja hintamuutosten tarkastelun. Tällöin pätee yhtälö: arvon muutos = volyymin muutos x hinnan muutos. Työn tuottavuuden muutosta mitataan arvonlisäyksen volyymin muutoksen ja työpanoksen muutoksen suhteella ja ansiotason kehitystä laskettuna palkkojen ja työllisten tai työpanoksen muutosten suhteella. Keskeisiä tunnuslukuja ovat myös säästämisaste ja nettoluotonanto. Säästämisaste eli säästön osuus käytettävissä olevasta tulosta on kiinnostava erityisesti kotitaloussektorin kohdalla, kun taas nettoluotonanto, joka kuvaa sektorin rahoitusasemaa, on erityisen tärkeä julkisyhteisöillä.

Tasapainotetut tarjonta- ja käyttötaulukot korvaavat lopullisten lukujen laadinnassa entisen makrotason yhteenvetojärjestelmän tuotevirtojen osalta. Ne tuottavat kansantalouden huoltotaseen tiedot. Lisäksi tasapainotetaan tulot ja menot sekä pääomatilin erät sektoreittain ja sovitetaan nämä tiedot huoltotaseeseen.

Toistaiseksi tarjonta- ja käyttötaulukot on laadittu vain käypiin hintoihin. Kiinteähintainen järjestelmä perustuu vielä vanhaan toimiala/ilmiöaluepohjaiseen menetelmään. Kiinteähintaiset laskelmat on laadittu uuden perusvuoden (2000 = 100) mukaan. Kiinteähintaisten tarjonta- ja käyttötaulukoiden suunnittelu on käynnissä. Samoin käypähintaisten ennakollisten lukujen laskenta perustuu vanhaan menetelmään, ns. makrotason yhteenvetoon eikä tarjonta- ja käyttötaulukoihin. Tästä syystä ennakollisissa luvuissa esitetään myös käypähintainen tilastoero kysynnän ja tarjonnan välillä.

Tilinpidon tietolähteitä ja laskentamenetelmiä on kuvattu Tilastokeskuksen internet-sivuilla menetelmäkuvauksessa Suomen bruttokansantulon (BKTL) menetelmäkuvaus.

Uudistuksen keskeisimmät muutokset

Luokitukset

Tuoteluokitus

Lopullisten lukujen laskennan perustana on tuoteluokitus, jossa on 952 tuotetta. Luokitus perustuu EU:n tuoteluokitukseen, CPA:han.

Toimialaluokitus

• Toimialatiedot julkaistaan kirjaintasolla erikseen suuruusluokasta riippumatta (esim. B, P)
• Maa- ja metsätalouden alatoimialaerittelyä on tarkistettu vastaamaan toimialaluokitusta.
• Tietoliikenne on eritelty posti- ja kuriiritoimintaan (641) ja teleliikenteeseen (642).
• Liike-elämän palveluista (KB) esitetään erikseen tietojenkäsittelypalvelut (72)
• Puun tukkukauppa on siirretty metsätaloudesta tukkukauppaan.

Tuottajatyyppiluokitus:

• Markkinatuottajat
• Omaan loppukäyttöön tuottajat
• Muut markkinattomat tuottajat

Tässä julkaisussa tiedot julkaistaan vain tuottajatyypit yhteensä -tasolla, poikkeuksena taulukko 2.5 Työn tuottavuuden muutos toimialoittain.

Investointien tavaratyyppiluokitus

Kiinteistöjen (paitsi maan) omistusoikeuden siirtokustannukset on siirretty talonrakennusinvestointeihin. Aiemmin ne sisältyivät maan ja muiden valmistamattomien varojen arvon lisäykseen.

Sektoriluokitus

Toimialoittaisessa tarkastelussa tuotanto- ja tulonmuodostustilit yrityksille ja kotitalouksille esitetään yhdessä: Yritykset ja kotitaloudet (S111+S14). Sen sijaan yritysten ja kotitalouksien sektoritilit laaditaan erikseen kuten tähänkin saakka.

Asunto-osakeyhtiöistä luetaan asuntoyhteisöihin enää niiden maksamat palkansaajakorvaukset (ja niitä vastaava tuotos). Asunto-osakeyhtiöiden kaikki muut taloustoimet on jaettu asunto-osakkeet omistavien sektoreiden kesken. Asuinkiinteistöyhtiöt luetaan edelleen asuntoyhteisöihin.

Vain yhdenlainen sektoritarkastelu

Tähän saakka Suomen kansantalouden tilinpidossa on ollut kaksi erilaista sektorinäkökulmaa: funktionaalinen ja institutionaalinen. Nyt funktionaalisen sektorin käsitteestä on luovuttu ja tilinpito esitetään ainoastaan institutionaalisen sektorin näkökulmasta. Samalla on luovuttu käsitteistä markkinatuotanto ja markkinaton tuotanto. Tilalla on tuottajatyyppi: markkinatuottaja, omaan loppukäyttöön tuottaja ja muu markkinaton tuottaja.

Muutos selkiinnyttää erityisesti julkisen sektorin tarkastelua. Institutionaalinen sektori määritellään kuten ennenkin päätöksentekoyksiköiden perusteella. Kukin institutionaalinen sektori jakaantuu edelleen toimipaikkojen pohjalta määriteltyihin toimialoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun aiemmin esimerkiksi rakentaminen tai asuntopalvelujen tuotanto kuvattiin markkinatuotannossa yhdellä toimialalla, nämä toimialat jakaantuvat nyt usealle sektorille tuottajatyypin mukaan. Siten esimerkiksi julkisyhteisöjen oma rakentaminen luetaan nyt julkisyhteisöjen tuotannoksi. Myös esimerkiksi valtion tietokonekeskus, painatuskeskus, ravitsemuskeskus, hankintakeskus ja muut julkista toimintaa palvelevat liikelaitokset (ollessaan vielä liikelaitoksia) käsitellään nyt valtionhallinto -sektorissa markkinatuottajina. SKT95:ssä ne olivat osa markkinatuotantoa eivätkä valtiota. Sektoritileillä nämä liikelaitokset ovat aina olleet osa valtionhallinto -sektoria.

Päätuotanto ja sivutuotanto

Tarjonta- ja käyttötaulukoissa useiden toimialojen tuotos sisältää toimialalle ominaisen päätuotannon lisäksi myös muille toimialoille ominaista tuotantoa, joka käsitellään tällöin sivutuotantona. Esimerkiksi asuntojen ja kiinteistöjen vuokraus ja rakentaminen ovat usein tällaisia toimintoja.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi valtion ja kuntien omistamat asunnot eivät enää ole asuntojen omistus ja vuokraus -toimialalla vaan muun muassa julkisen hallinnon toimialalla. Toisin sanoen asuntojen omistus ja vuokraus -toimiala ei enää sisällä aivan kaikkia asumispalveluja kuten ennen. Kaikkien asumispalvelujen tuotos löytyy yksityiskohtaisista tarjonta- ja käyttötaulukoista ko. tuotteen kohdalta. Sama koskee muun muassa rakentamista ja kiinteistöjen vuokrausta ja periaatteessa kaikkia toimialoja.

Muutoksia toimialalaskelmissa

Maatalous

Rehujen käyttö maataloudessa on ajoitettu uudella tavalla. Aiemmin rehut oletettiin käytetyiksi saman kalenterivuoden aikana kuin ne oli tuotettu, nyt osa niistä oletetaan käytettävän seuraavana vuonna.

Myös maatalouden tukipalkkioiden käsittelyä on muutettu. Ks. alla kohta maatalouden tukipalkkioista.

Metsä- ja kalatalous

Toimialojen laskentamenetelmät on uudistettu. Metsätalouden yhtenä tietolähteenä on siirrytty käyttämään Tilastokeskuksen yritysaineistoja. Samalla metsätalouden yksiköiden toimialaluokittelussa on otettu käyttöön TOL95 :n mukaiset toimialarajaukset.

Vakuutus

Toimialan laskentamenetelmää on uudistettu mm. sijoitusten arvonmuutosten käsittelyn osalta ja eri vuosien tiedot on laskettu yhtenäisin menetelmin. Kiinteähintaisissa luvuissa on siirrytty yksinkertaiseen deflatointiin eli arvonlisäyksen volyymikehitys seuraa tuotoksen volyymikehitystä (joka seuraa vakuutusmaksutulon deflatoitua kehitystä).

Kiinteistöpalvelut

Kiinteistöpalvelujen alatoimialalta 7032 Isännöinti ja kiinteistönhoito on poistettu asunto-osakeyhtiöiden taloustoimet, joita ei enää kierrätetä tämän alatoimialan kautta. Muutos alentaa tuotosta ja välituotekäyttöä.

Kiinteän pääoman kuluminen: elinikien tarkistukset

Rautateiden ja vesiväylien elinikäoletuksia on lyhennetty. Muutos kasvattaa julkisyhteisöjen arvonlisäystä.

Asiakaspalvelujen ostot suoraan julkiseen kulutukseen

Kotitalouksille edelleen välitettävät markkinoilta ostetut tavarat ja palvelut (asiakaspalvelujen ostot ) kirjataan suoraan julkisyhteisöjen loppukulutukseen, kun ne aiemmin kierrätettiin kuntien ja valtion välituotekäytön kautta. Muutos pienentää julkisyhteisöjen tuotosta ja välituotekäyttöä, mutta sillä ei ole vaikutusta julkiseen kulutukseen.

Vienti ja tuonti

Rakennuspalvelujen ulkomaankauppaa ei kirjata tuontiin eikä vientiin, koska rakentaminen on SNA:n ja EKT:n mukaan aina sijaintimaan tuotantoa. Tässä kohdassa kansantalouden tilinpito eroaa maksutasetilastosta.

Maatalouden tukipalkkiot ja pääomansiirrot

Maatalouden tuotetukipalkkioiden ja muiden tuotantotukipalkkioiden rajanvetoa on muutettu siten, että aiemmin tuotantotukipalkkioihin sisältyneitä kotieläintukia käsitellään nyt tuotetukipalkkiona.

Tuotantotukipalkkioita on siirretty myös muihin taloustoimiin:

• Tukipalkkiot metsien luonnonsuojelusta käsitellään nyt valtion välituotekäytössä palvelujen ostona markkinatuottajilta (Metsäkeskukset, Tapio).
• Avustukset peruskuivatukseen ja peltojen metsitykseen käsitellään nyt pääomansiirtona kotitalouksille.

Yhteisöjen kirkollisvero

Yhteisöjen maksama kirkollisvero oli aiemmin tulonsiirto eri sektoreilta voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, mutta nyt se käsitellään valtion saamana tuloverona, jonka valtio maksaa edelleen voittoa tavoittelemattomille yhteisöille (kirkolle) tulonsiirtona, koska

• yhteisöjen kirkollisvero on veronluonteinen pakollinen maksu, jolta yhteisöt eivät voi välttyä ja
• ainoastaan julkisyhteisöt voivat kerätä veroja (vastikkeettomia pakollisia maksuja).

Kotitalouksien maksama kirkollisvero on edelleen tulonsiirto kotitalouksilta voittoa tavoittelemattomille yhteisöille eikä vero.

Suomen ja EU:n väliset taloustoimet

Suomen ja EU:n välisten rahavirtojen kirjauksiin on tehty korjauksia tukipalkkioihin, tulon- ja pääomansiirtoihin. Sääntönä on, että kansantalouden tilinpidossa näitä rahavirtoja ei näytetä rahojen välittäjän eli valtion tileillä, vaan ainoastaan ulkomaiden ja lopullisen saaja- tai maksajasektorin tileillä.

Asunto-osakeyhtiöiden käsittely

Asunto-osakeyhtiöissä sijaitsevia asuntoja koskevat taloustoimet on nyt jaettu asunnon omistajasektoreille. Aikaisemmin osa kuvautui osakkeen omistajasektoreilla (asuntotulo toimintaylijäämässä), osa asuntoyhteisöt -sektorissa (kiinteän pääoman bruttomuodostus eli asuntoinvestoinnit sekä kiinteän pääoman kuluminen ja muut taloustoimet). Muutos vaikuttaa asuntoyhteisöjen lisäksi erityisesti kotitaloussektoriin, jossa muun muassa kiinteän pääoman kuluminen suurenee ja pienentää toimintaylijäämää, käytettävissä olevaa tuloa ja säästöä. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen suureneminen pienentää nettoluotonantoa. Päinvastaiset muutokset tapahtuvat asuntoyhteisöissä.

Rahoitustilinpidossa muutos tarkoittaa, että asunto-osakkeita ei enää kuvata sektoreiden rahoitusvarallisuutena, vaan kaikki asunnot ovat asunnon hallintamuodosta riippumatta omistajasektorin kiinteää varallisuutta.

Tasotarkistukset

Muiden muutosten lisäksi tietoihin on tehty ns. tasotarkistuksia siellä, missä sellaiseen on ollut aihetta, muun muassa alkutuotannossa, rakentamisessa, rahoitus- ja vakuutustoiminnassa, asuntojen omistuksessa, kiinteistöpalveluissa sekä yksityisissä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Myös havaittuja virheitä on korjattu. Muun muassa kotitalouksien saama yrittäjätulo metsätaloudesta on aiempaa pienempi ja vastaavasti yritysten saama toimintaylijäämä metsätaloudesta on suurempi. Koulutus -toimialan työtunteja on lisätty vastaamaan paremmin työvoimatilaston tietoja.

Kiinteähintaisten laskelmien uusi perusvuosi 2000

Tilinpidon kiinteähintaisten laskelmien perusvuosi on 2000.

Kiinteähintaiset laskelmat eivät vielä perustu tasapainotettuihin tarjonta- ja käyttötaulukoihin, vaan vanhaan menetelmään, jossa sarjat kiinteähintaistetaan toimialoittain / kysyntäerittäin. Jokainen sarja lasketaan kullekin vuodelle aidosti perusvuoden hintoihin ja kiinteähintaiset aggregaatit summataan alaeristä. Kiinteähintaisissa laskelmissa tullaan siirtymään vuosittain vaihtuvaan perusvuoteen, joka on kulloinkin edellinen vuosi. Tarkkaa siirtymisajankohtaa ei ole toistaiseksi päätetty.

Yhteenveto muutosten vaikutuksista

Bruttokansantuote

Suomen bruttokansantuote on SKT2000:n mukaisten laskelmien mukaan vuosina 1995-1998 hieman aiempaa korkeampi ja vuosina 1999-2001 hieman aiempaa alhaisempi. Eniten kansantuote muuttui ylöspäin vuonna 1998, noin 0,3 miljardia euroa eli 0,3 prosenttia. Eniten kansantuote puolestaan muuttui alaspäin vuonna 2000, jolloin bruttokansantuotteen arvo oli 1,0 miljardia euroa ja 0,8 prosenttia vähemmän kuin aiemmin laskettu.

Myös vuosina 1975 - 1994 bruttokansantuote muuttui hieman molempiin suuntiin, 1980-luvulla alaspäin, 1970-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa ylöspäin. Muutokset olivat -0,5 prosentista +0,3 prosenttiin.

Muutos on seurausta kansantalouden tilinpidon laadintamenetelmän muuttamisesta tarjonta- ja käyttötaulukoiden tasapainottamiseen perustuvaksi. Siinä on tarkistettu muun muassa eri toimialojen välituotekäyttöä. Tämä vaikuttaa toimialoittaisiin arvonlisäyksiin ja siten bruttokansantuotteeseen. Myös tasotarkistukset erityisesti rakentamisessa ja kiinteistöpalveluissa ovat vaikuttaneet bruttoarvonlisäykseen. Vuoden 2001 osalta muutoksiin on vaikuttanut myös se, että kesällä 2002 käytössä olleet tietolähteet olivat pääosin ennakollisia.

Bruttokansantuotteen volyymikehitys

Myös bruttokansantuotteen määrällinen kehitys eri vuosina muuttui hieman, pääsääntöisesti alaspäin. Kansantuotteen volyymikasvu aleni aiemmin arvioidusta eniten vuonna 2000, 6,0 prosentista 5,1 prosenttiin. Kansantuotteen volyymikasvu puolestaan nousi aiemmin arvioidusta eniten vuonna 1977, 0,3 prosentista 0,8 prosenttiin. Koko aikavälillä 1975 - 2001 kansantuotteen keskimääräinen vuosikasvu aleni 2,6 prosentista 2,5 prosenttiin. Vastaavasti kansantuotteen hintakomponentti kohosi aiempaa enemmän.

Muutokset ovat pääosin seurausta eri toimialojen suhteellisten osuuksien muuttumisesta vaihdettaessa bruttokansantuotteen laskennan perusvuosi vuodesta 1995 vuoteen 2000. Vuosien 1998 - 2000 kasvulukujen alentumiseen on eniten vaikuttanut teollisuuden kasvulukujen alentuminen. Suurin yksittäinen tekijä on ollut sähköteknisen teollisuuden hintojen lasku. Se on merkinnyt sitä, että sähköteknisen teollisuuden paino vuonna 2000 on nyt pienempi kuin se oli vanhoissa kiinteähintaisissa laskelmissa vuonna 2000. Kun tällaisen nopean kasvun alan paino on aiempia laskelmia pienempi, jää koko teollisuuden ja kansantalouden kasvu hitaammaksi.

Sektoritilit

Julkisyhteisöjen nettoluotonanto parani uudistuksen myötä melkein kaikkina vuosina. Paikallishallinnon nettoluotonanto parani erityisesti vuosina 1995 - 1999. Syynä tähän oli kulutusmenojen supistuminen, mikä oli seurausta useasta eri tekijästä. Muun muassa uudisrakentamisen ja peruskorjausten tuotostyyppi muuttui. Aiemmin nämä toiminnot sisältyivät "muuhun markkinattomaan tuotokseen ", joka luettiin kulutusmenoihin, nyt ne ovat tuotosta omaan loppukäyttöön. Myös vuokramenojen ja -tulojen jakautumista sisäisiin ja ulkoisiin vuokriin tarkistettiin, samoin asuntojen vuokrauksen laskelmia.

Julkisyhteisöjen nettoluotonantoa vuonna 2001 paransivat työeläkelaitosten uudet tiedot. Valtionhallinnon nettoluotonannon heikentyminen vuonna 1995 oli seurausta arvonlisäverotuloihin sisältyneen kaksinkertaisen kirjauksen korjaamisesta.

Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo, säästämisaste ja nettoluotonanto ovat aiempaa alemmalla tasolla muutamia vuosia lukuun ottamatta. Muutos johtuu lähinnä kahdesta seikasta. Ensinnäkin asunto-osakkeet jaettiin ne omistavien sektoreiden kesken, jolloin valtaosa niistä kirjataan kotitalouksille. Tämä lisäsi kotitalouksien kiinteän pääoman kulumista, mikä alensi vastaavasti laskennallista asuntotuloa, käytettävissä olevaa tuloa ja säästämistä. Kotitalouksien nettoluotonantoa alensi asunto-osakkeiden hankinnan kirjaaminen nyt kotitalouksien investoinniksi. Asuntoyhteisöt -sektorissa tehtiin vastaavat vastakkaismerkkiset kirjaukset, jolloin asuntoyhteisöjen nettoluotonanto parani ja on enää lievästi alijäämäinen.

Toinen kotitalouksien tuloja merkittävästi alentanut seikka oli metsätalouden tulojen jakaminen uudelleen yritys- ja kotitalous -sektoreiden kesken. Kotitalouksien osuus metsätuloista oli aiemmin kirjattu liian suureksi ja nyt se pieneni.

Myös kotitalouksien kulutusmenot alenivat. Tähän vaikuttivat monet seikat, joista suurimpia olivat asumis- ja vakuutusmenojen tarkistaminen.

Yhteisöjen kirkollisveron käsittely verona eikä tulonsiirtona nosti veroastetta 0,1 prosenttiyksikköä, minkä lisäksi veroasteeseen vaikuttivat muut verojen ja pakollisten sosiaalivakuutusmaksujen tarkistukset sekä bruttokansantuotteen tarkistukset.

¹ Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä EKT 1995, Eurostat, 1997
² Kansantalouden tilinpito 1975-1998, Aikasarjat, SKT95 uudistus, Tilastokeskus, SVT, Kansantalous 2000:1
³ System of National Accounts 1993, UN, OECD, EU, IMF, World Bank, 1993
⁴ Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96 Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä.

---

Päivitetty 18.6.2007