Käsitteet ja luokitukset
Survey-tutkimusten tulosten käyttökelpoisuuden, yleistettävyyden ja vertailtavuuden peruslähtökohta on perusteltujen käsitteiden käyttö. Käsitteiden huono määrittely, epätäsmällinen luokittelu ja testaamattomuus voi pilata koko tiedonkeruun. Aineisto ja havainnot on ryhmiteltävä eli luokiteltava niin, että kerättävä tieto tuottaa todellisuutta vastaavan, jäsennellyn ja ymmärrettävän kuvan reaalimaailmasta, yhteiskunnan rakenteesta, sen tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista.
Luokituksen luokkien tulee olla yksiselitteisiä, kattavia ja toisensa poissulkevia. Yksiselitteisyys tarkoittaa sitä, että havainnot voidaan luokitella määriteltyjen luokitusperiaatteiden ja kriteereiden perusteella selvästi tiettyyn luokkaan. Kattavuus merkitsee sitä, että kaikki havaintoaineiston tapaukset voidaan luokitella. Poissulkevuus toteutuu, kun luokkien määrittelyt on tehty niin, ettei tapauksia voida sijoittaa kahteen tai useampaan luokkaan.
Luokitukset voidaan karkeasti ryhmitellä:
- väestöä, henkilöitä ja näiden elinoloja kuvaaviin luokituksiin (demografiset luokitukset),
- taloudellista toimintaa ja kansantaloutta kuvaaviin luokituksiin,
- alueluokituksiin ja ympäristötilastoluokituksiin,
- lisäksi on eräitä erityisluokituksia, kuten tautiluokitus, tullitariffinimikkeistö ja rikosnimikkeistö
Konsultoimme tarvittaessa tutkimukseen soveltuvien käsitteiden valinnassa ja käytössä.
Luokitukset, käsitteet ja määritelmät
Luokitus- ja metatietopalvelut