Otanta-asetelma ja otos
Yksinkertainen satunnaisotanta on otannan perusmenetelmä. Siinä jokaisella perusjoukon alkiolla on yhtä suuri todennäköisyys tulla mukaan otokseen.
Ryväsotanta on tarkoituksenmukainen otostapa eräissä tapauksissa. Tätä sovelletaan usein tutkittaessa esimerkiksi erilaisten yritysten henkilökunnan työoloja. Tällöin perusjoukko muodostuu yrityksistä tai muista sen kaltaisista yksiköistä, joiden sisällä sitten varsinaiset tutkittavat ihmiset ovat. Tässä tapauksessa yritys muodostaa ryppään ja tutkimusyksikkönä on yrityksen työntekijät. Ensin poimitaan mukaan tulevat ryppäät ja sitten ryppään sisältä tutkimusyksiköt. Jos kaikki mukaan tulleen ryppään yksiköt tutkitaan, niin kyse on yksinkertaisesta ryväsotannasta. Jos tutkittavat yksiköt poimitaan ryppään sisältä satunnaisotannalla, niin kyse on kaksiasteisesta ryväsotannasta.
Ositetussa otannassa perusjoukko jaetaan tiedossa olevien perustietojen avulla sisäisesti homogeenisiin osiin. Kussakin ositteessa voidaan sitten käyttää tarkoituksenmukaista otantamenetelmää. Oleellista on, että tutkimusyksikkö voi kuulua vain yhteen ositteeseen. Käytettäessä ositettua otantaa, analyysissä estimaattien laskemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Tutkittaessa esimerkiksi koko Suomen yrityskenttää, käytetään usein ositettua otantaa. Lukumääräisesti valtaosa yrityksistä on pieniä. Niinpä ositteet muodostetaan tutkimusongelmasta riippuen joko yritysten henkilöstömäärän tai liikevaihdon tms. muuttujan avulla. Tällöin otos edustaa tutkimusongelman kannalta paremmin perusjoukkoa. Satunnaisotannalla suurin osa tutkittavista yrityksistä olisi alle 5 hengen yrityksiä.
Otoksiin liittyy monia riskejä. Tällaisia ovat kehikkoperusjoukon määrittelyn vaikeus, poimintakriteereitä koskevat epätäsmällisyydet, poiminnan systemaattisuuden puutteet. Monet tiedonkeruu- ja tutkimuslaitokset käyttävät ns. kiintiöpoimintaa, jossa etukäteen määritellään kuinka monta haastattelua halutaan tietyistä ikä-, sukuryhmistä tai alueilta, mutta ei tehdä systemaattista otosta kyseisistä ryhmistä, eikä pyritä tavoittamaan ennalta poimittuja kohdehenkilöitä tehokkaasti. Tällöin esim. sellaisilla kohteilla, joiden ajankäyttö työstä, matkustelusta, sairauksista, asuinpaikkojen vaihdoksista, harrastuksista yms. johtuen on epäsäännöllistä, ei ole samaa todennäköisyyttä tulla haastatelluiksi. Menettelytavan ongelmana onkin haastattelujen edustavuus, koska haastatelluiksi tulevat helpommin tavoitettavat kohteet. Jos tutkimusaihe on kriittinen edellä mainittujen asioiden suhteen, tulokset jäävät painotuksista huolimatta vinoiksi. Tällaisissa tapaukissa myöskään tieteellisesti perusteltua kattavaa katoanalyysia ei voida tehdä.
Tiedonkeruun laadun yhtenä peruslähtökohtana on tieteellisesti perustellut otosmenettelyt. Rekistereihin perustuvien systemaattisten satunnaisotosten etuna on edustavuus sekä katoanalyysien ja painotusten luotettavuus.
Vastauskato ja siihen vaikuttaminen
Painokertoimet ja katovirheenkorjaus