Käsitteet ja määritelmät

Kansalaisuus
Määritelmä 1
Kansalaisuus on sama kuin passin myöntämismaa. Henkilöllä voi olla useita kansalaisuuksia tai ei lainkaan kansalaisuutta. Kansalaisuudeksi hyväksytään myös muukalaispassin omistaminen.
Määritelmä 2
Kansalaisuudella tarkoitetaan jonkin maan kansalaisena olemista. Yleensä kansalaisuus saadaan syntyessä, mutta se voidaan vaihtaa muutettaessa toiseen maahan asumaan. Henkilöllä voi olla myös useamman maan kansalaisuus (kansalaisuuslaki 2003/359 ja kansalaisuusasetus 1985/699). Jos henkilöllä on kahden maan kansalaisuus, joista toinen on Suomen, hän on tilastoissa Suomen kansalaisena. Jos Suomessa asuvalla ulkomaan kansalaisella on useita ulkomaiden kansalaisuuksia, hän on rekisterissä ja tilastoissa sen maan kansalaisena, jonka passilla hän on maahan tullut.
Kansallisuus
Etninen tausta. Henkilön kuuluminen johonkin kansanryhmään (esim. inkerinsuomalaiset, kurdit, romanit). Tarkoittaa eri asiaa kuin kansalaisuus. Henkilö voi olla esimerkiksi kansallisuudeltaan kurdi mutta Suomen kansalainen. Vrt. kansalaisuus. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.) Tilastokeskus tilastoi vain kansalaisuutta, ei kansallisuutta.
Kieli
Tieto kielestä on saatu väestötietojärjestelmästä. Samalla kun vanhemmat ilmoittavat syntyneelle lapselle rekisteriin nimen, he ilmoittavat lapsen kielen. Kieli säilyy samana väestötietojärjestelmässä, ellei sitä erikseen muuteta.
Kielet on koodattu Digi- ja väestötietovirastossa ISO 639 -standardin mukaisesti. Vuoden 2000 väestölaskennassa on otettu käyttöön jo seuraava voimaan tuleva kieliluokitus ISO 639-1.
Kiintiöpakolainen
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaiseksi katsoma henkilö, jolle on myönnetty oleskelulupa valtion talousarviossa vahvistetussa pakolaiskiintiössä. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.) Kiintiöpakolaisia tilastoi Maahanmuuttovirasto.
Kotouttaminen
Viranomaistoimenpiteet, joilla yksilön kotoutumista edistetään hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen ja työllisyyden lisäämisen keinoin. (Lähde: THL.)
Kotoutuminen
Kaksisuuntainen prosessi, jonka tavoitteena on, että maahanmuuttaja kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Kotoutumisprosessissa tavoitellaan uudessa kotimaassa tarvittavien tietojen ja taitojen omaksumista, jotta maahanmuuttajalla on mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja muun muassa työllistyä. (Lähde: THL.)
Maahanmuutto
Suomeen muuttaneen henkilön, joka aikoo oleskella täällä yhtämittaisesti yli vuoden tai on oleskellut täällä yli kolme kuukautta, on ilmoitettava muutostaan asuinpaikkansa maistraatille (väestötietolaki 507/1993). Muiden kuin Suomen kansalaisten oleskelusta määrätään ulkomaalaislaissa (301/2004). Jos ulkomaan kansalainen aikoo jäädä vakituisesti asumaan Suomeen, hänellä on täytynyt olla voimassa oleskelun sallivat edellytykset vähintään vuoden (EU-maiden kansalainen) ja hänellä on oltava vuoden oleskeluun oikeuttava lupa tai jatko-oikeus oleskeluun (ks. laki 399/2007). Tällöin hänen kotikuntansa määräytyy yleensä samoin perustein kuin suomalaisen kotikunta (kotikuntalaki ( 201/1994 ja sen muutos 399/2007). Maistraatti vie näiden henkilöiden tiedot väestötietojärjestelmään.
Vakituisesti maahan muuttaneiksi ei lueta kuuluvaksi ulkomaiden kansalaisia, jotka ovat diplomaatteja, kehitysyhteistyössä toimivia yms. (kotikuntalaki 1994/201). Pohjoismaiden välisen sopimuksen mukaan tilapäistä oleskelua, joka kestää alle kuusi kuukautta ei yleensä pidetä muuttona. (Pohjoismaiden välisen väestörekisteriä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta 1990/851, SopS:49 ja kotikunta-asetus 1994/351).
Kun henkilö muuttaa toisesta Pohjoismaasta toiseen, hänelle on annettava lähtömaan paikallisesta väestörekisteristä pohjoismainen muuttokirja tulomaan paikalliseen väestörekisteriin toimitettavaksi (kotikunta-asetus 1994/351, 1990/851, SopS:49). Tulomaan paikallinen väestörekisteriviranomainen palauttaa muuttotodisteen lähtörekisteriin. Muuttopäiväksi merkitään se päivä, jona henkilö on otettu tulomaan paikalliseen väestörekisteriin.
Nettosiirtolaisuus
Nettosiirtolaisuus (ts. nettomaahanmuutto) on maahanmuuton ja maastamuuton erotus. Suomeen muuttaneen henkilön, joka aikoo oleskella tai on oleskellut täällä yhtämittaisesti yli vuoden, on ilmoitettava muutostaan asuinpaikkansa maistraatille (väestötietolaki 1993/507).
Jos henkilö aikoo jäädä vakituisesti asumaan Suomeen ja hänellä on vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva lupa, hänen kotikuntansa määräytyy yleensä samoin perustein kuin suomalaisen (kotikuntalaki 1994/201). Maistraatti vie näiden henkilöiden tiedot väestötietojärjestelmään.
Kotipaikkansa ulkomaille muuttavien on tehtävä itsestään muuttoilmoitus, kuten maan sisällä muuttavienkin (kotikunta-asetus 1994). Suomesta muuttaneiksi katsotaan pääasiassa henkilöt, jotka muuttavat ulkomaille asumaan yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Poikkeuksen muodostavat Suomen kansalaiset, jotka ovat diplomaatteja, kehitysyhteistyössä toimivia yms. Pohjoismaiden välisen sopimuksen mukaan tilapäistä oleskelua, joka kestää alle kuusi kuukautta, ei yleensä pidetä muuttona.
Pakolainen
Ulkomaalainen, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCR katsoo olevan pakolainen. Ks. myös kiintiöpakolainen, turvapaikanhakija. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.)
Paluumuuttaja
Oleskelulupa-asioissa paluumuuttaja tarkoittaa Suomeen muuttavaa henkilöä, jolla on suomalaiset sukujuuret tai muuten läheinen yhteys Suomeen. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.) Tällä määritelmällä paluumuuttajia tilastoi Maahanmuuttovirasto. Tilastokeskuksen tilastoissa ei ole omaa määritelmää paluumuuttajille.
Suomalaista syntyperää oleva
Ks. suomalaistaustainen.
Suomalaistaustainen
Suomalaistaustaisia ovat kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, on päätelty olevan suomalaistaustaisia, mikäli he puhuvat äidinkielenään kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi.
Ulkomailta adoptoitujen lasten osalta ottovanhemmat rinnastetaan biologisiksi vanhemmiksi. Näin ollen katsotaan, että Suomessa syntyneiden henkilöiden ulkomailta adoptoima lapsi on suomalaistaustainen ja taustamaa on siten Suomi.
Ks. syntyperä-muuttujan määrittelystä tarkemmin: Syntyperä ja taustamaa.
Syntymämaa
Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmään merkittävälle henkilölle merkitään syntymämaa, joka määräytyy sen mukaan, mikä on ollut äidin vakituinen kotimaa syntymähetkellä. Siten esimerkiksi ennen Viron itsenäistymistä syntyneillä virolaisilla maahanmuuttajilla syntymämaa on Neuvostoliitto. Samoin Suomen luovuttamilla alueilla syntyneiden syntymämaa on Suomi, vaikka alue ei enää kuulu Suomelle. Syntymämaa tulee syntymäajankohdan valtiorakenteen mukaisena.
Syntyperä ja taustamaa
Tilastokeskus on vuoden 2012 aikana ottanut käyttöön uuden syntyperä-luokituksen. Samantyyppinen luokitus on jo käytössä muissa Pohjoismaissa. Syntyperä ja taustamaa määräytyvät henkilön vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Syntyperä-luokituksen avulla on helposti eriteltävissä ulkomailla ja Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt.
Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmään ei ole viety ennen vuotta 1964 kuolleiden henkilöiden tietoja. Suomen väestössä on vajaat 900 000 Suomessa syntynyttä henkilöä, joiden kummankaan vanhempien syntymävaltiota ei tiedetä, koska näiden henkilöiden vanhemmat ovat kuolleet ennen Väestötietojärjestelmän perustamista. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, on päätelty olevan suomalaistaustaisia, mikäli he puhuvat äidinkielenään kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame). Suomalaistaustaisia ovat myös kaikki ne henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Kaikilla suomalaistaustaisilla henkilöillä taustamaa on Suomi.
Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa Väestötietojärjestelmässä. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden ja äidinkieltään vieraskielisten henkilöiden on päätelty olevan ulkomaistaustaisia samoin kuin vuonna 1970 tai sen jälkeen Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole Väestötietojärjestelmässä tietoa.
Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, on taustamaa ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Jos henkilöllä on vain tieto ulkomailla syntyneestä isästä, on taustamaa isän syntymävaltio. Jos kummankaan vanhemman syntymävaltiosta ei ole tietoa, on taustamaa ulkomailla syntyneiden henkilöiden osalta henkilön oma syntymävaltio. Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden vanhemmista ei ole tietoa, ja joiden on päätelty olevan ulkomaalaistaustaisia, taustamaa on tuntematon.
Ulkomailta adoptoitujen lasten osalta ottovanhemmat rinnastetaan biologisiksi vanhemmiksi. Näin ollen katsotaan, että Suomessa syntyneiden henkilöiden ulkomailta adoptoima lapsi on suomalaistaustainen ja taustamaa on siten Suomi.
Taustamaa
Ks. Syntyperä ja taustamaa.
Turvapaikanhakija
Henkilö, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikanhakija saa pakolaisaseman, jos hänelle annetaan turvapaikka. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.) Turvapaikanhakijoita tilastoi Maahanmuuttovirasto.
Ulkomaalainen
Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen. (Lähde: Maahanmuuttovirasto.)
Ulkomaalaistaustainen
Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa väestötietojärjestelmässä. Suomessa ennen vuotta 1970 syntyneiden ja äidinkieltään vieraskielisten henkilöiden on päätelty olevan ulkomaalaistaustaisia samoin kuin vuonna 1970 tai sen jälkeen Suomessa syntyneiden henkilöiden, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole väestötietojärjestelmässä tietoa. Vieraskielisiksi luetaan henkilöt, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
Ks. syntyperä-muuttujan määrittelystä tarkemmin: Syntyperä ja taustamaa.
Ulkomaista syntyperää oleva
Ks. ulkomaalaistaustainen.
Väestö
Määritelmä 1
Väestöllä tarkoitetaan alueella (esim. koko maa, lääni, kunta) vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuodenvaihteessa 31.12., kuuluvat ko. vuoden väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla.
Ulkomaalaisella on kotipaikka Suomessa, jos hänen oleskelunsa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden. Turvapaikan hakija saa kotipaikan vasta, kun hänen hakemuksensa on hyväksytty.
Suomessa asuvat vieraan valtion lähetystöön, kaupalliseen edustustoon tai lähetetyn konsulin virastoon kuuluvat henkilöt sekä näiden perheenjäsenet ja henkilökohtainen palveluskunta eivät kuulu maassa asuvaan väestöön, elleivät ole Suomen kansalaisia. Sen sijaan Suomen ulkomailla olevien lähetystöjen ja kaupallisten edustustojen suomalainen henkilökunta sekä YK:n rauhanturvajoukoissa palvelevat luetaan maassa asuvaan väestöön.
Määritelmä 2
Maassa asuva väestö ajankohdalta 31.12. saadaan Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä. Vuoden 1993 aineistosta lähtien Tilastokeskuksella on ollut Digi- ja väestötietoviraston kanssa sama "tilastohetki", vuodenvaihde keskiyöllä, minkä seurauksena väkiluku on ollut sama käsitteestä riippumatta.