Luoteis-Venäjän haasteet ja mahdollisuudet
- Pietarin alueen kasvu luo uusia mahdollisuuksia
- Pohjoisten alueiden ahdinko syö pohjaa uusilta investoinneilta
- Sosiaaliset ongelmat varjostavat elintason ja ostovoiman kasvua
- Suomalaiset pärjäävät Luoteis-Venäjällä hyvin
- Luoteis-Venäjän tulevaisuus ja Suomi
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Sosiaaliset ongelmat varjostavat elintason ja ostovoiman kasvua
Luoteis-Venäjällä tulotaso ja ostovoima ovat kasvussa. Vähittäiskauppa kehittyy ja elintarvikkeiden osuus kuluttajien ostoskorissa pienenee jatkuvasti. Tuloerot ovat kuitenkin valtavia vaihdellen sekä alueittain että toimialoittain. Parhaiten tienataan rahoituksessa, logistiikassa, öljyteollisuudessa sekä paperi- ja selluteollisuudessa. Huonoimmat palkat on julkisella sektorilla, jossa kuitenkin kasvatetaan ja huolletaan tulevaisuuden osaajia.
Huomattavalla osalla väestöstä on alhainen elintaso jopa Pietarissa. Virallisen toimeentulominimin alittavilla tuloilla sinnittelevien kansalaisten osuus on vähentynyt, mutta Leningradin alueella tähän ryhmään kuuluu jopa neljäkymmentä ja Pietarissakin viitisentoista prosenttia väestöstä.
Myös väestöllinen kehitys on haasteellinen. Väestö ikääntyy ja vähenee sekä luonnollisen poistuman että muuttoliikkeen myötä. Vuonna 2005 kuolleisuus ylitti syntyvyyden Pietarissa jopa kaksinkertaisesti. Vuoteen 2020 mennessä työikäisen väestön on arvioitu vähenevän talousvaikeuksissa kamppailevassa Karjalassa viidenneksellä ja kehityksen kynnyksellä sinnittelevässä Novgorodissakin jopa neljänneksellä. Demografinen ongelma on vakava, sillä se uhkaa työvoiman saatavuutta. Lisäksi se pakottaa alueet vesittämään omaa kilpailukykyään esimerkiksi verotusta kiristämällä. Tämä puolestaan voi ohjata yhä useamman investoijan Luoteis-Venäjän ulkopuolelle.
Myös muuttoliike on ongelma. Pietarissa tulomuutto ei riitä korvaamaan väestön luonnollista vähenemistä ja Murmanskissa vuonna 1992 käynnistynyt poismuutto ei näytä päättymisen merkkejä. Alueelta lähtevät työikäiset ja koulutetut, mikä kasvattaa ongelmia entisestään. Työttömyys on vaikea ongelma etenkin Murmanskissa, jossa se on tasaisesta hienoisesta laskusta huolimatta vielä kymmenen prosentin luokkaa. Kaikilla kuudella alueella työttömyys on vähintään puolittunut vuoden 1998 kriisin tasosta. Sen sijaan Pietarin 2,5 prosentin työttömyys viittaa jo uusiin rakenteellisiin ongelmiin työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa. Luoteis-Venäjän kehitysparadoksia kuvaa hyvin samanaikainen vaikea työttömyys sekä alueellinen ja paikallinen työvoimapula. Esimerkiksi Kostamus on jo alkanut menettää suomalaisten yritysten mielenkiintoa työvoimapulan vuoksi.
Päivitetty 17.4.2007