Uhkien torjuminen vaatii uutta ajattelua - keinot on jo keksitty
- Kansantuotetta ei voi käyttää moneen kertaan
- Kustannustehokkaita ratkaisuja tarvitaan
- Vaihtoehtoisia malleja on paljon
- Missä viipyy aurinkosähkö?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kustannustehokkaita ratkaisuja tarvitaan
Ilmastonmuutosten ja muiden ympäristöongelmien torjuntaa suunniteltaessa pitäisikin käyttää armotonta suurimman mahdollisen kustannustehokkuuden giljotiinia: kaikki ne ongelmat, joihin on olemassa halpoja ja yksinkertaisia ratkaisuja, pitäisi hoitaa kuntoon mahdollisimman edullisesti. Kalliita investointeja vaativia keinoja pitäisi käyttää vain silloin, kun mikään muu ei ole mahdollista.
Tällainen lähestymistapa ei käytännössä pienentäisi erilaisten ympäristöteknologiaa valmistavien yhtiöiden yhteenlaskettua liikevaihtoa, sillä kaikki ne varat, jotka yksittäiset kotitaloudet ja valtiot voivat irrottaa ympäristönsuojeluun, tullaan väistämättä käyttämään tähän tarkoitukseen lähivuosikymmenien aikana. Ero on ainoastaan siinä, kyetäänkö keskeiset ympäristöön liittyvät uhkakuvat torjumaan näiden varojen avulla vai ei.
Ongelmaa voi havainnollistaa sotilaallisella vertauskuvalla. Nykyinen strategiamme on kuin jos Suomi olisi vuonna 1939 keskittänyt kaikki voimavaransa yhden neuvostopataljoonan torjumiseen. Vaikka se olisi torjuttu hienosti ja maailman kehittyneintä huipputeknologiaa käyttäen, saavutuksen arvoa olisivat vähentäneet ne miljoona muualta läpi tullutta vihollisen sotilasta.
Jos ilmastonmuutosten torjunta jätetään pelkästään voittoa tavoittelevien yhtiöiden ja markkinamekanismien vastuulle, käyttöön otetaan pääsääntöisesti liian kalliita ja hienoja ratkaisumenetelmiä. Niiden avulla saadaan hyvällä onnella torjuttua se yksi pataljoona, ehkä pari muutakin, mutta siitä ei ole varsinaista iloa, koska lopputulos jää silti surkeaksi.
Päivitetty 12.9.2007