Intia ja vanha EU vetävät palveluja, Kiina ja uusi EU teollisuutta
- Isot yritykset ulkoistavat etunenässä
- Mitä toimintoja siirretään?
- Ulkomaille laajentuminen houkuttelee
- Kotimaahan ulkoistetaan tasaisesti
- Takaisin Suomeen?
- Työvoimakustannukset vauhdittavat siirtymistä
- Kiina-ilmiö laajenee
- Intia vetää palvelutoimintoja
- Kansainvälinen liiketoiminta monimuotoistuu
- Kattava kuva yritysten toiminnasta
- Ulkomaille aikovat yhä uudet yrittäjät
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kansainvälinen liiketoiminta monimuotoistuu
1980-luvulla suomalaisten yritysten kansainvälinen toiminta laajeni perinteisestä ulkomaankaupasta eli tavaroiden viennistä ja tuonnista myös tuotannolliseen toimintaan ulkomailla. 1990-luvulla etenkin suurten yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminta laajeni ulkomaille. Samaan aikaan myös niiden omistus kansainvälistyi.
Kansainvälisen liiketoiminta on saanut 2000-luvulla kaksi uutta piirrettä. Ensinnäkin digitalisointi ja nopeat tietoverkkoyhteydet ovat mahdollistaneet myös palveluluonteisten toimintojen tuottamisen eri paikassa kuin ne kulutetaan. Tätä voisi luonnehtia palvelujen vienniksi ja tuonniksi. Toinen uusi piirre on yritysten eri toimintojen ja jopa työtehtävien siirtäminen maasta toiseen. Yritykset eivät siis vain laajenna toimintaansa eri maihin. Yrityksissä mietitään yhä useammin, mitä kannattaa tehdä missäkin, ja tämän seurauksena toimintoja ja työtehtäviä siirtyy maasta toiseen.
Suomesta on siirtynyt 2000-luvulla toimintoja ulkomaille sekä ulkoistusten että konsernien sisäisten siirtojen seurauksena. Korkean teknologian teollisuudessa ja tietointensiivisillä palvelualoilla toimintojen siirtyminen ulkomaille on kaikkein yleisintä. Monesti ajatellaan, että juuri nämä alat ovat niitä, jotka voisivat Suomessa kasvaa ja joihin Suomen pitäisi keskittyä.
Kaiken kaikkiaan talouden globalisaatio on muuttunut niin, ettei kansainvälinen kilpailu kohdistu enää vain lopputuotemarkkinoihin vaan kilpailu ilmenee myös paljon hienojakoisemmalla tasolla. Kyse voi olla yhtä hyvin korkean koulutustason ja tuottavuuden tehtävistä kuin matalan koulutustason rutiinitehtävistä. Siirtopäätösten kriteeri onkin enenevässä määrin alueellisten tuottavuuksien suhde verrattuna alueellisten palkkatasojen suhteeseen tehtävätasolla.
___________________
Päivitetty 8.4.2008