Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Erkki Niemi on Tilastokeskuksen aluetaloustilastojen yliaktuaari. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Kuntapuntari-lehdessä 1/2008

"Suomen talous on kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana käynyt läpi rajun rakennemuutoksen". Tämä väite on toistettu niin monta kertaa, että pidämme sitä itsestään selvänä tosiasiana. Talouden rakenteet muuttuvat kuitenkin normaaleiksi katsottavissa oloissa varsin hitaasti. Muutosten verkkaiseen tahtiin on syynsä.

Ensimmäinen syy on ihmisten korvien välissä: näin on toimittu ja näin toimitaan edelleen. Sama pätee paitsi ryhmiin ja erilaisiin yhteisöihin, myös kansakuntiin ja kansantalouksiin.

Kyse ei ole konsulttien toitottamasta muutosvastarinnasta. Oman ja lähipiirin mukavuus- ja osaamisalueen puolustaminen on järkevää. Hommat hoituvat paremmin ja pienemmin ponnistuksin, kun ei tarvitse koko ajan opetella uusia, useimmiten entistä hankalampia ja oman määräysvallan ulottumattomissa olevia järjestelmiä.

Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa

Ilmiötä voidaan verrata klassisesta mekaniikasta tuttuun käsitteeseen kitkaan. Sen synonyymi - liikevastus - kuvaa, mistä muutoksessa on kyse.

Kitka on liikkeelle lähtöä ja liikkeen ylläpitoa vastustava voima. Sen voittamiseksi on tehtävä työtä. Liikkeelle lähtöä vastustava lepokitka on aina liikkeellä oloa vastustavaa liikekitkaa suurempi. Lepokitkan voittamisen jälkeen liikkeen jatkaminen sujuu vähäisemmin ponnistuksin.

Lepokitkan avulla voidaan kuvata, ja ehkä kenties ymmärtää, yhteiskuntien muutosherkkyyksien vaihteluita. Lepo- ja liikekitkakertoimet vaihtelevat kansantalouden eri aloilla ja toiminnoissa. Myös alueen identiteetti ja vallitseva toimintakulttuuri vaikuttaa varsinkin lepokitkan suuruuteen. Usein kuitenkin unohtuu, että myös lepokitkan liikkeelle lähtöä vastustavaan voimaan voidaan vaikuttaa.

Toinen syy on arkipäiväisempi ja konkreettisempi. Minkä hyvänsä uuden tuotantotoiminnan aloittaminen ja olemassa olevan toiminnan ylläpito edellyttää keskeisten tuotannontekijöiden samanaikaista ja oikeasuhteista läsnäoloa.

Sivun alkuun

Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia

"Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi", kirjoittaa Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa avaussanoiksi. Tuotantotoiminnassa tarvitaan Jussia (työpanos) ja kuokkaa (tuotantopääoma). Kolmas tarvittava tuotannontekijä on maa.

Pohjantähdessä silloin tuottamaton suo raivattiin viljaa ja heinää tuottavaksi pelloksi. Tuotantorakenteen muutoksen myötä maan merkitys tuotannontekijänä on päässyt unohtumaan. Se nousee yhä keskeisemmäksi luonnonvara- ja ympäristöasioiden vuoksi.

Maailman laajuinen huoli ilmastonmuutoksesta on yksi esimerkki tuotannontekijän merkityksen uudesta tulemisesta ja samalla käsitteen laajenemisesta. Maanpinnan kasvukyvyn ja sen uumenissa piilevien luonnonvarojen lisäksi tuotannontekijä maa sisältää myös maapinnan yläpuolisen ilmakehän.

Sivun alkuun

Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa

Tuotantotoiminnassa käytettävät pääomat kasautuvat vuosittaisten investointien kautta. Suomen kaltaisessa pääomavaltaisessa taloudessa investoinnit tarkoittavat kansanvarallisuuden sitomista vuosikymmeniksi tietyntyyppiseen taloudelliseen toimintaan.

Olemassa oleva kiinteä tuotantopääoma hidastaa tuotantotoiminnan uudelleen suuntaamista. Mittavia investointeja vaatineen tehtaan pysyminen sijaintipaikallaan on ollut itsestään selvyys näihin päiviin asti.

Vaikka kansantalouden tuotantorakenteen muutokset ovat varsin hitaita, niitä on vuosikymmenten kuluessa tapahtunut. Kansantalouden muutokset eivät kuitenkaan sellaisenaan ja välittömästi heijastu alueille.

Alueen tuotantorakenteen samankaltaisuus tai erilaisuus koko maan keskimääräiseen verrattuna vaikuttaa muutosten todennäköiseen suuntaan ja suuruuteen. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat pääosin omaan tahtiinsa eivätkä valtakunnalliset trendit tai muoti-ilmiöt saavuta maan eri osia yhdessä humauksessa. Useimmat jäävät näiden virtausten sivustakatsojiksi, kuten jäljempänä olevista tarkasteluista havaitaan.

Sivun alkuun

Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain

Koko maan tuotantorakennetta ja sen muuttumista vuosina 1975, 1990 ja 2006 tarkastellaan klustereina. Ne on muodostettu ryhmittelemällä aluetilinpidon laskentatason sata toimialaa kolmeksitoista tilastolliseksi klusteriksi. Ryhmittelyperusteina ovat olleet toimialojen samankaltaisuus ja toisiinsa kytkeytyminen.

Kytkeytymisestä on esimerkkinä perinteisten tuotantotoimialojen ketjuuntuminen. Elintarvikeklusteri muodostuu alkutuotannon panostoimialoista (maatalous, karjatalous ja niihin liittyvät muut toimialat) sekä jalostustoimialoista (elintarviketeollisuus). Samoin on muodostettu myös metsä- ja metalliklusterit. Samankaltaisuuden perusteella on muodostettu muun muassa kaupan ja liikenteen sekä hoiva-alan klusterit.

Sivun alkuun

Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia

Koko maan tuotantorakennetta kuvaavien klustereiden arvonlisäysosuudet sijoittuvat pääosin 5-10 prosentin välille (kuvio 1). Poikkeavin perustein muodostettua julkisen hallinnon klusteria lukuun ottamatta kaikkien muiden klustereiden osuus on vähintään kahtena tarkasteluvuonna ollut yli viiden prosentin. Rajan alle jäävät vain elintarvikeklusterin vuoden 2006 osuus sekä rahoitus- ja yrityspalveluklusterin lähtötaso vuonna 1975.

Kuvio 1. Koko maan tuotantorakenne klustereittain 1975, 1990 ja 2006

Klustereiden suurimmat muutokset ovat joko laskevia tai nousevia. Tätä kuvastaa myös se, että klustereiden arvonlisäysosuuksien keskipoikkeama on pienin keskivälin tarkastuspisteessä vuonna 1990. Alussa ja lopussa keskipoikkeamat ovat samansuuruiset.

Sivun alkuun

Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi

Eniten on supistunut elintarvikeklusteri. Sen arvonlisäysosuus, 9,5 prosenttia, oli vuonna 1975 koko maan toiseksi suurin yhdessä metsä- ja kauppaklustereiden kanssa. Vuoteen 1990 mennessä sijoitus oli pudonnut kolmanneksi alimmaksi ja vuonna 2006 elintarvikeklusterin arvo-osuus oli pienin, 2,4 prosenttia.

Vuonna 2006 elintarvikeklusterin osuus oli vain noin puolet seuraavaksi pienimmästä julkinen hallinto -klusterista ja hieman yli 40 prosenttia yhdyskuntahuoltoklusterin osuudesta. Elintarvikeklusterin osuus on pienentynyt neljännekseen lähtöosuudestaan.

Sivun alkuun

Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat

Toinen merkittävä osuuttaan pudottanut on metsäklusteri. Vertailun lähtötilanteessa se oli elintarvikeklusterin suuruinen. Klusterin supistuminen on ollut tasaista, mutta selvästi hitaampaa kuin elintarvikeklusterin. Vuonna 2006 metsäklusterin osuudesta oli jäljellä 60 prosenttia lähtötilanteesta.

Kolmas osuudeltaan kutistunut klusteri on, hieman yllättäen, rakennus ja kiinteistö -klusteri. Tasaisen laskun päätteeksi osuudesta on sulanut neljännes. Muissa klustereissa ei ole havaittavissa systemaattista laskua kauppaklusteria lukuun ottamatta. Kaupan osuuden pieneneminen jäi vajaaseen kymmenekseen.

Sivun alkuun

Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi

Osuuttaan kasvattaneista klustereista näyttävimmän nousun on tehnyt tieto ja viestintä -klusteri. Vuoden 1975 lähtöosuus, 5,3 prosenttia, oli kolmanneksi pienin. Osuuden 2,3-kertaistuminen on vienyt tieto ja viestintä -klusterin kärkisijalle vuonna 2006.

Lähes yhtä huikean nousun on tehnyt rahoitus- ja yrityspalvelut -klusteri. Ensimmäisen jakson aikana sen osuus kaksinkertaistui. Seuraavien kuudentoista vuoden aikana osuuden kasvu kuitenkin hiipui olemattomaksi. Kasvun taittumisesta huolimatta klusteri nousi jumbosijalta klustereiden keskikastiin.

Sosiaali- ja terveyspalveluista sekä muista hoiva-alan ja yksityisistä palveluista koostuvan hoivaklusterin osuus on kasvanut 1,5-kertaiseksi. Pääosa klusterin kasvusta sijoittuu ensimmäiselle jaksolle.

Muista vuoden 1975 lukemista osuuttaan lisänneistä klustereista koulutus ja kulttuuri -klusterin osuus oli vuonna 2006 vajaan viidenneksen lähtötasoa suurempi. Tosin vuoden 1990 osuus oli jo lähes neljänneksen alkulukemaa suurempi. Liikenne ja matkailu -klusteri on alkujakson aikana kasvattanut osuuttaan, mutta jälkimmäisen jakson aikana sen kasvu on kulkenut koko maan tahtiin ja osuus on pysynyt ennallaan.

Sivun alkuun

Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana

Huolimatta muutamien klustereiden osuuksien muutoksista tuotannon rakenne on kuitenkin säilynyt pääosin melko vakaana. Ilman elintarvikeklusterin rajua ja metsäklusterin selvää pudotusta sekä tieto ja viestintä -klusterin huimaa sekä rahoitus- ja yrityspalvelut -klusterin ensimmäisen jakson ripeää nousua koko maan tuotantorakenteen muutokset jäivät vähäisiksi.

Aluetasolla tuotantorakenteen muutokset ovat merkittäviä. Tosin monet, varsinkin suuret ja monipuolisen tuotantorakenteen seutukunnat seuraavat varsin tarkoin koko maan kehitystä, kuten seuraavasta seutukunnittaisesta tarkastelusta käy ilmi.

Sivun alkuun

Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja

Seutukuntien tuotantorakenteen samankaltaisuuden tai poikkeavuuden vertailemiseksi on olemassa vaihtoehtoisia tapoja. Yksi käytetty tapa on laskea verrattavan alueen ja vertailualueen toimialaosuuksien erotus tai, kuten tässä, klusteriosuuksien erotus ja käyttää poikkeamien itseisarvoja eroavuuden mittarina. Tilastotieteessä tunnusluku kulkee keskipoikkeaman nimellä. Menetelmä kohtelee yhtä suuria prosenttiosuuksien erotuksia samanarvoisina.

Toinen yleisesti käytetty vertailumenetelmä on suhteellinen. Siinä verrattavan alueen osuus jaetaan vertailualueen osuudella. Vertailulukuna käytetään usein jakolaskun osamäärää (siitä käytetään myös nimeä sijaintiosamäärä). Jos verrattavan ja vertailualueen osuudet ovat täsmälleen samat, osamäärä saa arvon yksi. Verrattavan alueen pienemmät osuuden jäävät ykköstä pienemmiksi ja suuremmat arvot tuottavat yli yhden olevia osamääriä.

Osamäärä voidaan myös kertoa sadalla. Saatu indikaattori kuvaa poikkeaman suhteellista suuruutta koko maan arvoon verrattuna (koko maa = 100). Mikäli vertailussa halutaan korostaa vertailtavien alueiden suhteellisten poikkeamien suuntaa vertailualueeseen verrattuna, poikkeamat voidaan laskea myös prosentteina. Vertailu tuottaa prosenttiluvun, joka kertoo vertailtavan alueen suhteellisen poikkeaman koko maan vertailuarvosta nolla.

Sivun alkuun

Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta

Seuraavassa samankaltaisuus-erilaisuus-vertailussa on käytetty vertailtavan alueen ja koko maan osuuksien erotukseen perustuvaa menetelmää. Esitettäviin tietoihin on otettu kymmenen eniten ja vähiten koko maan tuotantorakennetta muistuttavaa seutukuntaa.

Vastaavalla tavalla esitellään jäljempänä seutukuntien tuotantorakenteen muutoksia kuvaavat tulokset. Vertailun vuoksi tietoihin on lisätty mediaaniseutukunnat osoittamaan seutukuntajärjestyksen keskikohtaa.

Seutukunnan tuotantorakenteen vertailussa käytetään klustereiden erotusten keskipoikkeamaa. Yleiskuva seutukuntien ja koko maan tuotantorakenteiden poikkeavuuksista muodostetaan tarkastelemalla vuosien 1975, 1990 ja 2006 keskipoikkeamien keskiarvoja.

Kaikkien seutukuntien tulokset ilmenevät taulukosta 1.

Taulukko 1. Seutukunnan tuotantorakenteen poikkeama koko maan rakenteesta 1975, 1990 ja 2006
Seutukunnan ja koko maan %-osuuksien erotus (Excel-taulukko)

Sivun alkuun

Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten

Kolmen vuoden keskiarvon perusteella eniten koko maan tuotantorakenteesta poikkeaa Jämsän seutukunta (kuvio 2). Jämsän seudun aluetaloutta hallitsee metsäklusteri. Sen arvonlisäysosuus ylittää koko maan tason jopa 40 prosenttiyksiköllä. Metsäklusterin ylivoima painaa muiden klustereiden osuudet koko maan keskimääräisten osuuksien alle, mikä osaltaan kasvattaa Jämsän poikkeamaa koko maan tuotantorakenteesta.

Kuvio 2. Koko maan tuotantorakenteesta eniten ja vähiten poikkeavat seutukunnat
Vuosien 1975, 1990 ja 2006 keskiarvo

Kolmen vuoden keskiarvotarkastelussa toiseksi etäämmällä koko maasta on Raahen seutukunta. Senkin tuotantorakenne on Jämsän tavoin yhden suuruudeltaan ylivoimaisen klusterin varassa. Toisin kuin Jämsän metsäklusterin, Raahen metalliklusterin osuus ei ole ollut kasvussa.

Pohjois-Lapin poikkeavuutta ei aiheuta vain yksi klusteri. Metsäklusterin vaikutus on kuitenkin selvästi suurin. Toinen koko maan osuuden ylittävä klusteri on julkinen hallinto (mukaan lukien maanpuolustus). Myös koulutus ja kulttuuri -klusterin osuus on suurempi kuin maassa keskimäärin. Poikkeavuutta kertyy myös koko maan osuuden alittavasta metalliklusterista ja tieto ja viestintä -klusterin matalasta osuudesta etenkin vuonna 2006.

Sivun alkuun

Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa

Muista kymmenen eniten koko maan tuotantorakenteesta poikkeavista seutukunnista Imatran, Porvoon, Loviisan ja Äänekosken seudut ovat teollisuusvaltaisia. Imatran seudulla eroa koko maahan kasvattavat metsäklusterin suuri osuus sekä tieto ja viestintä -klusterin kehittymättömyys. Porvoon ja Loviisan seutujen tuotantorakenteet ovat painottuneet yhdyskuntahuoltoklusteriin, koko maan polttoaine- ja sähköhuollon hoitamiseen. Äänekosken seudun vahva ala on metsäklusteri, vaikka välillä tieto ja viestintä -klusteri ja vuonna 2006 metalliklusteri on noussut koko maan osuutta suuremmaksi.

Länsi-Saimaan seudulla metsäklusteri ylittää selvästi koko maan tason. Elintarvikeklusteri on ollut voimakkaasti supistuva sekä tieto ja viestintä -klusteri varsin vaatimaton. Länsi-Saimaan seutu on Lappeenrannan työssäkäyntialueeseen kiinteästi kuuluva ja asuntopalveluita tarjoava alue. Sen rakennus ja kiinteistö, koti ja asuminen sekä hoivapalveluklusterit ylittävätkin koko maan keskimääräisen osuuden.

Juvan ja Kehys-Kainuun seutukunnissa perinteinen metsäklusteri on edelleen vahvoilla. Juvalla myös elintarvikeklusteri on heikkenemisestään huolimatta viitisen prosenttiyksikköä koko maan tasoa suurempi.

Sivun alkuun

Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata

Kolmen vuoden keskipoikkeamien keskiarvo on Turun seudulla maan alhaisin. Turun seudun tuotantorakenne on lähimpänä koko maan rakennetta. Turun koko maata muistuttavan tuotantorakenteen "vahvuutena" on klusteriosuuksien tasaisuus ja vuoden 1990 erittäin alhainen keskipoikkeama.

Turun tuntumassa toiseksi lähemmäksi koko maata pääsi Tampereen seutu. Eroa Turkuun kertyy vuosien 1975 ja 1990 korkeammista lukemista. Vuonna 2006 Tampereen tuotantorakenne poikkesi vähemmän koko maasta kuin Turun.

Lähes kaikki muut tuotantorakenteeltaan koko maata muistuttavat seutukunnat ovat suurehkoja tai keskisuuria kaupunkiseutuja, joiden tuotantorakenne on varsin monipuolinen.

Sivun alkuun

Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa

Joensuun, Jyväskylän ja Kuopion kaupunkiseudut ovat monipuolisia yliopistokaupunkeja. Lahden, Porin ja Mikkelin seuduilla ei ole omaa nimikkoyliopistoa. Sen sijaan niillä sijaitsee useamman yliopiston toimipisteistä koottu yliopistokeskus. Mikkelin kokoisessa Hämeenlinnassa ei ole omaa yliopistokeskusta. Siellä toimii Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos, ja Hämeenlinna on Hämeen ammattikorkeakoulun pääpaikka.

Tuotantorakenteeltaan koko maata muistuttavasta kymmenestä seudusta Lohjan seutu poikkeaa muista. Se kuuluu pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueeseen. Toisin kuin niin sanotuissa kehyskunnissa Lohjan seudun tuotantorakenne on varsin monipuolinen ja tasapainoinen. Koko maan tasoa suurempien klustereiden lukemat ovat vain vähän plussalla, mutta vastaavasti mikään klustereista ei jää kauaksi koko maan tasosta.

Sivun alkuun

Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee

Yhteenvetotaulukossa on vuosien 1975, 1990 ja 2006 kymmenen lähimpänä ja kauimpana olevaa seutukuntaa sekä kunkin vuoden mediaaniseutukunnat (taulukko 2). Tiedoista käy ilmi muun muassa se, että vuonna 1990 seutukuntien tuotantorakenteet muistuttivat eniten koko maan rakennetta. Tuotantorakenteiden erot ovat sen jälkeen kasvaneet, ja ne olivat vuonna 2006 selvästi suuremmat kuin 16 ja 31 vuotta aiemmin.

Taulukko 2. Koko maan tuotantorakennetta eniten ja vähiten muistuttavat seutukunnat 1975, 1990 ja 2006
Vertailu koko maan tuotantorakenteeseen (klustereiden osuuksien erojen keskipoikkeama)

Toinen päätelmä taulukon perusteella on se, että samankaltaisuus koko maan tuotantorakenteeseen on säilyvä ominaisuus, kun taas erilaisuus vaihtelee. Kymmenestä lähimpänä koko maan tuotantorakennetta olevasta seutukunnasta viisi on kaikkina kolmena vuotena samoja.

Miltei kaikki muut kärkikymmenikköön sijoittuvat seutukunnat ovat listalla kahdesti. Kolme seutukuntaa esiintyy kärkikymmenikössä vain yhden kerran: Ylivieskan seutukunta vuonna 1990 sekä Riihimäen ja Seinäjoen seutukunnat vuonna 2006.

Kauimpana koko maan tuotantorakenteesta olevista seutukunnista kaikkiin kolmeen kymmenikköön kuuluu vai yksi seutukunta: Pohjois-Lappi. Kaksi kertaa kymmenen joukkoon sijoittuvia on viisi kappaletta.

Sivun alkuun

Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä

Tuotantorakenteen huomattava poikkeaminen koko maan keskimääräisestä on merkki seudun tuotannon keskittymisestä yhteen tai korkeintaan pariin kolmeen klusteriin. Tuotantotoiminnan voimakas keskittyminen voidaan nähdä alueellisten vahvuuksien täysimittaisena hyödyntämisenä ja tuotantotoiminnan erikoistumisena. Sen voidaan myös nähdä ilmentävän etuja, joita alueiden välinen vaihdanta (kauppa) talousteorioiden mukaisesti tuo.

Monet varhain teollistuneet seudut ovat pitkään tarjonneet asukkailleen työtä ja toimeentuloa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Enää ei tehtaan työpaikka siirry isältä pojalle.

Sivun alkuun

Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka

Äärimmäisyyksiin menevä erikoistuminen ja tuotantorakenteen voimakas yksipuolistuminen on muuttumassa alueen kehityksen ja asukkaiden toimeentulon suurimmaksi uhkaksi. Aiemmin toiminnan lopettaminen ja siirtäminen halvemman kustannustason maihin uhkasi vain työvoimavaltaisia, yksinkertaisia kokoonpanotoimintoja.

Nykytilanteessa ei ole enää turvassa suurteollisuuskaan, joka on mittavin rakennus- ja koneinvestoinnein sidottu pysyvästi paikkaan. Omistajilla näyttää olevan varaa jättää käyttökelpoinen tuotantopääoma käyttämättä ja perustaa uusia tuotantolaitoksia halvemman kustannustason maihin.

Sivun alkuun

Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Mihin tietoja seutukuntien tuotantorakenteiden samankaltaisuudesta tai erilaisuudesta voidaan käyttää? Pari kohdetta nousee välittömästi mieleen.

Ensiksi tietoja voidaan käyttää seutukuntien riskianalyysien tekemisessä. Koko maan tuotantorakenteen kaltainen rakenne tarkoittaa monipuolisuutta ja vähäisempää riippuvuutta yhden tuotantoalan tai tuotteen menekistä tai hintakehityksestä. Suuret poikkeamat koko maan tuotantorakenteesta merkitsevät lähes aina sitä, että seutu on varsin riippuvainen yhdestä tuotantoalasta tai tuoteryhmästä.

Kun markkinat ovat avautuneet ja kilpailu on muuttunut useimmilla aloilla kansainväliseksi, suljetut toimialat ja kilpailulta suojatut tuotteet käyvät yhä harvinaisimmiksi. Tällaista marginalisoituvista toimialoista ja tuotteista tulevat mieleen vain valtakunnallisen sähkönsiirron, paikallisen kaukolämmön tuotannon ja jakelun sekä alkoholin myynnin monopolit. Merkittävyydestään huolimatta ne eivät kuitenkaan ole millään seudulla sellaisia ykkösaloja, joiden varassa aluetalous menestyy tai menehtyy. Kotitalouksille tilanne on toinen.

Toiseksi tietoja seutukunnan klusterirakenteesta ja sen muuttumisesta voidaan käyttää hyväksi elinkeino- ja tuotantorakenteen kehittämisessä ja monipuolistamisessa. Aina ei ole järkevää vahvistaa vain toimialoja ja klustereita, jotka ovat ennestään vahvoja ja jotka ovat saaneet ylisuuren painon alueen taloudessa.

Lähde: Aluetilinpito. Tilastokeskus

Päivitetty 8.5.2008