Työsuhde ja koulutus ratkaisevia aikuiskoulutukseen osallistumisessa

  1. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa
  2. Koulutustarve ajaa ammatilliseen aikuiskoulutukseen
  3. Koulutus ja työnantajasektori selittävät osallistumista
  4. Palkansaajien koulutukseen pääsy on eriarvoista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Koulutus ja työnantajasektori selittävät osallistumista

Seuraavassa tarkastellaan ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista selittävien tekijöiden keskinäisiä suhteita. Mallitukseen otettiin mukaan koulutukseen liittyviä muuttujia (sukupuoli, ikä, työnantajasektori, työsuhteen pysyvyys) sekä vastaajan työhön liittyviä asioita. Työelämään liittyvistä 25 muuttujasta muodostettiin faktorianalyysin avulla neljä ulottuvuutta:

  1. Koetut mahdollisuudet kehittyä ja oppia uutta nykyisessä työssään ja kehittää työtään.
  2. Koettu todennäköisyys, että vaihtaa työtä ja koetut hyvät etenemismahdollisuudet.
  3. Koulutusvaje ja koettu uhka, että työ muuttuu.
  4. Työttömyyskokemukset ja työttömyyden uhka.

Ensimmäinen ulottuvuus ilmentää palkansaajan mahdollisuutta kehittyä työssään ja sitä kautta motivoitua ja viihtyä siinä. Osaaminen työssä on yksi keskeinen työkyvyn elementti (Tuomi ym. 2006), mutta tämän työn tarjoamien mahdollisuuksien ulottuvuuden voidaan katsoa edustavan myös Alasoinin (2006) esille nostamaa uutta psykologista sopimusta työntekijän ja työnantajan välillä.

Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan vaihtamiseen ja koettuihin hyviin etenemismahdollisuuksiin, ja se kuvaa palkansaajan näkemyksiä oman työnsä muuttumisesta sekä luottavaista suhtautumista omaan kilpailukykyynsä kiristyvillä työmarkkinoilla. Muutos työssä koetaan urakehitykseksi.

Kolmas ulottuvuus kuvaa samoja työelämässä tapahtuvia muutoksia kuin edellinenkin, mutta nyt näkemys on negatiivisempi. Muutos työssä onkin uhka, johon myös liittyy selkeä koulutusvaje.

Neljäs ulottuvuus kertoo työttömyyskokemuksista viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ja mahdollisesti uhkaavasta työttömyydestä.

Tarkastelu tehtiin logit-mallituksen avulla. Lähtökohtana oli kokonaismalli, jossa kaikki yhdeksän valittua muuttujaa oli mukana. Muuttujia poistettiin mallista yksitellen niiden tilastollisen merkittävyyden mukaan siten, että lopulliseen malliin jäi viisi ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista selittävää muuttujaa (taulukko 2). Ennen mallitusta kaikki selittävät muuttujat dikotomisoitiin eli tehtiin kaksiluokkaisiksi tulosten tulkinnan ja raportoinnin helpottamiseksi.

Taulukko 2. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuneiden osuudet työelämään liittyvien taustamuuttujien luokissa (kyllä/ei)1 vuonna 2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

  Taustamuuttuja
Kyseinen
luokka		 Muut-
luokka		 p-arvo2 Odds ratio
logit-mallissa3
Korkea-asteen koulutus 74 48 *** 2,4
Työnantajana valtio tai kunta 73 52 *** 2,4
Vakituinen työsuhde 61 51 *** 2
Kokee paljon kehittämis- ja kehittymismahdollisuuksia nykyisessä työssään 65 47 *** 1,8
Kokee uhkaa, että työ muuttuu tai ettei pärjää työssään 63 53 *** 1,4
On työttömyyskokemuksia tai kokee uhkaa työttömyydestä 52 63 *** ns.
Miehet 54 64 *** ns.
Ikä 25-54 vuotta 61 50 *** ns.
Pitää todennäköisenä, että vaihtaa työtään 61 58 ns. ns.
 
1  Taustamuuttujat on dikotomisoitu tarkastelua varten. Esim. ikämuuttujan luokan 25-54-vuotiaiden "vastaluokka" (luokka ei)
  on 18-24-vuotiaiden ja 55-64-vuotiaiden muodostama luokka, joista siis 50 % osallistui ammatilliseen aikuiskoulutukseen.
2  *** p<0,001, ** p<0,01, * p<0,05, ns. = ero ei tilastollisesti merkitsevä
3  Vain uhkaa työn muuttumisesta kuvaavan muuttujan saama ristitulosuhde (odds ratio 1,4) poikkeaa
  tilastollisesti merkitsevästi muista ristitulosuhteista.

Lähde: Aikuiskoulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Korkea-asteen koulutuksen saaneilla ja julkisella sektorilla pysyvässä työsuhteessa työskentelevillä on kaksinkertainen todennäköisyys osallistua ammatilliseen aikuiskoulutukseen, kun vertailukohtina ovat perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneet ja toisaalta yksityisellä sektorilla määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät (katso ristitulosuhteet eli odds ratiot taulukossa 2). Myös nykyisen työn tarjoamat työntekijän ja työn kehittämismahdollisuudet kaksinkertaistavat aikuiskoulutukseen osallistumisen (ulottuvuus 1). Samoin osallistumista lisää se, että palkansaaja kokee koulutusvajetta tai uhkaa työnsä muuttumisesta (ulottuvuus 3) - joskin hiukan edellä mainittuja ilmiöitä pienemmässä määrin.

Sen sijaan niin palkansaajan ikä kuin sukupuolikin sekä työttömyyskokemukset (ulottuvuus 4) ja todennäköisyys, että vaihtaa työtänsä (ulottuvuus 2), eivät selitä ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumista, vaan niiden mahdollinen vaikutus osallistumiseen tulee esille malliin hyväksyttyjen muuttujien kautta.

Tulokset ovat samat, kun selitettäväksi muuttujaksi valitaan ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumisen sijaan joko aikuiskoulutukseen tai henkilöstökoulutukseen osallistuminen. Ainoana erona on vakituisen työsuhteen merkityksen hienoinen korostuminen henkilöstökoulutukseen osallistumista tarkasteltaessa (työsuhteen riskitulosuhde tuolloin 2,6).

Tuloksia voidaan tulkita myös niin, että korkea-asteen koulutuksen saaneella, julkisella sektorilla vakituisessa työsuhteessa olevalla palkansaajalla on lähes seitsenkertainen todennäköisyys (2,4 + 2,4 + 2,0 = 6,8) osallistua ammatilliseen aikuiskoulutukseen verrattuna perus- tai keskiasteen koulutuksen saaneeseen yksityissektorilla määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevään. Jos ehtoihin vielä lisätään, että palkansaajalla on nykyisessä työssään paljon mahdollisuuksia kehittää itseään ja työtään ja lisäksi tämä vielä kokee koulutusvajetta ja pitää todennäköisenä työn muuttumista viiden vuoden sisällä, niin olemme löytäneet eräänlaisen ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistuvan työntekijän perusmallin. Hänen koulutukseen osallistumisensa todennäköisyys on kymmenkertainen vähiten osallistuneeseen verrattuna (2,4 + 2,4 + 2,0 + 1,8 + 1,4 = 10).

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.12.2008