Työsuhde ja koulutus ratkaisevia aikuiskoulutukseen osallistumisessa

  1. Aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa
  2. Koulutustarve ajaa ammatilliseen aikuiskoulutukseen
  3. Koulutus ja työnantajasektori selittävät osallistumista
  4. Palkansaajien koulutukseen pääsy on eriarvoista

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Palkansaajien koulutukseen pääsy on eriarvoista

Keskeisimmät ammatilliseen aikuiskoulutukseen osallistumisen kriteerit näyttävät liittyvän palkansaajan työsuhteeseen, ei niinkään henkilön omiin ominaisuuksiin tai kokemuksiin. Tosin koulutustausta on tästä selkeä poikkeus. Koulutuksen kasaantuminen on tuttu ilmiö. Ensinnäkin koulutukseen on helpompi mennä, jos kurssilaisella on tiedonhankkimisen ja tiedonomaksumisen perustaidot. Toisaalta korkea-asteen koulutuksen saaneet ovat todennäköisemmin töissä, joissa mahdollisesti sekä tarvitaan lisäkoulutusta että myös arvostetaan kouluttautumista. Lisäksi koulutus resurssina ja markkina-arvona mahdollistaa mielenkiintoiset työtehtävät - ja samalla niin usko koulutukseen kuin koulutustarpeetkin lisääntyvät. (Esim. Naumanen 2002.)

Julkinen sektori, erityisesti valtio, kouluttaa työntekijöitään enemmän kuin yksityinen sektori. Osittain tämä selittyy sillä, että valtiosektorin työt ovat suurelta osin asiantuntijatehtäviä, joihin vaatimuksena on korkeakoulututkinto.

Määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevien vähäisempään koulutukseen hakeutumiseen tai pääsemiseen on ymmärrettävä selitys. On luonnollista, että yritykset suuntaavat koulutusresurssit niihin, joihin on jo panostettu (vakituinen työsuhde). Lisäksi saattaa olla niin, että työntekijöiden aika ja voimavarat eivät riitä omaehtoiseen koulutuksen hankkimiseen pitkien työpäivien jälkeen. Kun aikuiskoulutus työntekijän markkina-arvon osana tulee lähitulevaisuudessa lisääntymään, se lisää erityisesti huolta määräaikaisessa työsuhteissa olevien palkansaajien asemasta työmarkkinoilla.

Näyttää myös siltä, että palkansaajat ovat sisäistäneet koulutuksen työssä tapahtuviin myllerryksiin. On opittu panostamaan omaan kehittymiseen ja arvostamaan oppimismahdollisuuksia - mutta myös varautumaan tulevaisuudessa ilmeneviin muutoksiin ja olemaan varuillaan oman osaamisen vanhenemisesta ja riittävyydestä. Huolestuttavaa kuitenkin on se, jos vastuu osaamisesta jää työntekijän harteille. Työnantajien panostaminen henkilöstöön, sen osaamiseen ja viihtymiseen on ensiarvoisen tärkeää työelämän hyvän kehityksen turvaamiseksi.

Aikuiskoulutuksen on todettu tukevan elämän hallintaa kokonaisuutena (Laukkanen 2000). Ammatillisen aikuiskoulutuksen ja henkilöstökoulutuksen lisäksi on tärkeää muistaa myös vapaa-ajalla tapahtuva ja harrastuslähtöinen aikuiskoulutus - onnistunut vapaa-aika luo omalta osaltaan työssä jaksamisen ja onnistumisen edellytyksiä.

Lähteet:

Alasoini, T. 2007. Psykologisen sopimuksen murros - hiipivä muutos suomalaisessa työelämässä? Teoksessa: Työ murroksessa. Toim. Antti Kasvio - Johanna Tjäder. Työterveyslaitos, Helsinki.
Alasoini, T. 2006. Työnteon mielekkyyden muutos Suomessa vuosina 1992-2005. Työolobarometrin aineistoihin perustuva analyysi. Raportti 45. TYKES, Helsinki.
Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Vastapaino, Tampere.
Järvensivu, A. - Koski, P. 2008.Työssä oppimista ja oppimistyötä. Aikuiskasvatus 1/2008.
Laukkanen, R. 2000.Aikuiskasvatus tukee elämänhallintaa. Aikuiskasvatus 3/2000.
Naumanen, P. 2002.Koulutuksella kilpailukykyä. Koulutuksen yhteys miesten ja naisten työllisyyteen ja työn sisältöön. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 57. Turun yliopisto, Turku.
Opetusministeriö 2008.Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Helsinki.
Pohjanpää, K. - Niemi, H. - Ruuskanen, T. 2008.Osallistuminen aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutustutkimus 2006. Koulutus 2008. Tilastokeskus, Helsinki.
Räikkönen, T. 2007. Työ muuttuu maailman mukana. Hyvinvointikatsaus 4/2007.
Stenström, M.-L. 2008. Koulutus ja työelämä muutoksessa. Aikuiskasvatus 2/2008.
Tuomi, K. - Seitsamo, J. - Ilmarinen, J. 2006.Työkyvyn moninaisuus ja työkykyindeksi. Teoksessa: Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Toim. R. Gould - J. Ilmarinen - J. Järvisalo - S. Koskinen. Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 16.12.2008