Otostutkimukset otettiin hitaasti käyttöön virallisissa tilastoissa
- Ensimmäiset osittaistutkimukset
- Otostutkimukset tulevat väestölaskennan korvikkeiksi
- Suomen julkinen sektori omaksuu otostutkimukset
- Helsinki etunenässä otostutkimusten käyttäjäksi
- Työvoimatutkimus oli Tilastokeskuksen ensimmäinen otostutkimus
- Kaikki kotitaloudet kulutustutkimuksen otokseen vuonna 1966
- Yksityiset tutkimuslaitokset tienraivaajina
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Suomen julkinen sektori omaksuu otostutkimukset
Suomessa otanta- ja haastattelumenetelmien tuntemus kasvoi nopeasti 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Heikki Waris ja Pekka Kuusi tekivät niihin aikoihin ensimmäiset akateemiset otostutkimukset (ks. Kuusela 2008). Myös julkisella sektorilla menetelmä alkoi olla tunnettu, joskaan Tilastokeskuksessa sitä ei käytetty.
Luultavasti ensimmäinen viranomaisen tekemä otostutkimus oli verorasituskomitean vuonna 1950 toteuttama haastattelututkimus "fyysillisten henkilöiden verorasituksen" selville saamiseksi. Komitean raportissa on varsin seikkaperäinen ja asiantunteva kuvaus otosmenetelmistä. Raportissa käytettiin suomenkielisten termien puuttuessa vielä usein englantia, esimerkiksi otoksen sijasta käytettiin sanaa "sampling". Komitea kuuli asiantuntijoina muun muassa professori A. E. Tudeeria, yliaktuaari E. H. Laurilaa ja Tauno Hellevuota Suomen Gallupista.
Tämän tutkimuksen esikuvana oli monissa maissa tehty kulutustutkimus. Vaatimukseksi astetettiin, että "aineiston tulee mahdollisimman hyvin edustaa läpileikkausta kaikista väestön ja väestöryhmän perheistä". Kirjanpitomenetelmää ei pidetty riittävän nopeana ja luotettavana, ja siksi komitea päätyi käyttämään haastattelumenetelmää, josta oli saatu hyviä kokemuksia muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ranskassa.
Suomessa ei ollut tilastoa perhetyypeistä, eikä meillä tiedetty perheitten tai perhetyyppien jakautumista tuloluokkiin. Sen selvittämiseksi komitea teki esitutkimuksen, koska "viime aikoina tapahtunut kehitys sampling-teorian alalla on näet johtanut menetelmiin, joissa tarvitaan etukäteen laadittuja luetteloita tutkimukseen joutuvista henkilöistä tai perheistä nimineen ja osoitteineen." Esitutkimuksessa käytettiin "stratifioitua randomsampling" -menetelmää. Esitutkimuksen aineistosta valittiin satunnaisesti noin tuhannen ruokakunnan "sampling" varsinaiseen kulutustutkimukseen.
Omien haastattelijoiden rekrytointi ja kouluttaminen arvioitiin liian kalliiksi ja hitaaksi. Siksi komitea päätyi käyttämään Suomen Gallupin haastattelijaverkostoa, joka oli siihen aikaan ainoa pysyvä organisaatio Suomessa.
Päivitetty 30.9.2009