Otostutkimukset otettiin hitaasti käyttöön virallisissa tilastoissa
- Ensimmäiset osittaistutkimukset
- Otostutkimukset tulevat väestölaskennan korvikkeiksi
- Suomen julkinen sektori omaksuu otostutkimukset
- Helsinki etunenässä otostutkimusten käyttäjäksi
- Työvoimatutkimus oli Tilastokeskuksen ensimmäinen otostutkimus
- Kaikki kotitaloudet kulutustutkimuksen otokseen vuonna 1966
- Yksityiset tutkimuslaitokset tienraivaajina
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Helsinki etunenässä otostutkimusten käyttäjäksi
Otostutkimukset sisällytettiin julkisiin tilastoihin ensimmäisten joukossa myös Helsingissä. Kettil Bruun teki 1950-luvun alussa Helsingin kaupungin toimeksiannosta kaksi otostutkimusta: ensimmäinen koski Helsingin nuorisoa (Bruun 1952) ja toinen vanhusväestöä (Bruun 1953). Bruunin tutkimukset ajoittuvat samalle ajanjaksolle kuin Heikki Wariksen ja Pekka Kuusen ensimmäiset tutkimukset (ks. Kuusela 2008). Myös Bruun näyttää olleen varsin hyvin perillä surveymetodologiasta ja sen ongelmista.
Nuorisotutkimuksen otannan Bruun pyrki tekemään "umpimähkäisesti", mutta tietoa nuorten kokonaismäärästä Helsingissä ei ollut saatavilla - otos oli poimittava kaksivaiheisesti väestökirjoista. Bruun teki myös katoanalyysin ("poisputoama" oli 9,7 %) ja totesi, että nuorimman ikäryhmän osalta tietoja voidaan pitää suurin piirtein edustavina, mutta vanhemmissa ikäryhmissä kato oli niin suurta, että se saattoi vaikuttaa tuloksiin.
Kettil Bruun analysoi seikkaperäisesti myös kerätyn aineiston luotettavuutta. Tutkimuksen suurimpia virhelähteitä olivat Bruunin mukaan haastattelijoiden kirjaamat epätarkat tai virheelliset vastaukset. (Haastattelijoina toimi 50 teoreettisesti haastattelutyöhön perehtynyttä ylioppilasta.) Haastattelijoiden piti toimittaa aineisto vähintään kahdessa erässä, jotta haastattelijoiden työ voitiin tarkistaa tiedon keruun kestäessä.
Lisäksi haastattelijoiden piti itse arvioida, miten luotettavana he pitivät haastattelua (täysin luotettavia haastatteluja oli 64,7 %). Lisäksi "kuvan saamiseksi arkaluonteisten kysymysten - - vastausten vilpittömyydestä" lomakkeella oli kysymys: "Äänestittekö viime vaaleissa?". Näitä vastauksia oli tarkoitus verrata äänestystietoihin, mutta vertailu osoittautui vaikeaksi ja epäluotettavaksi. Bruun kuitenkin toteaa, että "suurin piirtein lienee aineisto tyydyttävä."
Vanhustutkimuksen menetelmä oli suurin piirtein samanlainen kuin nuorisotutkimuksessakin, ja raportointikin noudatti samoja periaatteita (ks. Bruun 1953).
Päivitetty 30.9.2009