Otantamenetelmä on surveytutkimuksen kulmakivi
- Otantateorian kehittäminen avasi padot
- Otoskehikko on todennäköisyysotannan edellytys
- Alipeitto ja kato heikentävät laatua
- Kiintiöpoiminta on kaupallisten yritysten suosima menetelmä
- Kadon vähentäminen sijaisvastaajia käyttäen
- Itsevalikoituvan otoksen pomintatodennäköisyyttä ei tunneta
- Otostutkimusten menetelmävaatimukset eivät ole muuttuneet
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kadon vähentäminen sijaisvastaajia käyttäen
Kaikissa länsimaissa kato on koko ajan paheneva ongelma. Luotettavan tiedon saaminen edellyttää haastatteluja, mutta ihmisten suostumuksen saaminen vaikeutuu kaiken aikaa. Otantateoriassa kadon vaikutusten korjaamiseen ja kadon (lisääntymisen) pienentämiseksi on kehitetty monia menetelmiä.
Kadon pienentämiseksi eräät tutkimuslaitokset ovat alkaneet poimia ylisuuria otoksia - menettelyä käytetään erityisesti puhelinhaastatteluissa. Jos valittu henkilö ei vastaa puhelimeen, häntä ei yritetä tavoittaa uudelleen. Haastattelija soittaa seuraavalle, ja näin saadaan halutun kokoinen otos. Kun vaikeasti tavoitettavat vastaajat on korvattu helposti tavoitettavilla, otoksesta tulee kuitenkin melko varmasti harhainen.
Poimintaharhaa syntyy sen vuoksi, että tavoitettavuuskin on vastaajan ominaisuus. Helposti tavoitettavat ovat todennäköisesti usein kotona, kiireettömiä ja halukkaita vastaamaan. Jos samaa menettelyä sovelletaan haastattelusta kieltäytyneisiin, harha on saman tyyppistä kuin itsevalikoituvissa otoksissa. Harhan lisäksi on vaikea määritellä, mikä on kunkin vastaajan poimintatodennäköisyys.
Päivitetty 14.12.2009