Kotitalouksien velkataakka kasvanut Suomessa vauhdilla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Olli Kannas työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2010.

Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut nopeasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien paitsi Suomessa myös koko euroalueella. Vaihtelu eri EU-maiden välillä on huikea, Puolan noin 40 prosentin velkaantumisasteesta Tanskan yli 320 prosenttiin. Suomi sijoittuu mittarilla Euroopan maiden keskikastiin. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi on edelleen varsin maltillisesti velkaantunut kansa.
______________

Kotitalouksien velkaantumisaste on merkittävä kansantaloudellinen indikaattori. Kotitalouksien velkaantuminen säätelee muun muassa kotitalouksien kulutuskysyntää sekä nousu- että laskusuhdanteessa. Noususuhdanteessa lisääntyvä velka voimistaa kokonaiskysyntää ja siten kiihdyttää talouskasvua. Laskusuhdanteessa vanhat velkasitoumukset ovat kotitalouksien rasitteena ja omalta osaltaan vähentävät kulutusta.

Velkaantumisaste mittaa viimekädessä kykyä suoriutua takaisinmaksusitoumuksista. Mitä suuremmaksi velkataakka kasvaa, sitä herkempi kotitalouksien talous on myös korkokehitykselle. Korkoherkkyyteen liittyy olennaisesti myös lainojen korkosidonnaisuus.

Viime vuosien alhainen korkotaso on pitänyt kotitalouksien lainanhoitomenot maltillisina. Korkojen nopea nousu voi kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia kotitalouksille maissa, joissa velkaantumisaste on korkea ja suurin osa lainoista on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin. Kotitalouksien osuus koko Suomen yksityisen sektorin velkaantumisesta on jo noin neljännes. Näin ollen myös Suomessa kotitalouksista on tullut merkittävä tekijä koko rahoitusmarkkinoiden vakautta ajatellen.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu keskikastiin

Kotitalouksien velkaantumisaste on noussut nopeasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien paitsi Suomessa myös koko euroalueella. Euroopan keskuspankin tilastojen mukaan euroalueen kotitalouksien velkaantumisaste oli 77,5 prosenttia vuonna 1999. Vuonna 2008 se ylsi jo yli 100 prosenttiin.

Kehityskululle on löydettävissä useita syitä muun muassa rahoitusmarkkinoiden vapautumisesta, höllentyneistä luotonantokriteereistä, vakuusvaatimusten pienentymisestä, pidentyneistä laina-ajoista, alhaisesta korkotasosta ja asuntojen hintojen noususta. Lisäksi eri maissa tehdyt asunnonostoa sekä asuntolainaehtoja helpottavat politiikkamuutokset, kuten erilaiset veroedut ja valtion lainatakausjärjestelmät, ovat vaikuttaneet kehitykseen.

Kansainvälistä vertailua tehtäessä silmiinpistävää on kotitalouksien velkaantumisasteen tason suuri vaihtelu eri maiden välillä. EU-maissa velkaantumisaste vaihtelee Puolan noin 40 prosentin ja Tanskan yli 320 prosentin välillä. Kun Euroopan maita verrataan keskenään, Suomi sijoittuu runsaan 100 prosentin velkaantumisasteella joukon keskikastiin. Suomi on kohonnut mittarilla hieman koko euroalueen yläpuolelle.

Suomi on kuitenkin esimerkiksi Pohjoismaiden keskinäisessä vertailussa varsin maltillisesti velkaantunut kansa. Tanskan jättimäisen velkataakan lisäksi sekä Islannissa että Norjassa kotitalouksien velkakanta on jo kaksinkertainen nettotuloihin verrattuna, ja Ruotsissakin velkaantumisaste on kohonnut jo 133 prosenttiin.

Kotitalouksien velkaantumisaste Euroopassa vuonna 2008

*Vuosi 2007.
Sisältää myös kotitalouksia palvelevat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt. Tällä hetkellä laajan kansainvälisen vertailun tekeminen ei ole mahdollista pelkästään kotitaloussektorille.
Lähde: Eurostat

Sivun alkuun

Erojen taustalla rahoitus- ja asuntomarkkinoiden erityispiirteet

Maiden välisille eroille on vaikea löytää mitään yksiselitteistä syytä, mutta ainakin osa vaihtelusta liittyy todennäköisesti rahoitusmarkkinoiden rakenteisiin, niiden kehittyneisyyteen sekä ennen kaikkea asuntomarkkinoiden rakenteisiin sekä niihin liittyvään lainsäädäntöön. Erojen taustalla on monesti pitkä historia ja erilaiset politiikkaohjelmat, joista juontuvat ominaispiirteet liittyvät muun muassa vuokralla-asumisen yleisyyteen, asuntolainojen keskimääräisiin pituuksiin, lainojen korkosidonnaisuuksiin ja vakuusvaatimuksiin.

Vähiten velkaantuneet kotitaloudet näyttävät löytyvän uusista jäsenvaltioista eli entisistä itäblokin ja Baltian maista, joille kaikille on yhteistä vielä (sosialismin aikakauden jäljiltä) verrattain kehittymätön rahoitusjärjestelmä ja sen myötä myös lyhyet kotitalouksien velkaantumisen perinteet. Ainoan poikkeuksen tekee Viro, jossa velkaantumisaste on noussut jo lähelle Suomen tasoa.

Sen sijaan toisesta ääripäästä löytyvien maiden kohdalla, esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa, erot Suomeen selittyvät pikemminkin asuntomarkkinoihin liittyvillä ominaispiirteillä. Ensinnäkin kyseisissä maissa asutaan huomattavasti väljemmin kuin Suomessa1. Väljästi asumisella on pitkät perinteet ja siitä ollaan myös valmiita maksamaan enemmän. Rahoitusjärjestelmä on puolestaan taannut pitkiä kiinteäkorkoisia lainoja asunnonostajille2. Hollannissa suurta velkaantumisastetta selittää osaltaan myös korkea loan-to-value -suhde eli lainan suhde vakuutena olevan asunnon markkina-arvoon3. Velkavertailua tehtäessä on kuitenkin huomattava, että Hollannissa ja Tanskassa kotitalouksilla on velkojen lisäksi myös rahoitusvarallisuutta reippaasti enemmän kuin Suomessa.

Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisastetta voidaan pitää huolestuttavana juuri asuntolainojen korkosidonnaisuuden vuoksi. Vaihtuvakorkoisissa lainasopimuksissa riski siirtyy korkojen noustessa suoraan velalliselle. Pitkään jatkunut alhaisten korkojen aikakausi on väistämättä tulossa tiensä päähän euroalueen talouskasvun nytkähtäessä jälleen kasvu-uralle. Koska suurin osa suomalaisten kotitalouksien asuntolainoista on alttiina korkojen nousulle, on todennäköistä, että myös suomalaisten kotitalouksien maksuvaikeudet lisääntyvät lähitulevaisuudessa.

____________________
1 Asuntojen keskimääräinen käytössä oleva pinta-ala on Suomessa noin 77 m2 (vuonna 2002), Hollannissa 98 m2 (vuonna 2000) ja Tanskassa 113 m2 (vuonna 2005). Lähde: Italian Housing Federation (2006).

2 Esimerkiksi Tanskassa uusien lainojen laina-ajat ovat keskimäärin noin 30 vuotta. Uusien asuntolainojen keskimääräiset laina-ajat ovat Suomessa noin 20-25 vuotta. Sekä Tanskassa että Hollannissa noin 75 prosenttia asuntolainoista sidotaan kiinteään korkoon. Vastaavasti Suomessa 97 prosenttia asuntolainoista on vaihtuvakorkoisia. Lähteet: Italian Housing Federation (2006) ja Finanssialan keskusliitto (2009).

3 Keskimäärin 112 prosenttia vuonna 2005 (Suomessa 70-85 % ja Tanskassa keskimäärin 80 %). Lähde: Italian Housing Federation (2006).

______________

Kotitalouksien velkaantumisaste eli kotitalouksien lainakannan suhde käytettävissä oleviin vuosituloihin osoittaa, kuinka monen vuoden käytettävissä olevat nettotulot tarvittaisiin, jotta velka voitaisiin kuolettaa kerralla. Toisin sanoen, jos velkaantumisaste on suurempi kuin yksi eli yli 100 prosenttia, ei yhden vuoden kotitalouksien käytettävissä olevilla tuloilla pystytä maksamaan koko velkataakkaa pois.

Velkaantumisaste, % =100 x   Lainakanta
Käytettävissä oleva vuositulo

Käytettävissä oleva tulo = palkansaajakorvaukset + toimintaylijäämä ja sekatulo + omaisuustulot - omaisuusmenot + saadut tulonsiirrot - maksetut tulonsiirrot.

______________

Lähteet:

European Central Bank (2003). Structural Factors in the EU Housing Markets. Report for Task Force on Housing of the Monetary Policy Committee of the European System of Central Banks, March 2003.

Finanssialan Keskusliitto (2009). Kotitalouksien säästäminen ja luotonkäyttö. Tutkimusraportti, Kevät 2009.

Italian Housing Federation (2006). Housing Statistics in the European Union 2005/2006. September 2006.

Rinaldi, L. & Sanchis-Arellano, A. (2006). Household Debt Sustainability. What Explains Household Non-Performing Loans? Empirical Analysis. European Central Bank, Workin Paper Series No. 570, January 2006.

Päivitetty 15.4.2010