Maidenvälisiä ajankäyttövertailuja on kehitettävä kansainvälisenä yhteistyönä
- Poliitikot ja tutkijat ovat kiinnostuneita ajankäyttötutkimuksesta
- Ajankäyttötutkimuksen pitkä perinne
- Kotitaloustuotannon arvon mittaaminen
- Köyhyys ja ajankäyttö
- Aikaköyhyys lisää köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle
- Kansainvälisen vertailtavuuden eteen tehdään töitä
- Harmonisointi edellyttää tutkimusalueiden priorisointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Köyhyys ja ajankäyttö
Ajankäyttötutkimukset tuottavat hyödyllistä tietoa köyhyyden analysoimiseen erityisesti tasa-arvonäkökulmasta. Yhä useampi kehittyvä maa onkin viime vuosikymmeninä tehnyt ajankäyttötutkimuksia. Kansallisesti edustavia tutkimuksia ovat tehneet Intia, Nepali, Benin, Nigeria, Etelä-Afrikka, Madagaskar ja Mauritius. Joissakin maissa kuten Ghanassa, Guineassa, Malawissa, Mauritaniassa ja Sierra Leonessa ajankäyttöä koskevia moduuleita on lisätty elintasotutkimuksiin.
Useimmat köyhyystutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että pienet tulot tai vähäinen kulutus ovat vain osa köyhyyden monista ulottuvuuksista. Muihin ulottuvuuksiin kuuluvat esimerkiksi vähäiset kyvykkyydet (capabilities), haavoittuvuus, syrjäytyminen ja marginalisoituminen. Monissa viimeaikaisissa tutkimuksissa ajankäyttötiedot ovat lisänneet ymmärrystä köyhyydestä.
Maailmanpankin julkaisemassa työpaperissa tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota "aikaköyhyyteen" Saharan etelänpuolisessa Afrikassa (Gender... 2006). Myös intialainen professori Indira Hirway (2008) on esittänyt kiinnostavia mahdollisuuksia muuttaa käsityksiä köyhyydestä ajankäyttötutkimusten perusteella.
Indira Hirwayn (mt.) mukaan köyhyyden ajankäyttöulottuvuudessa on kaksi pääkomponenttia: köyhien epäsuotuisa ajankäyttö ja aikastressi (aikaköyhyys, time powerty). Aikaköyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisillä ei ole riittävästi lepo- eikä vapaa-aikaa. Tämä johtuu siitä, että palkallinen tai palkaton työnteko kuten veden ja polttopuiden noutaminen vievät suuren osan ajasta. (Gender... 2006.)
Päivitetty 27.9.2010