Maidenvälisiä ajankäyttövertailuja on kehitettävä kansainvälisenä yhteistyönä
- Poliitikot ja tutkijat ovat kiinnostuneita ajankäyttötutkimuksesta
- Ajankäyttötutkimuksen pitkä perinne
- Kotitaloustuotannon arvon mittaaminen
- Köyhyys ja ajankäyttö
- Aikaköyhyys lisää köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle
- Kansainvälisen vertailtavuuden eteen tehdään töitä
- Harmonisointi edellyttää tutkimusalueiden priorisointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kansainvälisen vertailtavuuden eteen tehdään töitä
Ajankäyttötutkimuksia tehtiin vain satunnaisesti 1960-luvun lopulle asti, jolloin monikansallinen vertaileva ajankäyttötutkimushanke (Multinational comparative time-budget research project) toteutettiin 12 maan kaupungeissa (The use of time, 1972). Hankkeessa tehtiin pioneerityötä vertailevan ajankäyttötutkimuksen tarpeisiin kehittämällä tiedonkeruun ja tietojen analysoinnin menetelmiä.
Professori Jonathan Gershuny aloitti Bathin yliopistossa 1980-luvun alussa Sally Jonesin kanssa monikansallisen ajankäyttötutkimuksen (MTUS) tietokannan rakentamisen. Nykyisin tietokanta, jota ylläpidetään Oxfordin yliopiston ajankäyttötutkimuksen keskuksessa, sisältää noin 60 tiedostoa 22 maasta.
Työ tuoreimpien eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten ja muiden maiden kansallisten ajankäyttötutkimusten tietojen liittämiseksi tietokantaan on käynnissä. MTUS:lla on keskeinen merkitys tiedostojen harmonisoinnissa, ja lisäksi se on sosiaali- ja taloustutkimuksen tärkeä tietolähde. Tutkijat ympäri maailman käyttävät tietokantaa laajalti tutkimustyössään.
Varhain 1990-luvulla eurooppalaiset tilastoviranomaiset havaitsivat tarpeen lisätä kansallisten ajankäyttötutkimusten vertailtavuutta. Tutkimusten yhtenäistäminen perustui EU- ja Efta-maiden kansallisten ajankäyttötutkimusten yksityiskohtaiseen analyysiin. Harmonisointityön kuluessa otettiin huomioon kansainvälisten järjestöjen ja tutkijoiden kommentteja; lisäksi konsultoitiin relevantteja EU:n komission osapuolia.
Harmonisoidun tutkimuksen testaamiseksi tehtiin pilottitutkimuksia useassa Euroopan maassa. Niitä koskeva raportti sisälsi noin kymmenen maan tulokset. Ensimmäinen versio EU:n ajankäyttötutkimuksia koskevasta suosituksesta (Guidelines... 2000) julkaistiin vuonna 2000 ensimmäisiä harmonisoituja tutkimuksia varten, ja se päivitettiin vuonna 2008 parhaillaan toteutettavaa toista tutkimuskierrosta varten. Eurostatin rahoituksella Suomen ja Ruotsin tilastovirastot tuottivat tiedonkäyttäjille maksuttoman verkkotietotokannan, joka sisältää tietoja 15 maasta.
Euroopan lisäksi ajankäyttötutkimusten menetelmien harmonisointipyrkimyksiä on ollut melko vähän. Jonkin verran tietoa on saatavissa YK:n tilasto-osaston (UNSD) ja YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) verkkosivuilta.
YK:n tilasto-osaston verkkosivut sisältävät tietoja 62 maan kansallisten ajankäyttötutkimusten metodologisista perusratkaisuista. Sivuilla on myös kaksi ajankäyttötutkimusten toteuttamista ja toimintoluokituksia käsittelevää opasta (Guide to producing statistics on time use: Measuring paid and unpaid work; Trial international classification of activities for time-use statistics, ICATUS).
Viimeksi mainittuun oppaaseen sisältyy kiinnostava artikkeli, joka julkaistiin vuonna 1998. Artikkelissa Grace Bediako ja Joann Vanek kuvaavat yksityiskohtaisesti ICATUSluokitukseen liittyvää työtä. Ehdotetun luokituksen taustalla oleva päätavoite on tuottaa rakenne, joka on yhdenmukainen SNA:n käsitteellisen kehikon kanssa. Lisäksi halutaan varmistaa vertailtavuus muiden olemassaolevien ajankäyttöluokitusten kanssa.
Artikkelissa pohditaan tarvetta kehittää luokitus, joka palvelisi ajankäyttötutkimusten toteuttamista sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. ICATUS-työ ei ole kuitenkaan edennyt; esitetty kritiikki kohdistuu ennen kaikkea luokituksen liialliseen yksityiskohtaisuuteen.
Päivitetty 27.9.2010