Ensimmäiset merkittävät tilasto-organisaatiot syntyivät 1800-luvulla
- Kansallisten tilastovirastojen perustaminen
- Painettujen lukujen hyöky
- Tilastoseurat vauhdittavat tilastojen tuottamista
- Britannian tilastoliike
- Tilastovirastoissa oli merkittäviä yhteiskuntatutkijoita
- Kongressien aikakausi
- Tilastoinnin ihanne syntyi viktoriaanisessa Englannissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Painettujen lukujen hyöky
Saksalaiset valtiot solmivat tulliliiton vuonna 1834. Tulliliiton tulojen jako valtioiden kesken edellytti säännöllisiä ja vertailukelpoisia väestölaskentoja. Tulliliittoon kuuluvat valtiot alkoivatkin tehdä yhtenäisin perustein väestölaskentoja kolmen vuoden välein, ja niitä jatkettiin aina Saksan keisarikunnan perustamiseen saakka. Laskennat eivät kuitenkaan olleet joka kerta samanlaisia, vaan niiden tietosisällöt vaihtelivat.
Myös Ranskan tilastoalalla elettiin 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa levottomia aikoja, koska valistusaatteen periaatteita edistävä tilastointi oli vallankumouksessa näkyvästi esillä. Napoleonin noustua valtaan vuonna 1804 tilastoinnin asema vahvistui entisestään. Napoleonin määräyksestä perustettiin Statistique générale de la France vuonna 1806, sillä keisarin mukaan tilastointi on valtiolle yhtä tärkeää kuin budjetointi.
Ranskassa oli useita tunnettuja matemaatikkoja, jotka kehittivät myös todennäköisyyslaskentaa; matemaattisen tilastotieteen katsotaan alkaneen noihin aikoihin. Pierre Simon Laplace teki ensimmäisen otostutkimuksen vuonna 1802 Ranskan väkiluvun arvioimiseksi, ja siinä sovellettiin nykyisten otostutkimusten periaatteita. Napoleonin jälkeisenä restauraation aikana tilastoinnin merkitys Ranskassa oli pitkään suhteellisen vähäinen.
Englannissa poliittisella aritmetiikalla on pitkät perinteet, mutta maan tilastointi oli sekavaa. Englannin Kauppavaliokuntaan (Board of Trade) perustettiin vuonna 1833 tilasto-osasto, joka alkoi julkaista yhtenäisiä tilastoja kaupan alalta. Ehkä vielä suurempi merkitys oli vuonna 1836 perustetulla yleisellä rekisteritoimistolla, joka väestötietojen tilastoinnin ja julkaiseminen ohella alkoi rekisteröidä kuolemansyitä. Toimiston johtajaa William Farria pidetään lääketieteen tilastoinnin perustajana.
Saksankielisten valtioiden esimerkkiä noudattaen suureen osaan Euroopan valtioista ja moniin suuriin kaupunkeihin perustettiin tilastollis-topografinen toimisto. Nämä toimistot toimivat toisistaan riippumattomasti käyttäen omia standardejaan, ja siksi niiden julkaisemat tiedot eivät olleet vertailukelpoisia. Tilastojulkaisujen määrä kasvoi samaan tahtiin toiminnan laajentumisen kanssa, mistä Ian Hackingin (1990) mukaan seurasi "painettujen lukujen lumivyöry".
Päivitetty 7.3.2011