Jäävätkö tuloerot pysyvästi suuriksi?
- Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla
- Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
- Julkisella vallalla on monia tulontasauskeinoja
- Pientuloisimpien veroaste on pienempi kuin suurituloisten
- Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
- Suurituloisimmat saavat eniten pääomatuloja
- Suurituloisimmat saavat lähes kaikki verovapaat osinkotulot
- Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
- Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
Käsitys verotuksen oikeudenmukaisuudesta kuitenkin muuttuu, kun tarkastellaan lähemmin suurituloisinta tulokymmenystä. Tämä ilmenee kuviosta 2, jossa suurituloisin tulokymmenys on jaettu suurituloisimpaan kymmenesosaan ilman suurituloisinta prosenttia väestöstä (207 840 asuntokuntaa), suurituloisimpaan prosenttiin väestöä ilman suurituloisinta promillea väestöstä (21 180 asuntokuntaa) sekä suurituloisimpaan promilleen väestöä (2 360 asuntokuntaa).
Kaikista suurituloisimmilla (suurituloisin promille ja suurituloisin prosentti ilman suurituloisinta promillea) keskimääräinen veroprosentti on ollut vuosina 1995–2009 lähes poikkeuksetta pienempi kuin muilla suurituloisimpaan tulokymmenykseen kuuluneilla (kuvio 2).
Lisäksi suurituloisimmalla promillella keskimääräinen veroaste on ollut selvästi pienempi kuin muilla suurituloisilla. Ainoa poikkeus on 2000-luvun vaihde, jolloin maksettiin eniten hyvätuloisimpien saamia työsuhdeoptioita. Työsuhdeoptioita verotetaan ansioverotuksena, ja niistä voi joutua maksamaan veroina jopa 60 prosenttia. Vuoden 2000 jälkeen työsuhdeoptioiden suosio on romahtanut, eikä niitä enää vuonna 2009 maksettu kuin noin 140 miljoonan euron verran. Vielä vuonna 2000 niitä maksettiin noin 950 miljoonaa euroa.
Päivitetty 7.3.2011