Tilastollisten otantatutkimusten monivaiheinen alku
- Kyselytutkimuksia on tehty myös tilastoteoriaan tukeutumatta
- John Graunt oli otostutkimuksen uranuurtaja
- Laplace kehitti otostutkimusta askelen eteenpäin
- Otosajatus herätti myös kritiikkiä
- Monografiamenetelmässä tehdään yleistyksiä yksittäisten tapausten pohjalta
- Poliittisten gallupien tulokset testataan vaaleissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
John Graunt oli otostutkimuksen uranuurtaja
Ensimmäisen dokumentoidun osittaistutkimuksen teki lontoolainen kauppias John Graunt 1660-luvulla (Graunt 1662). Tutkimuksen tekemiseen johti ärtymys siitä, että jotkut "tietävät miehet" väittivät Lontoossa olevan yli kaksi miljoonaa asukasta. Graunt päätti selvittää asian käyttäen hyväkseen Lontoon seurakuntien kuolleisuusilmoituksia (Bills of Mortality). Vuodesta 1570 lähtien Lontoon seurakuntien oli viikoittain julkaistava tiedot hautauksista, jotta ruttoepidemia havaittaisiin ajoissa. Näiden kuolleisuusilmoitusten sisältöä laajennettiin 1600-luvun alkupuolella kattamaan myös ristiäiset ja avioliitot. Tämä "tilasto" oli aikanaan pohjana, kun William Petty kehitti poliittisen aritmetiikan.
Graunt poimi otoksen seurakunnista ja laski, että Lontoossa oli keskimäärin 3 hautausta 11 perhettä kohden vuodessa. Koska Lontoossa vuoden aikana oli yhteensä 13 000 hautajaiset, Graunt päätteli, että perheitä oli suurin piirtein 48 000. Lisäksi hän arvioi, että keskimääräinen perhekoko oli 8 henkilöä. Sen perusteella Graunt arvioi Lontoon asukasluvuksi 384 000 (Graunt 1662). Arvioinnin keskeinen osa oli siis otos seurakunnista.
Grauntin menetelmä perustui intuitioon, mutta hän ilmeisesti ymmärsi, että siihen sisältyi virheen mahdollisuus. Niinpä hän arvioi väkiluvun myös muilla menetelmillä, muun muassa kaupungin kartan avulla. Siitä hän laski, montako korttelia Lontoossa oli ja montako asuntoa kortteleissa oli keskimäärin. Tästä hän päätteli, että Lontoossa oli noin 47 520 perhettä (Graunt 1662).
Päivitetty 26.9.2011