Tilastollisten otantatutkimusten monivaiheinen alku
- Kyselytutkimuksia on tehty myös tilastoteoriaan tukeutumatta
- John Graunt oli otostutkimuksen uranuurtaja
- Laplace kehitti otostutkimusta askelen eteenpäin
- Otosajatus herätti myös kritiikkiä
- Monografiamenetelmässä tehdään yleistyksiä yksittäisten tapausten pohjalta
- Poliittisten gallupien tulokset testataan vaaleissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Otosajatus herätti myös kritiikkiä
Adolphe Quetelet sovelsi ensimmäisenä Laplacen menetelmiä yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja loi samalla empiirisen yhteiskuntatutkimuksen pohjan. Opiskellessaan Pariisissa 1820-luvulla Quetelet kuuli menetelmästä, jolla Laplace oli estimoinut Ranskan väkiluvun. Kotiin palattuaan hän halusi arvioida Belgian väkiluvun samalla menetelmällä.
Kun vaikutusvaltainen paroni de Keverberg kuuli Quetelet'n suunnitelmasta, hän esitti siitä hyvin kriittisen arvion (ks. Stigler 1986 tai Desrosiéres 1998). Paroni de Keverbergistä tiedetään varsin vähän. Stiglerin (1986) mukaan hän mitä ilmeisimmin toimi jonkinlaisen virallisena neuvonantajana Alankomaiden hallinnossa.
De Keverberg väitti, että ihmisten muodostama populaatio on niin heterogeeninen, että edustavaan otokseen tulisi käytännössä valita lähes kaikki sen jäsenet. Väestölaskenta olisi siis luotettavampi, ja suurin piirtein yhtä vaivalloinen kuin otostutkimus (De Keverberg 1827). Kritiikki oli niin vaikutusvaltaista, että Quetelet ei koskaan tehnyt osittaistutkimuksia.
De Keverberg siis väitti, että ihmispopulaatio on niin hetrogeeninen, ettei siitä voi poimia sellaista osajoukkoa, jonka perusteella induktiiviset yleistykset olisivat oikeutettuja.
Päivitetty 26.9.2011