Verovalvonnan musta aukko
- Tuloja maksutaseessa enemmän kuin veroilmoituksissa
- Säästödirektiivi vuotaa
- Ulkomaalaisena esiintyminen on houkuttavaa ja helppoa
- Sijoituksia salkkuvakuutusten suojissa
- Myyntivoitot piiloon etävälittäjiä käyttämällä
- Ulkomaalaisten osingoista jää satojen miljoonien verotulot saamatta
- Ulkomaalainen voi välttää kotimaansa veroja sijoittamalla suomalaisiin arvopapereihin
- Kansainvälisen sijoitustoiminnan aiheuttamat veromenetykset
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Ulkomaalaisten osingoista jää satojen miljoonien verotulot saamatta
Suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeista on viime vuosina ollut 50–60 prosenttia ulkomaisessa omistuksessa ja samalla hallintarekisteröityjä. Ulkomaalaiselle eli rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta osingosta peritään 28 prosentin lähdevero, ellei verosopimus edellytä pienempää veroprosenttia tai tulon vapautusta lähdeverosta.
Periaatteessa osingonsaaja tulisi osingonmaksuhetkellä yksilöidä ja hänen kotivaltiostaan esittää luotettava selvitys, mikäli lain edellyttämästä lähdeveroprosentista halutaan poiketa verosopimukseen vedoten. Vuonna 2005 säädettiin kuitenkin lainmuutos, jonka mukaan osingosta voidaan saajan yksilöintitietojen puuttuessa periä vain 15 prosentin suuruinen lähdevero, mikäli maksajalla tai tilinhoitajayhteisöllä on luotettava tieto saajan kotivaltiosta. Tilinhoitajayhteisöllä on oltava ulkomaisen omaisuudenhoitajan kanssa sopimus, jossa omaisuudenhoitaja sitoutuu ilmoittamaan asuinvaltiotiedon ja verohallinnon pyynnöstä tulonsaajaa koskevat yksilöintitiedot ja asumistodistuksen. Ulkomaisen omaisuudenhoitajan on myös asuttava verosopimusvaltiossa ja oltava osingon maksuajankohtana verohallinnon pitämässä ulkomaisten omaisuudenhoitajien rekisterissä.
Suomesta maksettiin vuonna 2008 yli 4,5 miljardia euroa osinkoja ulkomaisille osakkeenomistajille. Osingoista peritty lähdevero oli yhteensä 444 miljoonaa euroa eli keskimääräinen lähdeveroprosentti oli alle 10. Lähdeverolain edellyttämällä 28 prosentin verolla kertymä olisi ollut 1 260 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että Suomi on luopunut 820 miljoonan euron verokertymästä uskoen, että ulkomaisten omaisuudenhoitajien ilmoitukset saajien kotivaltioista pitävät paikkansa.
Verohallinnon työryhmä selvitti vuonna 2010 osinkojen lähdeveromenettelyä koskevan lainsäädännön toimivuutta. Työryhmä totesi kokonaan ilman lähdeveroa maksettujen osinkojen määrän lisääntyneen voimakkaasti vuoden 2005 lainmuutoksen jälkeen. Lainmuutoksessa hyväksytty yksinkertaistettu menettely, jossa osingonsaajan yksilöintitietojen puuttuessa voidaan periä 15 prosentin suuruinen lähdevero, on työryhmän mukaan entisestään heikentänyt verovalvonnan ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia eikä se ole myöskään teknisesti osoittautunut toimivaksi.
Osingon maksajien vuosi-ilmoituksissaan ilmoittamat saajien kotivaltiotiedot eivät vastaa muista lähteistä saatavia yritysten omistajatietoja. Verrattaessa vuosi-ilmoitustietoja kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) keräämiin tietoihin eri maiden arvopaperisijoituksista Suomeen käy ilmi, että osinkoja maksetaan osakesijoitusten määrään verrattuna moninkertainen määrä sellaisiin valtioihin, joiden kanssa tehty verosopimus mahdollistaa nollaverotuksen.
Ilmeistä on, että suomalaisyritysten maksamista osingoista perittävien lähdeverojen määrää on merkittävästi pienennetty katsomalla muun muassa Britanniassa toimivat pankkikonsernit säännösten vastaisesti tosiasiallisiksi osingonsaajiksi sekä osingonmaksuhetkeen liittyvillä järjestelyillä. Niiden avulla osakkeet on osingonmaksun ajaksi siirretty esimerkiksi edestakaisilla kaupoilla tai lainajärjestelyillä sellaisen osapuolen haltuun, joka on voinut nostaa ne 0-veroprosentilla. Näiden järjestelyjen seurauksena Suomi on menettänyt osingoista perittäviä lähdeveroja 300–600 miljoonaa euroa vuodessa.
Päivitetty 6.9.2011