EU 2020 -tavoitteet nojautuvat laajaan indikaattorituotantoon
- Suomen tavoitteet vaativia
- Indikaattorit syntyvät yhteistyössä
- Hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaaminen herättää keskustelua
- Aika siirtyä politiikasta indikaattoreiden kehittämiseen
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaaminen herättää keskustelua
Viimeisten viiden vuoden aikana keskustelu indikaattoreista on kiihtynyt. Erityisen ajankohtaista on hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamisen ympärillä käytävä kansainvälinen keskustelu (mm. Stiglitz—Sen—Fitoussi-raportti, GDP and Beyond, EU 2020), jota käydään myös Suomessa. Pääministeri Mari Kiviniemen hallitusohjelmassa todettiin: "Hallitus käynnistää valmistelun kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti laajemman kehitysindikaattorin käyttöön ottamiseksi bruttokansantuotteen rinnalle lähivuosina. Tällaiset indikaattorit kuvaavat talouden kehityksen lisäksi inhimillistä hyvinvointia ja ympäristön tilaa." Uudessa pääministeri Jyrki Kataisen, hallitusohjelmassa todetaan, että kestävän kehityksen mittariston yksityiskohdat täsmennetään asiantuntijatyönä. Hallituksen tavoitteena on, että uudet seuranta- ja viestintävälineet otetaan hallituksen päätöksenteon pohjaksi ja kansalaiskeskustelujen virittäjiksi.
Valtioneuvoston kanslia asetti Kiviniemen hallitusohjelman linjauksen mukaisesti vuoden 2010 syksyllä kehittämishankkeen Hyvinvoinnin ja ympäristön kehityksen mittaaminen talouskasvun rinnalla, jossa selvitettiin mahdollisuuksia laajentaa hyvinvoinnin mittaamista nykyisistä, lähinnä talouteen keskittyvistä avainluvuista myös inhimillisen hyvinvoinnin ja ympäristön tilan paremmin huomioon ottaviin indikaattoreihin. Hankkeen työryhmän puheenjohtajana toimi alivaltiosihteeri Jukka Pekkarinen valtioneuvoston kansliasta, ja työryhmän työhön osallistuivat edustajat valtioneuvoston kansliasta, Tilastokeskuksesta, Palkansaajien tutkimuslaitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Aalto-yliopistosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselsta ja Itä-Suomen yliopistosta.
Työryhmä luovutti loppuraporttinsa BKT ja kestävä hyvinvointi. Yksi luku ei riitä suomalaisen yhteiskunnan tilan kuvaamiseen vuoden 2011 toukokuussa. Raportti sisältää erinomaisen katsauksen indikaattorien kansainvälisestä kehittämistyöstä ja antaa suosituksia toimenpiteiksi mittariston kehittämiseksi (1. hyvinvoinnin mittariston kehittäminen, 2. Findikaattori.fi-palvelun kehittäminen ja 3. säännöllisten hyvinvoinnin arviointifoorumien järjestäminen). (BKT ja kestävä hyvinvointi... 2011.)
Työryhmä painotti näkemystä, että ilmiöiden moniulotteisuuden johdosta yhdellä indikaattorilla on vaikea kuvata taloutta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Tämän sijasta tarvitaan indikaattorikokoelma. Toisaalta monet tahot ovat puhuneet yhdistelmäindikaattoreiden puolesta.
Yhdistelmäindikaattoreissa on kuitenkin useita mittaamiseen liittyviä ongelmia kuten arvottaminen ja painokertoimien määrittäminen. Mistä saadaan hinnat tuotteille, joille ei suoraan voida löytää markkinahintaa kuten ympäristön saastuminen, ilmansaastuminen, onnellisuus tai hyvinvointi? Miten painottaa esimerkiksi ilmansaastumista suhteessa rikollisuuteen? Yhdistelmäindikaattoreiden käyttäjän tulisi erityisen hyvin tuntea indikaattorin rajaukset, painotukset ja oletukset, joilla indikaattori on tuotettu. Lisäksi analyysien tekemistä varten tulisi tuntea osakomponenttien kehitys ja niiden vaikutus lopullisiin tuloksiin.
Päivitetty 12.12.2011