Julkaistu: 7.6.2013

Tuloerojen muutos Euroopassa

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Veli-Matti Törmälehto on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Syvät talouskriisit koskettavat usein laaja-alaisesti eri tulotasoilla olevia kansalaisia. Kriisin tuntuvimpia vaikutuksia eivät niinkään ole olleet maiden sisäisten suhteellisten tuloerojen muutokset, vaan maiden välisten elintasoerojen kasvu. Seuraukset suhteellisissa tuloeroissa tullevat näkymään vasta pitkällä aikavälillä. Talouskriisistä pahiten kärsineet maat ovat perinteisesti suurten tuloerojen maita.

Talouskriisi on kasvattanut maiden välisiä elintasoeroja, sillä Pohjois- ja Keski-Euroopan kotitaloudet ovat selvinneet viime vuosien kriisistä vähemmällä kuin pahiten kärsineet Baltian, Etelä-Euroopan ja Irlannin kotitaloudet (kuvio 1). Tuotannon pieneneminen ei ole kaikissa maissa vaikuttanut vastaavassa mitassa kotitaloussektorin keskimääräisiin tuloihin tai kulutukseen (Eurostat 2013). Tarkastelen tässä artikkelissa suhteellisia tuloeroja maiden sisällä eli väestöryhmien välisten tulosuhteiden muutosta Euroopan maissa ennen kriisiä ja sen jälkeen. Lähdeaineistona on pääasiassa EU:n tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC), josta on valtaosasta maita tietoja vuodesta 2004 alkaen.

Talouskriisin tulonjakovaikutukset ilmenevät pitkällä aikavälillä

Reaali- ja rahatalouden sokki voi vaikuttaa eri tavoin eri maiden tulonjakoon. Välitön lyhyen aikavälin vaikutus voi olla jopa suhteellisten tuloerojen kaventuminen. Ansiokehityksen ja työllisyyden lisäksi olennaista on, miten tulon- siirtojärjestelmä toimii ja mikä on omaisuustulojen merkitys tulonmuodostuksessa. Työllisyyden ja työttömyyden muutokset muuttavat sekä palkansaajien palkkaeroja että työvoiman ulkopuolella olevien tuloeroja riippuen siitä, missä määrin työttömyys lisääntyy, ja miten se kohdentuu eri palkkatasoille. Työpaikkansa säilyttäneiden ansiokehitys (palkat, yrittäjätulot) heikkenee tai on jopa negatiivista. Tulonsiirtojärjestelmän automaattiset vakauttajat1 voivat aluksi vaimentaa tuloerojen muutoksia. Yritysten jakamat voitot kuten osingot vähenevät. Omaisuustulot kohdentuvat suurituloisille, ja näiden tuloerien väheneminen yleensä kaventaa tuloeroja.

Kuvio 1. Käytettävissä olevien reaalitulojen muutos makrotasolla eräissä maissa vuosina 2005−2011. Prosenttia. Kotitaloudet ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt

Lähde: European Commission. AMECO.

Tuloerot tarkoittavat käytettävissä olevien rahatulojen jakautumista koko väestössä, mikä tarkoittaa sitä, että tuloja ja tulonsaajia on paljon enemmän kuin palkkajakaumien vertailuissa. Kansainvälisten tulonjakovertailujen tulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo, joka kattaa palkkatulot, yrittäjätulot, omaisuustulot (mm. korot, osingot, vuokratulot), suorat tulonsiirrot ja välittömän verotuksen. Tulot eivät sisällä laskennallisia eriä, kuten omistusasujien asuntotuloa tai yksilöllisten julkisten hyvinvointipalvelujen arvoa (ks. Olli Savelan artikkeli tässä numerossa). Myöskään myyntivoitot (hallussapitovoitot) eivät ole mukana kansainvälisessä tulokäsitteessä eikä välillisiä veroja oteta huomioon. Vaikka rahoitus- ja velkakriisi ei ole ensisijaisesti ollut kotitalouksien velkakriisi, on hyvä huomata, etteivät velkarasitus tai varallisuusarvojen muutokset suoraan näy käytettävissä olevissa rahatuloissa2.

Tiedot tuloeroista kansainvälisissä tietopankeissa täydentyvät viiveellä, joten ne tekevät mahdolliseksi vain hyvin lyhyen aikavälin vaikutusten arvioinnin. Kriisin toisesta − ja tulonjaollisesti kiinnostavammasta − vuoden 2011 jälkeisestä vaiheesta ei tilastotietoa vielä ole. Tuloeroissa on hyvä erottaa lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset. Varsinaiset talouskriisin tulonjakovaikutukset tulevat näkyviin pitkällä aikavälillä. Tästä tyypillinen esimerkki on Suomen 1990-luvun alun lama, jolloin suhteelliset tuloerot jopa hieman kaventuivat, mutta kasvoivat selvästi 1990-luvun lopun nousukaudella. Lyhyellä aikavälillä sosiaalimenot voivat lisääntyä, mutta ennen pitkää julkisen talouden budjettivaje pakottaa leikkauksiin ja muutoksiin sosiaaliturvassa ja palkanmuodostuksessa. Lisäksi työttömyyden pitkittyminen kasvattaa rakenteellista työttömyyttä.

Kuvio 2a. Gini-kertoimen muutos vuosina 2004−2007 ja 2007−2010 (vasen asteikko, %-yksikköä) ja Gini-kertoimen taso vuonna 2010 (oikea asteikko, %)

* Irlanti 2007–2009 (muutos) ja 2009 (taso).

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Kuvio 2b. Gini-kertoimen muutos vuosina 2004−2007 ja 2007−2010 (vasen asteikko, %-yksikköä) ja Gini-kertoimen taso vuonna 2010 (oikea asteikko, %)

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Sivun alkuun

Toisaalla tuloerot kasvoivat...

Maiden välinen tuloerojen vertailu väestöryhmien keskitulojen avulla on hankalaa lukujen runsauden vuoksi. Lisäksi kriisiaikoina väestörakenteen muutokset vaikeuttavat keskitulojen tulkintaa. Jäljempänä mitataankin tuloerojen muutosta yhdellä indikaattorilla, Gini-kertoimella. Se kuvaa keskimääräisiä maiden sisäisiä suhteellisia tuloeroja3.

Kuviossa 2a on esitetty maat4, joissa suhteelliset tuloerot ovat kasvaneet kriisin ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2007−2010. Irlannissa ja Espanjassa tuloerojen kasvu yhdistyy huomattavaan tulotason alenemiseen, kun taas Kreikassa suhteelliset tuloerot eivät ole olennaisesti muuttuneet. Tuloerot ovat kasvaneet myös Tanskassa ja Slovakiassa, joissa kotitalouksien tulotaso on kuitenkin kehittynyt positiivisesti. Kuviossa on esitetty myös tuloerojen muutos vuodesta 2004 vuoteen 2007. Useissa maissa tuloerot olivat kaventuneet kriisiä edeltävinä vahvan talouskasvun vuosina. Merkittävin poikkeus tästä on Tanska. Vuonna 2010 suurten tuloerojen maita (Gini-kerroin on suurempi kuin 30) olivat Irlanti, Espanja, Viro, Italia ja Kreikka.

Sivun alkuun

...toisaalla tuloerot kaventuivat

Kuviossa 2b on esitetty maat, joissa tuloerot kaventuivat vuodesta 2007 vuoteen 2010. Eniten tuloerot kaventuivat Islannissa, Latviassa ja Norjassa. Kahdessa ensin mainitussa tuloerot olivat ennen kriisiä kasvaneet merkittävästi. Myös Saksassa tuloerot olivat kasvaneet huomattavasti ennen vuotta 2007. Sen sijaan Norjassa, Portugalissa, Puolassa ja Liettuassa tuloerot olivat pienentyneet ennen kriisiä. Norjassa osasyy on vertailuvuosi 2004, jolloin verouudistuksen vuoksi tuloerot olivat tuolloin tavanomaista suuremmat. Vuonna 2010 suurten tuloerojen maita olivat edelleen Puola, Iso-Britannia, Liettua, Portugali ja Latvia. Kuviosta puuttuvat Romania ja Bulgaria, joissa tuloerot olivat myös suuret.

Koko ajanjaksolla vuodesta 2004 vuoteen 2010 tuloerot ovat kasvaneet eniten Saksassa ja Tanskassa. Suhteellisia tuloeroja mittaavat indikaattorit kuten Gini-kerroin kertovat yksinään kovin vähän hyvinvoinnin muutoksista. Täydennän seuraavassa Gini-kertoimien antamaa kuvaa tarkastelemalla maaryhmittäin pieni- ja suurituloisten tulokehitystä.

Sivun alkuun

Islanti erottuu muista Pohjoismaista

Pohjoismaissa kriisi on koskettanut erityisesti Islantia (kuvio 3). Islannissa tuloerot kasvoivat merkittävästi ennen talouskriisiä ja kaventuivat tämän jälkeen. Keskeisin muutos on kuitenkin huomattava tulotason pudotus koko tulojakaumalla. Reaalisesti pienituloisten tulot alenivat Islannissa 22 prosenttia ja suurituloisten 26 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2010. Gini-kerroin aleni samaan aikaan liki neljä prosenttiyksikköä.

Kuvio 3. Reaalitulojen muutos, pienituloisimman viidesosan yläraja (I kvintiili) ja suurituloisimman viidesosan alaraja (IV kvintiili). Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot/henkilö. Prosenttia

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Tanskassa kriisi on alentanut ennen kaikkea asuntojen hintoja ja varallisuusarvoja, jotka eivät kuitenkaan kuvaudu käytettävissä olevien rahatulojen eroihin. Tuloerot kasvoivat Tanskassa jo ennen kriisiä ja ovat tuoreimpien tietojen mukaan jo Pohjoismaiden suurimmat. Norjassa tuloerot ovat puolestaan kaventuneet, ja maan taloudellista hyvinvointia korostaa hyvin korkean tulotason lisäksi myös alhainen Gini-kerroin. Ruotsissa on havaittavissa lievää tuloerojen kasvua.

Suomessa suurituloisten tulotaso nousi vuosina 2007−2010 vähemmän kuin pienituloisten. Tämän seurauksena suhteelliset tuloerot kaventuivat hieman, kun ne ennen kriisiä hieman kasvoivat. Suomen tuloerot ovat nykyään 1970-luvun alun tasolla, mutta ne ovat myös likimain 2000-luvun alun tasolla. Merkittävä muutos Suomen tulonjaossa tapahtui 1990-luvulla. Silloin Gini-kerroin nousi hyvin alhaisesta noin 21 prosentin tasosta nykyiselle noin 26 prosentin tasolle (ilman myyntivoittoja). Gini-kerroin on verraten jäykkä ja aggregoitu mittari: viiden prosenttiyksikön muutos tarkoittaa erittäin merkittävää muutosta väestöryhmien välisissä tulosuhteissa.

Sivun alkuun

Kriisimaissa vaihtelevaa kehitystä

Ns. PIIGS-maissa (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka, Espanja) tuloerot ovat olleet selvästi suuremmat kuin Pohjoismaissa. Talouskriisi on Irlannissa ja Espanjassa kasvattanut tuloeroja siten, että pienituloisten tulot ovat alentuneet suurituloisia enemmän. Kreikassa suhteelliset tuloerot ovat pysyneet lähes ennallaan, mutta tulotaso on alentunut selvästi. Portugalissa suurituloisten tulot ovat alentuneet ja pienituloisten kasvaneet. (Kuvio 4.) Tulotiedot kerätään näissä maissa haastattelemalla, ja esimerkiksi omaisuustulojen (osingot, korot, vuokra- tulot) vaikutus tuloeroihin on osin tästä syystä pienempi kuin Pohjoismaissa, joissa tulotiedot perustuvat valtaosin rekisteritietoihin.

Kuvio 4. Reaalitulojen muutos, pienituloisimman viidesosan yläraja (I kvintiili) ja suurituloisimman viidesosan alaraja (IV kvintiili). Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot/henkilö. Prosenttia

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Syitä tuloerojen muutoksiin voi ainakin Espanjassa ja Irlannissa hakea työmarkkinoilta. Työmarkkinoilla kriisin vaikutukset ovat poikenneet maiden, toimialojen ja työntekijäryhmien välillä. Kärsijöitä ovat olleet vähän koulutetut, määräaikaiset ja nuoret työntekijät erityisesti Etelä-Euroopan maissa, joissa vakinaisilla työntekijöillä on ollut vahva irtisanomissuoja. Työttömyyden kasvu on ollut suurinta maissa, joissa ennen kriisiä oli merkittäviä tasapainottomuuksia tietyillä toimialoilla kuten rakentamisessa tai asuntomarkkinoilla (Vanhala 2012). Espanja ja Irlanti ovat esimerkkejä tällaisista maista.

Baltian maat alkoivat jo vuonna 2011 tointua pahimmasta kriisin vaiheesta toisin kuin esimerkiksi Kreikka, jossa kriisi syveni edelleen. Suhteelliset tuloerot kaventuivat vuosina 2007–2010 Latviassa ja Virossa, mutta kasvoivat Liettuassa. Ennen kriisiä sekä pieni- että suurituloisten tulokehitys oli Baltiassa poikkeuksellisen hyvää. Virossa ja Liettuassa pienituloiset hyötyivät vahvasta talouskasvusta suurituloisia enemmän ja tuloerot kaventuivat. Vuodesta 2007 vuoteen 2010 tulot ovat alentuneet Latviassa ja Liettuassa enemmän kuin Virossa. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Reaalitulojen muutos, pienituloisimman viidesosan yläraja (I kvintiili) ja suurituloisimman viidesosan alaraja (IV kvintiili). Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot/henkilö. Prosenttia

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Muissa Itä-Euroopan maissa tuloerojen kehitys on ollut hajanaista. Sloveniassa, Tšekissä ja Slovakiassa Gini-kerroin on verraten alhainen. Puolassa tuloerot ovat sen sijaan edelleen suuret, vaikka siellä ne kaventuivat merkittävästi ennen kriisiä. Tulotaso nousi tulojakauman molemmissa päissä selvästi ennen kriisiä, mutta kuitenkin vähemmän kuin Baltiassa. Puolassa tuotanto ja kotitalouksien tulotaso ovat nousseet selvästi myös kriisivuosina. (Kuvio 5.)

Sivun alkuun

Saksassa tuloerojen kasvu tasaantunut

Saksassa tuloerot kasvoivat 2000-luvun alkupuoliskolla, jolloin työttömyys lisääntyi jyrkästi ja epätyypilliset ja marginaaliset (mm. 400 euron "mini-jobs") työsuhteet lisääntyivät. Tuloerojen kasvu selittyy suurelta osin palkkaerojen ja työmarkkinoiden muutoksilla. Työttömyysturvan heikennykset ns. Hartz-uudistusten yhteydessä eivät välittömästi näytä olevan tuloerojen kasvun syy, vaikka niillä voi olla välillisiä vaikutuksia työttömyyden vähenemisen ja matalapalkkaisten työsuhteiden kasvun kautta (Biewen & Juhasz 2012).

Vuoden 2006 jälkeen työllisyys on Saksassa kasvanut merkittävästi ja työttömyys alentunut takaisin 1990-luvun lopun tasolle. Samalla tuloerot ovat kaventuneet jonkin verran siitä tasosta, jolle ne nousivat 2000-luvun alkupuoliskolla. Saksan Gini-kerroin on nykyään EU-maiden keskitasoa, hieman alle 30. Saksan EU-SILC-tietojen koherenssi kansallisten lähteiden kanssa on herättänyt keskustelua (Atkinson ym. 2010). Kansallisen lähteen mukaan tulotaso on kriisivuosina noussut pieni- ja keskituloisilla enemmän kuin suurituloisilla, ja tuloerojen huippu lienee takana (Grabka ym. 2012).

Isossa-Britanniassa tuloerot ovat verraten suuret ja siellä kotitalouksien tulotaso alentui sekä pieni- että suurituloisilla vuodesta 2007 vuoteen 2010 (kuvio 6). Jatkossa menoleikkaukset tulevat heikentämään enemmän pienituloisten asemaa. Ison-Britannian tuloerot kasvoivat huomattavasti 1980-luvulla, pysyivät lähes ennallaan 1990-luvulla ja kasvoivat taas hieman 2000-luvulla.

Kuvio 6. Reaalitulojen muutos, pienituloisimman viidesosan yläraja (I kvintiili) ja suurituloisimman viidesosan alaraja (IV kvintiili). Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot/henkilö. Prosenttia

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Ranska siirtyi käyttämään tuloista rekisteritietoja haastattelutietojen asemesta EU-SILCissa vuonna 2008, minkä seurauksen tuloerojen taso nousi ja aikasarja katkesi. Kansallisen lähteen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että Ranskassa tuloeroissa ei ole ollut suurta muutosta vuosina 2006−2009. EU-SILC-tietojen mukaan tuloerot kasvoivat Ranskassa vuonna 2010.

Sivun alkuun

Kriisimaiden tuloerot kasvavat tulevaisuudessa?

Kriisimaissa kotitalouksien väliset tuloerot olivat jo ennen talouskriisin alkua verraten suuret, ja sosiaalimenot suojasivat kotitalouksia tuotannon vähenemiseltä Pohjoismaita vähemmän. Kriisin luonne oli kriisimaissa myös toisenlainen kuin esimerkiksi Suomessa ja Saksassa, jossa sen ensimmäinen vaihe oli lähinnä vientikysynnän häiriö, ja joissa työaikojen sopeutukset (lomautukset, lyhennetty työaika) heikensivät aluksi vaikutusten välittymistä kotitaloussektorille. Julkisten talouksien velkakriisin seurauksena mailla on aiempaa pienemmät mahdollisuudet talouden elvyttämiseen ja suurempi tarve sosiaalimenojen leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Muun muassa näiden tekijöiden vuoksi myös suhteellisten tuloerojen voi kriisimaissa olettaa jatkossa pysyvän suurina tai kasvavan, vaikka absoluuttisen elintason aleneminen pysähtyisi.

Tuloeroista on nykyään runsaasti tietoa kansainvälisissä tietopankeissa, ja niitä on tässä artikkelissa hyödynnetty. Ongelmana on tietojen ajantasaisuus, vertailukelpoisuus, tunnus- lukujen soveltuvuus ja tulkinta. Analyyttinen tarkastelu edellyttäisi mikroaineistoon perustuvaa tarkastelua useamman vuoden ajalta.

Lähteet:

Atkinson, Anthony B. & Marlier, Eric & Montaigne, Fabienne & Reinstadler, Anne 2010. Income Poverty and Income Inequality. Teoksessa: Anthony B. Atkinson & Eric Marlier (toim.) Income and Living Conditions in Europe. Eurostat Statistical Books.

Biewen, Martin & Juhasz, Andos 2012. Under- standing Rising Income Inequality in Germany 1999/2000−2005/2006. Review of Income and Wealth, Series 58, Number 4, December 2012.

Eurostat 2013. Analysis of EU-27 household final consumption expenditure — Baltic countries and Greece still suffering most from the economic and financial crisis. Eurostat Statistics in Focus 2/2013.

Grabka, Markus M. & Goebel, Jan & Schupp, Jürgen 2012. Has Income Inequality Spiked in Germany? DIW Economic Bulletin 12:2012.

Vanhala, Juuso 2012. Euroalueen työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat ja kriisi. Kansantaloudellinen aikakauskirja 4/2012.

 _______

1 Tulonsiirtojärjestelmän automaattiset vakauttajat tasaavat suhdannevaihteluiden vaikutuksia kotitalouksien tuloihin. Tällaiset etuudet eivät ole harkinnanvaraisia, mutta ne voivat olla kestoltaan rajattuja (esimerkiksi ansiosidonnainen työttömyysturva Suomessa).

2 Kansainvälisen käytännön mukaan myyntivoittoja ei ole luettu kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Pohjoismaiden kansallisissa tilastoissa kyetään mittaamaan tuloeroja myös siten, että omaisuuden myyntivoitot ovat ainakin veronalaiselta osuudeltaan mukana. Myyntivoitoilla on merkittävä vaikutus tuloeroihin ja ne voimistavat suhdannevaihteluja.

3Jos yksi kotitalous saisi kaikki tulot, Gini-kerroin saisi arvon 100. Jos kaikilla olisi samat tulot, Gini-kerroin saisi arvon 0. Jos kaikkien tulot muuttuvat prosentuaalisesti saman verran, Gini-kerroin ei muutu.

4 Ranska, Bulgaria ja Romania eivät ole mukana kuviossa, koska aikasarja ei ole vertailukelpoinen.

Päivitetty 7.6.2013