Tuloerojen muutos Euroopassa

Talouskriisin tulonjakovaikutukset ilmenevät pitkällä aikavälillä
Toisaalla tuloerot kasvoivat...
...toisaalla tuloerot kaventuivat
Islanti erottuu muista Pohjoismaista
Kriisimaissa vaihtelevaa kehitystä
Saksassa tuloerojen kasvu tasaantunut
Kriisimaiden tuloerot kasvavat tulevaisuudessa?

Kirjoittaja: Veli-Matti Törmälehto on erikoistutkija Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Syvät talouskriisit koskettavat usein laaja-alaisesti eri tulotasoilla olevia kansalaisia. Kriisin tuntuvimpia vaikutuksia eivät niinkään ole olleet maiden sisäisten suhteellisten tuloerojen muutokset, vaan maiden välisten elintasoerojen kasvu. Seuraukset suhteellisissa tuloeroissa tullevat näkymään vasta pitkällä aikavälillä. Talouskriisistä pahiten kärsineet maat ovat perinteisesti suurten tuloerojen maita.

Talouskriisi on kasvattanut maiden välisiä elintasoeroja, sillä Pohjois- ja Keski-Euroopan kotitaloudet ovat selvinneet viime vuosien kriisistä vähemmällä kuin pahiten kärsineet Baltian, Etelä-Euroopan ja Irlannin kotitaloudet (kuvio 1). Tuotannon pieneneminen ei ole kaikissa maissa vaikuttanut vastaavassa mitassa kotitaloussektorin keskimääräisiin tuloihin tai kulutukseen (Eurostat 2013). Tarkastelen tässä artikkelissa suhteellisia tuloeroja maiden sisällä eli väestöryhmien välisten tulosuhteiden muutosta Euroopan maissa ennen kriisiä ja sen jälkeen. Lähdeaineistona on pääasiassa EU:n tulo- ja elinolotutkimus (EU-SILC), josta on valtaosasta maita tietoja vuodesta 2004 alkaen.

Talouskriisin tulonjakovaikutukset ilmenevät pitkällä aikavälillä

Reaali- ja rahatalouden sokki voi vaikuttaa eri tavoin eri maiden tulonjakoon. Välitön lyhyen aikavälin vaikutus voi olla jopa suhteellisten tuloerojen kaventuminen. Ansiokehityksen ja työllisyyden lisäksi olennaista on, miten tulon- siirtojärjestelmä toimii ja mikä on omaisuustulojen merkitys tulonmuodostuksessa. Työllisyyden ja työttömyyden muutokset muuttavat sekä palkansaajien palkkaeroja että työvoiman ulkopuolella olevien tuloeroja riippuen siitä, missä määrin työttömyys lisääntyy, ja miten se kohdentuu eri palkkatasoille. Työpaikkansa säilyttäneiden ansiokehitys (palkat, yrittäjätulot) heikkenee tai on jopa negatiivista. Tulonsiirtojärjestelmän automaattiset vakauttajat¹ voivat aluksi vaimentaa tuloerojen muutoksia. Yritysten jakamat voitot kuten osingot vähenevät. Omaisuustulot kohdentuvat suurituloisille, ja näiden tuloerien väheneminen yleensä kaventaa tuloeroja.

Kuvio 1. Käytettävissä olevien reaalitulojen muutos makrotasolla eräissä maissa vuosina 2005−2011. Prosenttia. Kotitaloudet ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt

Lähde: European Commission. AMECO.

Tuloerot tarkoittavat käytettävissä olevien rahatulojen jakautumista koko väestössä, mikä tarkoittaa sitä, että tuloja ja tulonsaajia on paljon enemmän kuin palkkajakaumien vertailuissa. Kansainvälisten tulonjakovertailujen tulokäsite on käytettävissä oleva rahatulo, joka kattaa palkkatulot, yrittäjätulot, omaisuustulot (mm. korot, osingot, vuokratulot), suorat tulonsiirrot ja välittömän verotuksen. Tulot eivät sisällä laskennallisia eriä, kuten omistusasujien asuntotuloa tai yksilöllisten julkisten hyvinvointipalvelujen arvoa (ks. Olli Savelan artikkeli tässä numerossa). Myöskään myyntivoitot (hallussapitovoitot) eivät ole mukana kansainvälisessä tulokäsitteessä eikä välillisiä veroja oteta huomioon. Vaikka rahoitus- ja velkakriisi ei ole ensisijaisesti ollut kotitalouksien velkakriisi, on hyvä huomata, etteivät velkarasitus tai varallisuusarvojen muutokset suoraan näy käytettävissä olevissa rahatuloissa².

Tiedot tuloeroista kansainvälisissä tietopankeissa täydentyvät viiveellä, joten ne tekevät mahdolliseksi vain hyvin lyhyen aikavälin vaikutusten arvioinnin. Kriisin toisesta − ja tulonjaollisesti kiinnostavammasta − vuoden 2011 jälkeisestä vaiheesta ei tilastotietoa vielä ole. Tuloeroissa on hyvä erottaa lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset. Varsinaiset talouskriisin tulonjakovaikutukset tulevat näkyviin pitkällä aikavälillä. Tästä tyypillinen esimerkki on Suomen 1990-luvun alun lama, jolloin suhteelliset tuloerot jopa hieman kaventuivat, mutta kasvoivat selvästi 1990-luvun lopun nousukaudella. Lyhyellä aikavälillä sosiaalimenot voivat lisääntyä, mutta ennen pitkää julkisen talouden budjettivaje pakottaa leikkauksiin ja muutoksiin sosiaaliturvassa ja palkanmuodostuksessa. Lisäksi työttömyyden pitkittyminen kasvattaa rakenteellista työttömyyttä.

Kuvio 2a. Gini-kertoimen muutos vuosina 2004−2007 ja 2007−2010 (vasen asteikko, %-yksikköä) ja Gini-kertoimen taso vuonna 2010 (oikea asteikko, %)

* Irlanti 2007–2009 (muutos) ja 2009 (taso).

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Kuvio 2b. Gini-kertoimen muutos vuosina 2004−2007 ja 2007−2010 (vasen asteikko, %-yksikköä) ja Gini-kertoimen taso vuonna 2010 (oikea asteikko, %)

Lähde: Eurostat. EU-SILC.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.6.2013