Asuinolot vaihtelevat syntyperän mukaan

  1. Yksin asuvien osuus yli 40 prosenttia kantaväestön ja maahanmuuttajien joukossa
  2. Ulkomaalaistaustaisista suurin osa asuu kaupunkien vuokrakerrostaloissa
  3. Maahanmuuttajataustaisista asuntokunnista 41 prosenttia köyhyysrajan alla
  4. Tuloerot asuinoloerojen taustalla
  5. Resurssit ohjaavat asumisvalintoja
  6. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Maahanmuuttajataustaisista asuntokunnista 41 prosenttia köyhyysrajan alla

Asuminen on kytköksissä tuloihin ja varallisuuteen. Suomalaisten asumistoiveita ja mahdollisuuksia kartoittavassa tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaistaustaisilla asuntokunnilla on tulojensa puolesta yleensä enemmän mahdollisuuksia valita eri asumismuotojen välillä. Vähävaraisista vain muutamalla prosentilla oli varaa valita nykyinen asuntonsa useasta vaihtoehdosta. (Juntto 2007, 79.)

Kun asuntokunnat laitetaan käytettävissä olevien tulojen mukaiseen järjestykseen, ovat ulkomaalaistaustaisten asuntokunnat yliedustettuina pienituloisimpien päässä. Ulkomaalaisasuntokunnista 46 prosenttia oli pienituloisimman 20 prosentin joukossa, mutta suomalaisasuntokunnista vain 19 prosenttia. Ulkomaalais- ja suomalaistaustaisista koostuvien asuntokuntien tulot jakautuivat tasaisemmin.

Ulkomaalaistaustaisista asuntokunnista 41 prosenttia jäi köyhyysrajan alapuolelle. Suomalaistaustaisten osuus oli 16 prosenttia ja suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten 17 prosenttia. Köyhyysrajana on käytetty 60 prosenttia asuntokuntien käyttötulojen mediaanista.

Ulkomaalaistaustaisten alhainen tulotaso johtui pääosin kantaväestöä alhaisemmasta työllisyysasteesta. Työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2011 ulkomaalaista syntyperää olevien 18–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 53 prosenttia ja suomalaista syntyperää olevien 71 prosenttia (Tilastokeskus 2013.) Asuntokuntien työllisyyttä tarkastellessa olen ottanut huomioon vain ne asuntokunnat, joihin kuuluu vähintään yksi työikäinen. Vuonna 2011 tällaisia asuntokuntia oli 1,9 miljoonaa.

Suomalaistaustaisista työikäisistä yhden henkilön asuntokunnista oli työllisiä 62 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 54 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien joukossa oli suomalaistaustaisia asuntokuntia suurempi osuus sellaisia yli yhden hengen asuntokuntia, joissa ei ollut ainuttakaan työllistä. Se että asuntokuntaan ei kuulu työllisiä ei tarkoita, että kaikki asuntokuntaan kuuluvat olisivat työttömiä, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi opiskelija- tai eläkeläisasuntokunta. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. 18–64-vuotiaat asuntokunnittain työllisyyden, koon ja syntyperän mukaan vuonna 2011. Prosenttia.

Asuntokunnan koko Syntyperä Ei työllisiä Yksi työllinen Vähintään 2 työllistä Yhteensä
Enemmän kuin
yksi 18-64-vuotias 		Molempia 10,8 35,2 54,0 100
Suomalaisia 13,9 30,3 55,8 100
Ulkomaalaisia 31,2 37,0 31,7 100
Yksi 18-64-vuotias Suomalaisia 37,8 62,2 0,0 100
Ulkomaalaisia 45,7 54,3 0,0 100
Asuntokunnat yhteensä Molempia 10,8 35,2 54,0 100
Suomalaisia 22,4 41,7 35,9 100
Ulkomaalaisia 36,8 43,6 19,6 100

Lähde: Tilastokeskus. Asunnot ja asuinolot ja Työssäkäyntitilasto.

Kaikista niistä suomalaisista asuntokunnista, joissa oli vähintään yksi työikäinen, jäi köyhyysrajan alle 305 000 asuntokuntaa. Kahdessa kolmesta (67 %) rajan alle jääneistä asuntokunnista ei ollut ainuttakaan työllistä. Erityisen usein työelämän ulkopuolella oleminen ja köyhyys kohtaavat yhden henkilön asuntokunnissa: köyhyysrajan alla elävistä yhden henkilön asuntokunnista 76 prosentissa ei ollut työllisiä.

Köyhyysrajan alle jääneiden suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten asuntokuntien työllisyystilanteet muistuttavat toisiaan. Erona on se, että ulkomaalaistaustaisista yli yhden hengen asuntokunnista oli hieman suurempi osuus kokonaan vailla työtä kuin suomalaistaustaisista.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.9.2013