Ihmisten omat kokemukset täydentävät objektiivisista asuinolomittareista saatuja tietoja

  1. Nuoret asuvat usein ahtaasti
  2. Makuuhuoneiden määrään pohjautuva tilastointi yleistyy
  3. Asuintila ei lopu varsinaiseen asuntoon
  4. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Asuintila ei lopu varsinaiseen asuntoon

Kotitalouksilta kysytty tieto asunnon ahtaudesta täydentää objektiivisten mittareiden antamaa kuvaa ahtaasti asumisesta. Asunnon koettu ahtaus näyttäisi noudattavan henkilöä kohti lasketun asuinpinta-alan vaihtelua elinvaiheen mukaan. Niissä kotitalouden elinvaiheissa, joissa asunto koetaan yleisimmin ahtaaksi, on myös asuinpinta-alaa henkilöä kohti vähiten. Subjektiivinen ja objektiiviset mittarit eivät kuitenkaan anna yksiselitteisesti samaa tulosta.

Kotitalous- tai henkilötasolla asuinpinta-alan ja koetun asumisahtauden välinen yhteisvaihtelu (korrelaatiotarkastelu) ei ole sen suurempaa kuin esimerkiksi normin 4 mukaisella ja koetulla asumisahtaudella.

Odotetusti asuintila koetaan merkittävästi harvemmin ahtaaksi silloin, kun osa kotitalouden jäsenistä asuu vakituisesti eri asunnoissa. Koko väestössä samassa asunnossa asuvista 13,2 prosenttia ja useassa asunnossa asuvista 10,5 prosenttia koki varsinaisen asuntonsa ahtaaksi. Kun ryhmien asuinolot eroavat, rajautuminen varsinaisessa asunnossaan objektiivisesti ahtaasti asuviin täsmentää tulosta.

Objektiivisen normin (normi 4) mukaan ahtaasti asuvista samassa asunnossa asuvista henkilöistä 39,8 prosenttia, mutta eri asunnoissa asuvista vain 18,6 prosenttia koki asuntonsa ahtaaksi. Lapsiperheissä (ml. yhden huoltajan perheet) samassa asunnossa asuvista 43,3 prosentilla ja erikseen asuvista 29,1 prosentilla ahtaasti asuvista asunto oli myös subjektiivisesti ahdas. Tulokset ovat suuntaa antavia.

EU-SILCissä ei ole tietoa kotitalouden kakkosasunnoista. Tieto Tilastokeskuksen varallisuus- ja asumistutkimuksesta vuodelta 2004 osoittaa, että 14,6 prosenttia ahtaasta asuvista ja 23,1 prosenttia muista kotitalouksista omisti vapaa-ajan asunnon. Kaikissa kotitalouksissa osuus oli 22,2 prosenttia. Vapaa-ajan asunnon omistus ei näyttäisi lisäävän ahtaasti asuvien (normi 4) tyytyväisyyttä varsinaisen asunnon asuintilaan, sillä ryhmien väliset erot eivät olleet merkitsevästi odotetun suuntaisia.

Vapaa-ajan asunnon tai kakkosasunnon omistus ei vielä osoita arjen asumisen laajenemista varsinaisen asunnon ulkopuolelle, mikä eräillä väestöryhmillä kuten eläkeläisillä tai esimerkiksi etätyötä tekevillä voi olla merkittävää. Oma kysymyksensä on, kuinka kotitaloudet arvioivat tällaisessa kontekstissa varsinaisen asuntonsa ahtautta.

Asunto ja kotitalous EU-SILC-tutkimuksessa
EU:n otospohjaisessa tulo- ja elinolotilastossa EU-SILCissä varsinaiseksi asunnoksi luetaan se asunto, jossa pääosa kotitalouden jäsenistä asuu. Myös kotitalouden asuintilaa ja muita asuinoloja koskevat tilastotiedot koskevat varsinaista asuntoa. Asunto voi olla joko vakituisesti tai tilapäisesti asuttu, ja kotitalouden käytössä voi olla koko asunto tai vain osa siitä.
Kotitaloutta koskevia tietoja käytetään apuna asuntoa määriteltäessä, jolloin mm. parisuhteessa olevia, mutta eri asunnoissa asuvia ja erillistä taloutta pitävät (ns. LAT-asujat) kuuluvat eri kotitalouksiin. LAT-lyhenne tulee englannin kielen sanoista living apart together.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 23.9.2013