Julkaistu: 26.2.2014
Mitä ostit tänään? – vaihtoehtoja kulutuksen tutkimiseen
- Kulutuspäiväkirja ja haastattelu tiedonkeruun perustana
- Kulutuspäiväkirja yksin ei riitä
- Pätkätiedosta vuosikulutukseen
- Kuitit vai päiväkirja − riittäisivätkö tiedot viikon ajalta?
- Haastattelutapana käynti vai puhelin?
- Internet luo uusia mahdollisuuksia
- Pitääkö vastaajalle maksaa ja paljonko?
- Tiedonkeruun kehittäminen vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Kulutuspäiväkirja yksin ei riitä
Vastausrasitteen takia ostotietojen keruujakso (ajanjakso, jona kulutuspäiväkirjaa pidetään) ei voi olla kovin pitkä. Toisaalta, jos seurantajakso on liian lyhyt, ei kotitalouden kulutuksesta ehdi kertyä riittävästi tietoa. Toki suurehkot ja harvoin tehtävät hankinnat osuvat aina jonkun kotitalouden päiväkirjajaksolle, mutta aineistoon päätyy tämänkaltaista kulutusta vain pienelle osalle kotitalouksista, jolloin varianssi kasvaa ja tulosten tilastollinen luotettavuus kärsii. Ostokuittien keruu tai päiväkirjanpito soveltuu siksi parhaiten usein tehtävien hankintojen (kuten ruoka ja muut päivittäistavarat) tiedonkeruuseen, koska niistä saadaan riittävän kattava aineisto jo lyhyelläkin seurantajaksolla.
Haastattelulla on paikkansa, kun kerätään tietoa päiväkirjajaksoa pidemmältä aikaväliltä sellaisista tavara- ja palveluhankinnoista, joiden voidaan kohtuudella olettaa olevan helposti muistettavissa. Rajanveto on häilyvä ja vaatii kulutushyödykekohtaista pohdintaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että päivänkirjanpito tai kuittienkeruu tuottaa lähinnä yksisuuntaista virhettä eli aliraportointia. Esimerkiksi Kanadan tilastovirasto korottaa päiväkirja-aineistosta laskettuja estimaatteja haastatteluaineiston avulla tarkoituksena vähentää mittausvirheen vaikutusta (Crossley & Winter 2012).
Päivitetty 26.2.2014